Ajatuksia bikinivartalosta

Olen nyt useammastakin suunnasta kuullut samaa, kuinka kesä ja ennen kaikkea bikineissä rannalla oleminen, herättävät useammissa vastenmielisiä tuntemuksia. Kesä on ihanaa aikaa ja lämpö myös, mutta siinä kohtaa, jos on riisuttava rannalle vähempiin vaatteisiin (etenkin kotimaassa), iskee häpeä omaa kehoa kohtaan. Tästä syystä moni ei julkisilla rannoilla edes käy, sillä kokee siellä olonsa epämukavaksi. En usko tässä olevan aina välttämättä kyse siitä, että olisi vaikka geneettisesti liian pienet rinnat, joita häpeää, vaan enemmänkin on ehkä kyse muhkuroista ja selluliitista – siitä ettei koeta olevan ns. rantakunnossa. Aikaa treeneille ei ehkä ole ollut tai raskaus on jättänyt kehoon jälkensä. Muuten hyvinkin itsestään varma ihminen saattaa muuttua bikinit päällä erittäin epävarmaksi. Uskon tämän olevan pitkälti sidonnaista myös siihen, kuinka bikineissä herkästi koemme olon hyvin alastomaksi. Olemme ikään kuin alastomia arvostelulle tai ikäville katseille – niin omalle kuin muidenkin. Usein muuten myös silloin, jos olemme jostain asiasta hyvin epävarmoja, olemme herkempiä arvostelulle. Eli jos toinen, täysin tuntematon ihminen katsoo meitä jollain tietyllä ilmeellä, koemme sen oitis arvosteluksi, vaikka näin ei välttämättä olisi! Usein oma pään sisäinen maailma heijastelee niitä omia epävarmuuksia. Saatamme ajatella kuinka kaikki näkevät ne meidän ”epäkohdat”, vaikka todellisuudessa niitä ei näkisi kukaan muu kuin me itse.

Ajattelen jokaisen vartalon olevan kaunis. Ihan sama onko kliseistä sanoa näin, mutta en näe muiden muhkuroita saatikka koskaan katso toisten vartaloa arvostellen, en ainakaan tarkoituksellisesti. Mielestäni on normaalia, että rannalla on kaiken näköisiä ja kokoisia ihmisiä, eikä tulisi mieleenkään siellä arvostella ihmisiä heidän vartalonsa perusteella. Jokaisella meistä on bikinivartalo. Vaikka treenaan suhteellisen paljon ja olen jatkuvasti hyvässä kunnossa (ainakin omaan silmään), siitä huolimatta en ajattele, että näin tulisi olla myös muiden kohdalla. Kauneusihanteita on erilaisia – varmaan yhtä monia kuin vartalotyyppejä. Ei kaikkien kuulu olla samasta muotista veistettyjä ja se on mielestäni rikkaus! Itselläni ei myöskään ole jotain tiettyä vartaloihannetta, jota tavoittelisin tai ihannoisin. Saatan pitää hyvinkin erilaisia vartaloita kauniina, mutta samalla tiedostan myös oman ruumiinrakenteen ja siihen liittyvät rajoitteet. Eli vaikka haluaisin, en tule ikinä olemaan Beyoncé. Tämä on mielestäni tärkeä pointti, eli kenenkään muun vartaloa ei tulisi tavoitella tai havitella, eikä meidän ei tulisi verrata itseä muihin. Toki helpommin sanottu kuin tehty ja moni meistä tätä tekee ikään kuin huomaamatta, mutta kun tämän sisäistää, pikkuhiljaa loppuu se itsensä muihin vertaaminen. Omalla kohdalla hyvä esimerkki tästä ovat jalkani, kyllä. Pitkään toivoin, että ne olisivat pidemmät, mutta nykyään ennemmin treenaan jalkojani ja haen niihin sitä kautta muotoa kuin surkuttelen sitä, etten ole gasellin säärillä siunattu. Oman vartalon hyväksyminen on pitkälti päänsisäistä työtä, jota minäkään en nuorempana oivaltanut.

