Arjen kuulumisia

Oikein energistä maanantaita kaikille! Takana on rentouttava viikonloppu blogijuttujen sekä ystävien parissa, jonka voimin uuden viikon starttaaminen tuntuu oikein hyvältä. Perjantaina tein blogiin liittyviä töitä iltaan saakka ja kävin pitkästä aikaa ulkona juoksemassa. Lauantaina puolestaan tapasimme kollegani kanssa ja otimme muutamia asukuvia varastoon, sillä sää suosi ja oli aivan ihanasti valoa! Piipahdimme myös Hippo Cafessa Punavuoressa, jossa uhrasimme aikaa töille ja illalla puolestaan vietin yhden parhaista ystävistäni kanssa iltaa suolaisen piirakan, kasvonaamioiden sekä Love Islandin parissa. Nauroimme hänen kanssaan, miten tähän on tultu, että lauantai-iltojen juhlakuosi on vaihtunut kotikuteisiin ja meikittömiin kasvoihin. Ennen jaksoimme käydä istumassa iltaa kuppiloissa, mutta tällä hetkellä valitsemme ennemmin koti-illan ja darrattoman sunnuntain. Okei, myönnetään, että omassa elämässäni nämä jutut menevät aika lailla kausittain. Talvella pimeys lannistaa eikä ulkona käynti samalla tapaa houkuta, kun taas kesällä on ihanaa olla enemmän menossa. Tällä hetkellä taitaa olla meneillään nimenomaan tuo taantumakausi, sillä edes pikkujoulukauden alkaminen ei erityisemmin innosta. Itse asiassa jopa toivon, ettei kovin monia pikkujouluja tarvitsisi juhlia! Jo krapulan pelkkä ajatteleminen aiheuttaa inhon väreitä…

Olenkin keskittynyt viime aikoina elämässäni aika paljon työjuttuihin vapaa-ajan sijaan. Ja ylipäänsä olen miettinyt asioiden priorisointia sekä sitä, miten arvotan asioita elämässäni. Kuten olen usein maininnut, olen aina ollut vähän sellainen vapaa sielu, joka on kammonnut asettumista ja pitkäjänteisyyttä. Kolmekymmentä täytettyäni olen kuitenkin huomannut, että pikkuhiljaa minussa on tapahtunut jonkinlaista muutosta eivätkä monet ennen ahdistusta aiheuttaneet asiat enää ahdistakaan. Mietin tällä hetkellä elämääni ehkä hieman pidemmällä tähtäimellä kuin aikaisemmin ja sen sijaan että ajelehtisin eteenpäin, olen kokenut tarvetta ikään kuin ottaa ohjat omiin käsiin. Olenkin miettinyt, mitä haluan ja miten saavutan haluamani? Vaikka teen tällä hetkellä työkseni mieluisia asioita, silti välillä huomaan että ajelehdin sen sijaan, että itse ohjailisin elämääni. Jokin sellainen vastuunkanto on ehkä nostanut päätään ja olen oivaltanut, että monet asiat jotka ovat ennen vieneet elämässäni paljon energiaa, ovatkin sellaisia, jotka pitkällä tähtäimellä ottavat enemmän kuin antavat. Oman hyvinvoinnin merkitys on korostunut erittäin paljon ja samaan aikaan olen halunnut pudottaa pois elämästäni asioita, jotka romuttavat niin henkistä kuin fyysistäkin hyvää oloa.

Uskon että elämässä on syytä tasaisin väliajoin tehdä pientä remonttia ja pysähtyä miettimään, mitä haluaa tältä kaikelta. Itse en ainakaan halua eläkkeellä miettiä kunpa olisin tehnyt sitä tai tätä toisin. Jos jotain haluaa – se on myös mahdollista saavuttaa. Siksi unelmointi kannattaa ja ihan oikeasti erittäin moni asia elämässä on järjestelykysymys. Luovutamme liian herkästi jos asiat käyvät hankaliksi, vaikka todellisuudessa moni asia vaatii sopeutumista, järjestelyä ja asennemuutosta. Toki omaa hyvinvointia tulee kuunnella, eli jos jokin syö sitä järjettömästi – ei ole heikkoutta valita toisin. Omien rajojen tunnistaminen on vahvuutta, ihan kaikessa. Tästä huolimatta kaikki elämässä ei tapahdu mukavuusalueen sisäpuolella. Paljon on asioita jotka vievät meitä paikoitellen myös epämukavuusalueelle, joka sekin vaatii totuttelua. Epämukavuuden sietäminen on muuten sekin oma taitolajinsa.

