Arjen hankinnat ja yllättävät menot
Suhteeni rahaan on aina ollut neutraali. En tuhlaile älyttömästi mutta en myöskään ole ärsyttävän saita. Ajattelen rahan rahana ja elämän puolestaan asiana, jonka suhteen raha ei ole avainasemassa. Olen saanut mielestäni rehdin ja hyvän kotikasvatuksen, mitä tulee rahaan ja olenkin siitä erittäin kiitollinen. Maksan aina laskuni ja huolehdin, ettei tili ole nollilla kuun lopussa. Kierrätän vaatteita ja muuta materiaa suhteellisen nopeasti, en törsää kalliisiin merkkilaukkuihin sekä suosin paljon second handia. Säästän rahaa kuukausittain, enkä muuten koskaan elä yli varojeni. Jos höylään luottokorttiani tai ottaisin tulevaisuudessa vaikka lainaa, nostan sitä aina sen verran, että tiedän kykeneväni mahdollisimman nopeaan takaisin maksuun.
Laina sanana herättää ihmisissä erilaisia tunteita. Toiset eivät voisi koskaan kuvitella ottavansa minkäänlaista velkataakkaa harteilleen ja toiset taas omistavat useampiakin erilaisia lainoja. Itselläni ei ole tällä hetkellä kuin opiskeluajoilta opintolaina mutta tulevastahan ei tiedä. Koskaan et voi tietää, mitä elämässä tapahtuu ja mihin se vie. Toki minulla on rahaa onneksi edes hieman jemmassa ja jatkuvasti kerrytän esimerkiksi matkakassaa mutta jos mietitään, että tapahtuisi oikeasti jotain todella yhtäkkistä, joka vaatisi useamman tonnin tuosta noin, ei minulla tulisi ihan heti mieleen muuta vaihtoehtoa kuin turvautua lainaan.
Itselleni lainan ottaminen ei olisi jatkossakaan sen kummempi juttu, koska teen töitä ja tienaan. Minulle laina on ihan vaan nimensä mukaisesti rahan lainaamista ja sen mahdollisimman nopeaa takaisin maksua. Ylipäänsä lainan ottamisessa ei ole mielestäni mitään noloa tai hävettävää. Kuka tahansa meistä saattaa joutua elämässä tilanteeseen, jossa ei voi laittaa kaikki säästöjä saman tien likoamaan ja ehkä haluaa syystä tai toisesta mieluummin maksaa lainalla alkukuusta, jonka jälkeen loppukuusta hoitaa tuon velan takaisin. Joskus, kun nuo menoerät yllättävät jopa ennen sitä kuun viimeistä palkkapäivääkin ja silloin on hyvä tietää, että vaihtoehtoja on olemassa. Laina ei tosiaankaan ole aina yhtä kuin velkakierre, luottotietojen menettäminen tai muutakaan paheksuttavaa, kuten se liian usein mielletään.
Itse voisin tosiaan kuvitella, että tulevaisuudessa turvautuisin esimerkiksi Ferratumin Joustava-luottoon jos elämä toisi eteen jotain yllättävää tai tarvitsisin pakon edessä suuremmankin summan rahaa ennen palkkapäivää. Joustava-luotolla voit lainata rahaa aina 2000 euroon saakka ja luotto tulee tilille heti, kun luottopäätös on tehty. Luottopäätöksen taas saat tavallisimmin jopa viidessä minuutissa. Poikkeuksena – jos otat luottoa ensimmäistä kertaa – rahat tulevat tilille lakisääteisistä syistä klo. 07-23 välillä. Vaikka tällainen laina on helppoa ja nopeaa rahaa, aina kannattaa kuitenkin muistaa se, että korkoa tulee lainasumman päälle kuten missä tahansa lainassa. Siksi kannattaa ehdottomasti ottaa lainaa vaan se pakottava määrä, eli, mitä sillä hetkellä satut tarvitsemaan. Ja itse ainakin maksaisin lainan mahdollisimman nopeasti takaisin – vaikka jo heti silloin loppukuusta.
En kuitenkaan kehota ketään turvautumaan automaattisesti lainarahaan vaan ennemminkin ajattelemaan sen turvana, joka voi joskus tulevaisuudessa olla yksi vaihtoehto sillä hädän hetkellä. Lainaa ei kannata myöskään ottaa huvikseen mihinkään turhaan vaan nimenomaan tilanteissa, joissa koet sen aidosti tarpeelliseksi. Tällaisia voisivat olla ainakin itselleni jotkut suuremmat investoinnit tai yllättävät kuluerät, jotka liittyisivät vaikka kotiini, terveyteeni tai läheisiini. Ja ehkä kaikista tärkeintähän lainan otto hetkellä on muistaa, että se tulee aina maksaa takaisin.
Miten te koette lainat ja niiden ottamisen? Ahdistaako jo pienenkin velan ottaminen vai koetteko, että elämä voi tuoda eteen tilanteita, joissa voisitte turvautua lainarahaan?