Älä ikinä koskaan lakkaa unelmoimasta

Oikein ihanaa lauantai-iltaa! Tänään minulle tuli vahva tunne siitä, että haluan kirjoittaa teille muutaman sanan unelmista ja siitä, kuinka unelmoinnista ei kannata koskaan luopua. Unelmat ovat elämässä yksi kantava voima – ainakin itselleni. Vaikka olen elänyt aikoja, jolloin en ole ehkä täysin uskonut unelmien toteutumiseen, tai olen ikään kuin hetkellisesti luovuttanut niiden suhteen, on moni unelmistani käynyt toteen, kun aika on ollut oikea. Kun mietin elämääni taaksepäin, en ole kuitenkaan koskaan luopunut toivosta ja uskosta siihen, että saan joskus toivomani. Toki tämä on vaatinut uhrauksia myös itseltä ja sen, että olen ottanut riskejä. Olen esimerkiksi luopunut taloudellisesta vakaudesta saadakseni työn ja sen myötä myös elämäntyylin, jollaisen haluan. Vaikka aina ei ole ollut helppoa ja on ollut taloudellisesti tiukempia, epävarmoja ajanjaksoja, edelleen päivittäin valitsen mieluummin elää unelmaani tiedostaen taloudellisen riskin kuin valitsen turvallisuuden, joka ei kuitenkaan sataprosenttisesti tyydytä.

Liian moni tyytyy elämässä ikään kuin kohtaloonsa ja siihen, missä on, eikä uskalla ottaa askelia kohti unelmia. Itse uskon affirmaatioon ja siihen, jos unelmista puhuu, ne käyvät ennemmin tai myöhemmin toteen. Tämä perustuu varmasti pitkälti siihen, että silloin kun unelmista puhuu, ne ovat läsnä päivittäisessä elämässä ja niitä kohti tulee hakeuduttua tavalla tai toisella. Toki osa unelmista on helpommin saavutettavissa kuin toiset. Jos mietitään uraa, yleensä oma työ, riskinotto ja vaivannäkö sen suhteen lopulta palkitsee. Jos taas ajatellaan unelmaa parisuhteesta, kumppanista tai avioliitosta, se ei välttämättä löydy treffailemalla satoja tyyppejä, vaan vaatii ennemminkin oikean ajoituksen ja ripauksen onnea. Parisuhteen suhteen jopa sellainen liiallinen yritys saattaa kääntyä itseä vastaan ja siksi uskon tässä asiassa siihen, että se oikea tulee juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Ja näin varmasti myös siksi, että omassa elämässäni kävi juuri näin kliseisesti.

Kirjoitin keväällä tekstin siitä, kuinka yksi unelmistani on parisuhde. Jaoin unelmani ääneen täällä, vaikka alkuun mietin, uskallanko tai onko noloa sanoa tuo ääneen? Tuossa kohtaa aloin myös tosissaan suhdetta kohden pyrkiä – päästin irti vanhasta ja muutin asennettani uusia ihmisiä kohtaan avoimemmaksi. Kävin treffeilläkin ja olin avoimin mielin. Tämä tuotti sinällään tulosta, että tein rohkeita siirtoja, enkä usko, että olisin nyt tässä, ellen olisi ollut avoin ja henkisesti valmis uudelle sekä antamaan toiselle sydämeni. Unelma parisuhteesta siis toteutui puoli vuotta tuon tekstin kirjoittamisesta ja asian ääneen myöntämisestä. En sano, että se kaikilla kävisi yhtä nopeasti, en todellakaan, mutta uskon, että uskomalla unelmiin ne toteutuvat jossain kohtaa, kun aika on kliseisesti oikea.

Olen tähän mennessä elämääni saavuttanut omalla mittapuulla mukavasti unelmia. Unelmani ovat liittyneet pitkälti elämästä nauttimiseen, elämyksiin, ihmissuhteisiin ja kokemuksiin. Vaikka on ollut unelmia liittyen uraan, en ole kuitenkaan koskaan ollut ihminen, jolle ura olisi tärkeämpi kuin ihmissuhteet. Olen pehmeiden arvojen ihminen ja vaikka haluan tehdä työtä, josta pidän ja myös kehittyä siinä, silti minulle on tärkeintä voida henkisesti hyvin ja olla onnellinen hyvien ihmisten ympäröimänä. Raha mahdollistaa monet unelmat tai niiden toteuttamisen, mutta onnellisuutta raha ei loppupeleissä kuitenkaan itselleni tuo.

Tällä hetkellä unelmoin paljon ja minulla on useampi unelma. Vaikka edelleen välillä ujostelen unelmien ääneen sanomista, pyrin enenevissä määrin niistä puhumaan, vaikka edes kumppanille tai ystäville. Uskon että näin tekemällä unelmat konkretisoituvat ja ovat selkeämpiä myös itselle. Toki välillä on ajanjaksoja, jolloin ei ole täysin varma, mihin suuntaan haluaa lähteä tai mihin suuntaan unelmiaan viedä. Olen uran suhteen ehkä osittain tällä hetkellä juuri tällaisessa tilanteessa. Olen tyytyväinen nykyisyyteen ja siihen, miten paljon onnistumisia vuonna 2020 on tällä saralla tullut, mutta minulla ei ole silti täysin selkeää visiota tulevasta. Tällä hetkellä on todella hyvä, mutta mikä on seuraava steppi? Tätä jossain määrin tällä hetkellä mietin, mutta toisaalta haluan antaa unelmille tilaa myös muotoutua. Aina ei tarvitse olla jatkuvasti selkeää suuntaa tai päämäärää, vaan välillä voi vähän kellua ja katsella, mitä tapahtuu ja millaisia ovia aukenee. Tämän haluan sanoa ääneen siksi, että välillä myös pieni tietämättömyys unelmien suhteen on ok, eikä aina tarvitse olla selkeää päämäärää.

Kun unelmoi, on jo puolimatkassa kohti unelmaa. Vaikka joskus näyttää hankalalle tai jopa mahdottomalle, koskaan ei kannata luopua toivosta. Tämän olen nähnyt omassa elämässä useamman kerran ja siksi haluan rohkaista jokaista unelmoimaan ja mieluiten isosti! Me suomalaiset ollaan vähän turhan vaatimattomia ja usein myös hyvin realistisia. Mihinkään ihan keskinkertaiseen ei kannata tyytyä, vaan tavoitella aina sitä, mitä oikeasti haluaa ja mistä unelmoi.

Unelmoikaa, se on ilmaista. 💜