Itselleni on hyvin tärkeää viihtyä omassa vartalossa, sillä mikäli en viihdy nahoissani, ei oloni ole lähtökohtaisesti hyvä. Pitkälti tähän viihtyvyyteen vaikuttaa myös säännöllinen treenaaminen ja kehosta huolen pitäminen. Urheilu pitää kropan jäntevänä ja mielen virkeänä! Uskon liikunnan vaikuttavan paljon myös yleiseen tyytyväisyyteen elämää kohtaan, sillä vaikka mieltä ja kehoa kuinka pyrkisi toisistaan erottamaan, ne liittyvät paljon toisiinsa. Tokikaan en voi yleistää, eli ei liikunta kaikille ole onnellisuuden tuoja, mutta omassa elämässä se on kyllä elinehto! Tämän olen huomannut etenkin ajanjaksoina, jolloin olen joutunut olemaan harrastamatta liikuntaa, vaikka sairastumisen vuoksi pidempään. Tuolloin olen huomattavasti tyytymättömämpi asioihin ja hermostuneempi, vaikka kroppani ei fyysisesti muuttuisi tuossa ajassa juuri suuntaan tai toiseen, eikä tyytymättömyys olisi ulkonäköön liitännäistä. Tämä lienee pitkälti myös tottumuskysymys, sillä siinä kohtaa, kun liikunnasta tulee elämäntapa, siitä luopuminen ei tunnu mieluisalta ja liikuntaan saattaa syntyä jopa jonkinlainen riippuvuussuhde. Tuosta syystä välillä on ihan hyvä pitää myös treenitaukoja ja opetella sietämään sitäkin, ettei jatkuvasti pääse treenaamaan. Joskus pienet tauot saattavat tehdä kropalle ihan hyvää ja esimerkiksi tietoinen breikki salitreeneistä vaikka kuukauden ajaksi, parantaa motivaatiota ja jopa fysiikkaa, kun keho saa kunnolla levätä.

Haluan ylläpitää ”bikinivartaloa” ympäri vuoden, vuodesta toiseen, eikä vartalo ole minulle mikään projekti, johon välillä keskityn, kunnes taas heitän hanskat tiskiin. Haluan kannustaa myös muita elämäntapavalintoihin, eli en mihinkään hetkellisiin dieetteihin, vaan pitkäjänteiseen sitoutumiseen. Oma vartalo ja siitä huolen pitäminen on mielestäni yksi tällainen asia, jota kannattaa vaalia ja jolle fokusta antaa. Mielestäni se ei ole pinnallista, päinvastoin – itsestä fyysisesti huolen pitäminen on sijoitus myös henkiseen pääomaan! Minä ainakin huomaan, että jos olen fyysisesti hyvässä kunnossa, eli kestävyys- ja lihaskuntoni ovat hyvät, olen myös henkisesti kykeneväisempi. Kun harrastan liikuntaa, pysyn motivoituneena asioiden suhteen ja minulla on voimia vastata elämän haasteisiin. Eli ei ole kyse pelkästään bikinivartalon- ja kunnon ylläpidosta, vaan ihan yleisesti oman vartalon hyvinvoinnin vaalimisesta, joka tosin näkyy myös siinä, että minun on mukava olla nahoissani jopa rannalla. Mielestäni kaikki ”Näin pääset kuukaudessa bikinikuntoon” artikkelit ovatkin niin turhia ja ne voisi jättää kokonaan kirjoittamatta. Niiden avulla saadaan enemmän huonoa kuin hyvää aikaan. Hyvinvointi ei ole mikään kuukauden projekti, vaan se on loppuelämän päätös ja toki lähtökohtaisesti se, mistä hyvinvointi lähtee, on hyvin yksilöllistä.

Millaisia ajatuksia rannalle meno bikineissä sinussa herättää?

PS. Kuvien ihanat leopardibikinit (style: BAHAMAS) ovat ASUYAMA -bikinimallistosta saadut. Mallistossa on upeita bikineitä ja uima-asuja kaikenlaisille vartaloille XL kokoon saakka. Olen muuten ehdottomasti sitä mieltä, että myös uima-asulla on yhteys siihen fiilikseen, joka meillä on rannalla ollessa! Mikäli päällä on jotain, josta pidämme ja joka tuntuu mukavalta, lisää se itsevarmuutta. Tästä syystä kannattaa ehdottomasti panostaa edes yhteen laadukkaaseen uima-asuun.

Kuvat: Iines Aaltonen / Bikinit saatu

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *