Ajatuksia henkisyydestä

Juttelin ystäväni kanssa viime viikolla henkisyydestä ja puhuimme mm. kanavoinnista, jossa ystäväni oli vieraillut. Rehellisesti, vaikka itseäni periaatteessa kiinnostaa henkiset jutut, horoskoopit ja esimerkiksi ennustajalla käynti, olen tietyllä tavalla ollut jo vuosia hyvin kaukana henkisyydestä taustojeni vuoksi. Mietin tätä asiaa jälleen uudestaan tuossa yhteydessä, kun kävimme keskustelua kanavoinnin tapahtumista sekä vaikutuksista, ja vaikka aihe kiinnostaa itseäni kovin, siihen liittyy jonkinlaista ristiriitaa – ehkä jopa pelkoa sekä ahdistusta? Olen tietoisesti tosiaan vältellyt henkimaailman kuvioita siitä lähtien, kun lähdin hengellisestä yhteisöstä. Vaikka uskon edelleen johonkin suurempaan ja ns. korkeampaan voimaan, en halua enää luokitella itseäni uskovaiseksi tai määritellä sen tarkemmin, mihin uskon. Näin siksi, että omassa elämässäni hengellisyyteen tulee aina tietyllä tavalla resonoimaan juuri kristinusko ja nimenomaan siinä muodossa, jossa sen helluntailaisuuden kautta koin. En varmaan koskaan kykene suhtautumaan henkimaailman asioihin samalla tavalla kuin vaikka ystäväni, jolla ei ole samanlaista taustaa.

Moni nyt ehkä miettii, mitä tällä tarkoitan, sillä näitä asioita voi olla hieman hankala ymmärtää, ellei ole itse ollut tekemisissä henkimaailman juttujen kanssa. Vaikka omat kokemukseni ovatkin ns. hyvän hengen kanssa, silti läsnä olivat aina myös ne päinvastaiset voimat, jotka ikään kuin ajatuksen tasolla piilivät oikeastaan joka puolella. Vaikka itse vaalin hyvää, silti uskoni kertoi minulle, kuinka ympärilläni on paljon pahaa. Tuosta alitajuntaani onkin jäänyt jonkinlainen pelko pahasta ja se liittyy nimenomaan asioihin, joissa toimitaan ikään kuin sen toisen voiman kautta. En missään nimessä sano, että kanavoinnissa olisi kyse vastakkaisista huonoista voimista tai ennustaja ennustaisi pahan kautta, mutta alitajuisesti pelkään silti näin. Muistan, miten muutama vuosi sitten joogassakin koin ahdistuksen tunteita, kun siellä mentiin hieman ”syvemmälle” joogan saloihin ja minä koin tuossa kohtaa jonkinlaista pelkoa siitä, mitä jos minuun tarttuukin nyt jotain huonoa? Vaikka nykyään ajattelen järjellä, enkä usko samalla tavalla hyvään ja pahaan saatikka siihen, miten paha vaan tulisi ihmisiin, tuo kaikki nuoruudessa kokemani vaikuttaa silti edelleen alitajuisesti. Henkimaailman asioihin liittyykin tavallaan jonkinlaista pelkoa, jonka vuoksi on ollut helppoa pysyä niistä kaukana. Oikeastaan ainut ”kosketukseni” tällaiseen yliluonnolliseen ovat olleet kristallit ja horoskoopit. Lisäksi harrastan joogaa, mutta hyvin fyysisellä tasolla, menemättä liian syvälle siinäkään.

Oikeastaan se, mitä jäin asian suhteen miettimään, on suhteeni henkisyyteen. Jollain tasolla itseäni ehkä jopa hieman harmittaa se, etten ole enää kosketuksissa henkisyyteni kanssa, sillä koen kuitenkin olevani ihminen, joka luottaa esimerkiksi intuitioon ja uskoo asioihin, joille ei ole aina mustaa valkoisella selitystä. Eli periaatteessa pidän itseäni henkisenä ihmisenä, mutta silti alitajuisesti välttelen kaikkea, jossa saattaisin kokea jotain yliluonnollisia kokemuksia tai joka saattaisi muistuttaa itseäni menneisyydestäni. Voinkin rehellisesti sanoa, etten ole kokenut mitään yliluonnollisia kokemuksia vuosiin, kun ennen koin niitä hyvin usein. Eli vaikka höpisen välillä horoskoopeista, uskon siihen, ettei mikään tapahdu ilman tarkoitusta tai kuljetan voimakiveä mukanani, silti en ole ikään kuin lähellä noita asioita, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan? Suhteeni henkisyyteen on valitettavan platoninen sen sijaan, että se olisi voimissaan tai sitä harjoittaisin.

Kuulostaa varmasti monen korvaan aikamoiselta hihhuli -meiningiltä, mutta niinhän se menee, että henkisyys on asia, johon uskoo tai ei usko ja sitä lähellä joko on, tai ei ole. Itsehän kyllä koen hyvin nopeasti ihmisistä sen, onko heissä kosketuspintaa tällaisiin asioihin, vaikka en olekaan enää näitä juttuja lähellä. Silti se joku entinen energia on siellä taustalla ja varmasti osittain myös se oman henkisen puolen olemassa olo antaa sitä tunnetta muiden kyvystä nähdä tai ymmärtää tällaisia asioita. Uskon myös siihen, että mitä enemmän omaa henkisyyttä harjoittaa, sitä vahvempana se vaikuttaa. Eli jos on jatkuvasti yhteydessä omaan henkisyyteen, se on herkempi ja sitä on ihmisenä myös alttiimpi erilaisille energioille ja voimille, jotka ympärillä vaikuttavat. Aika nopeasti henkisistä asioista pääsee myös etääntymään, mikäli näin haluaa, eivätkä ne vaikuta, jos niitä vastaan ikään kuin taistelee. Eli henkisyys ja sen läsnäolo on omassa päätäntävallassa, näin voisin jopa sanoa.

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää? Oletteko te henkisiä ihmisiä vai kuulostavatko tällaiset asiat aivan naurettavilta?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *