Ajatuksia ulkonäöstä ja kauneudesta
Ulkonakö on useimmille meistä naisista yksi elämämme tärkeimmistä asioista, vaikka harva sitä ääneen myöntääkään. Ulkonäöstä huolehditaan ja se pyritään pitämään mahdollisimman hyvänä. Onhan se toki usein ensimmäinen asia, jonka muut ihmiset meissä näkevät ja mielestäni esimerkiksi siisti ja huoliteltu look on enemmänkin muiden ihmisten kunnioittamista, kuin itsekeskeisyyttä.
Itse olen aina ollut kiinnostunut kauneudesta ja sen ylläpitämisestä, sekä pyrin olemaan siistinä paikassa kuin paikassa. Siisteys ei kuitenkaan tarkoita itselleni tätä nykyä enää meikkiä, vaan lähinnä raikasta lookkia. Töihin meikkaan aina mutta vapaa-ajallani olen pääosin ilman meikkiä. Ihoni on aina ollut hyvä ja periaatteessa mitään peittävää meikkiä en edes tarvisi. Silti en osaisi mennä töihin meikittä. Ikäänkuin jotain puuttuisi, enkä osaisi yhdistää siistiä toimistovaatetusta täysin meikittömiin kasvoihin. Kai nämäkin ovat tottumiskysymyksiä mutta kyllä mielestäni vähintäänkin pieni ehostus kuuluu työelämään, jossa ollaan esillä. Mutta tämä minun mielipiteeni.
Olen viime aikoina mietiskellyt omaa suhtautumistani ulkonäköön, joka tavallaan on aina ollut aika suuri osa identiteettiäni. Olen saanut paljon positiivisia kehuja sen suhteen mutta siltikään en ole aikaisemmin koskaan ollut sataprosenttisen tyytyväinen, tai voinut kompata kehujia. Niinhän se usein menee, että muut näkevät sinut niin eri valossa kuin itse näet itsesi. Media luo meille jatkuvasti todella kovia ulkonäköpaineita ja entäs sitten jatkuva ikääntyminen? Iän myötä onneksi ulkonäköön suhtautuminen muuttuu henkisen kasvun myötä. Sitä ei enää tuijota jotain yhtä kohtaa, vaan katsoo itseään suurpiirteisemmin ja hyväksyvämmin. Ehkä ne rypytkin vaan oppii hyväksymään? Tällä hetkellä itseäni ei ainakaan ahdista otsassani pilkottavat vaakaviivat, joita elämä on tuonut jo tähän ikään mennessä mukanaan. En tosin tiedä mikä on kantani viiden vuoden päästä mutta nyt ei haittaa, oikeastaan päinvastoin.
Itse olen ainakin oppinut todella paljon hyväksyvämmäksi itseni suhteen ja esimerkiksi kehonsa jatkuva piiskaaminen ei ole enää minua. Voin rehellisesti sanoa, että tänä päivänä olen tyytyväisempi kroppaani, kuin koskaan aikaisemmin ja tämä ei ole mitään jatkuvan tiukan salitreenin ja ruokavalion tulosta, vaan ihan muuta. Rennompi tapa elää on tehnyt kehostani paremman omissa silmissäni. Niin oudolta kuin se jonkun mielestä saattaakin kuulostaa, näin se minun kohdallani toimii. Ajatusmaailma siitä, että aina voisi olla paremmassa kunnossa on muuttunut aika mitättömäksi. Toisaalta en kyllä voi siltikään sanoa olevani 100% tyytyväinen jokaiseen osaan, harva varmaan on mutta suunta on kokoajan ylöspäin, kohti sitä itsensä täydellistä hyväksymistä. Se itsensä täydellinen hyväksyminen ei kuitenkaan tapahdu monellekaan kuntosalin ja kurinalaisen elämän kautta, vaikka niin usein luullaankin.
Vaikka itse kannustankin jokaista luonnolliseen kauneuteen, en sano etteikö jokainen aikuinen ihminen voisi tehdä omalle ulkonäölleen mitä tahtoo. En tuijota ihmisiä sillä silmällä mitä kenellekin on tehty, koska se ei kiinnosta minua. Enhän ole itsekään 100 % luomu. Minua ei siis todellakaan haittaa kanssasisarien silikonit, erilaiset pidennykset, täyteaineet tai tekorusketus. Minusta onkin tavallaan hassua miten tietyt ihmiset osoittavat sormella tällaisia ”parannuksia” käyttäviä/tehneitä tyyppejä. Tekeekö se heistä jotenkin paremman ihmisen, ettei heillä ole mitään näistä? Ei mielestäni. Toisten ulkonäön ruotiminen tai arvostelu ylipäänsä on turhaa. Koskaan et voi tietää mitä kaikkea tuon ulkokuoren alle kätkeytyy, siellä saattaa olla vaikka kuinka arkojakin asioita, joita koitetaan kuorella peittää. Ulkoiset fiksaukset eivät tee ihmisestä automaattisesti typerää tai vähempiarvoista. Katsomme aivan liian usein sitä pintaa ja teemme johtopäätökset sitä kautta.
Kauneus mikä on kuitenkin mielestäni ehdottomasti kaikkein tärkeintä on se sisäinen kauneus. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, sillä päästään elämässä pisimmälle ja se on oikeasti loppupeleissä ainoa kauneus, jolla on merkitystä. Kukaan ei varmasti viihdy kauniin kuoren seurassa, jonka sisältä löytyy mätä omena. Ulkonäkö on kuitenkin katoavaista, sisimpämme ei. Itse pidän myös jokaista ihmistä kauniina, ei ole rumaa yksilöä olemassakaan. Jokainen on arvokas ja upea. Se miten kauneuden näemme, riippuu hyvin paljon silmästä. Siksipä siitä on turha koskaan riidellä tai vääntää, sillä jokainen on tavallaan kaunis.
Muistathan siis tänä tammikuisena maanantaina, että sinä olet kaunis! Me olemme kauniita <3
Heräsikö teillä ajatuksia? Miten tärkeässä osassa elämäänne kauneus ja ulkonäöstä huolehtiminen on?