Näin loppuvuodesta odottelen kovasti myös joulua ja vuodenvaihdetta. Jostain syystä tässä kohtaa vuotta alkaa nimittäin aina tuntumaan sille, että sitä ikään kuin odottaa jo uutta vuotta ja sen mukana tuomia uusia tuulia. Kulunut vuosi alkaa olemaan pulkassa ja samaan aikaan tekisi mieli lentää ohi sen kaiken edessä häämöttävän jouluhössötyksen. Vaikka rakastan joulua ja se on aina ollut itselleni yksi vuoden parhaista juhlista, liittyy siihen aivan liikaa materialistista panikointia ja kuluttamista. Vaikka jo useamman vuoden ajan on perheeni kanssa sovittu, ettei lahjoja osteta, siitä huolimatta ei voi välttyä ympärillä vaikuttavasta hössötyksen ilmapiiristä. Toivottavasti ilmastoraportti vaikuttaa osaltaan ihmisten kuluttamiseen ja lahjaksi ostetaankin ennemmin jotain käytännöllistä sen sijaan, että kulutetaan kuluttamisen ilosta. Tässäkin muistuttaisin ettei se määrä vaan laatu – yksi lahja voi olla parempi kuin kymmenen pientä.

Asiasta kukkaruukkuun ja hieman kevyempiin aiheisiin, nimittäin Love Islandiin ja Bacheloretteen! Kuten tiedätte, pidän realitysta ja vaikka tiedostan että kyseiset ohjelmat suorastaan mädättävät aivoja, on niitä silti viihdyttävää seurata. Love Island tulee tällä viikolla tiensä päähän ja itse koko kauden ajan ohjelmaa seuranneena, olen niin team Ville ja Pauliina! Heistä näkee, että yhteinen taival tulee jatkumaan vielä ulkomaailmassakin ja ihan oikeasti mikä onkaan parempaa kuin löytää se oikea reissulta, jolta sitä lähtikin hakemaan. Itse en enää nykyään yhtään vähättele mitään tapoja kohdata se oikea ihminen, vaan onni voi ihan oikeasti löytyä mitä oudoimpiakin reittejä. Se tyypillisin ”kohtaaminen baarissa” alkaa olemaan jo hieman old school, sillä ihmiset eivät enää samalla tavalla jaksa tutustua uusiin ihmisiin illanvietoissa, koska some. Toivonkin todella paljon että voitto kyseisessä ohjelmassa menee oikeaan osoitteeseen, sillä tämä pariskunta on sen todella ansainnut! Bachelorette on toinen sarja, jota olen intensiivisesti seurannut. Tähän sarjaan olen kuitenkin hieman pettynyt, sillä jotenkin luulen ettei miesten joukosta löydy Jennylle sitä oikeaa… Miehet eivät ole mielestäni hänen tasoaan – enkä nyt puhu ulkonäöstä, vaan ihan henkisestä kypsyydestä. Mielenkiinnolla seuraankin mitä tuleman pitää, mutta tällä hetkellä miehistä kukaan ei kyllä ole suosikkini. Toisaalta, kokemuksena tuo lienee aika mielenkiintoinen ja jos ei rakkautta löydy, niin kenties sitä tietää entistä paremmin mitä ei ainakaan halua?

Olipas sekalainen seurakunta ajatuksia. Harvoin kirjoittelen tällaista rönsyilevää tekstiä, mutta ehkä sitä voisi useammin jakaa ihan vaan sen hetken ajatuksia ilman sen suurempaa punaista lankaa? Usein sitä ajattelee ettei teitä kiinnosta varmastikaan mikään arkinen jorina, mutta toisaalta sitä kai blogeihin enemmän kaivataan – arkipäiväistä höpöttelyä, johon on helppo samaistua. Jokainen meistä kuitenkin elää sitä aivan perus arkea, eikä ainakaan omaan arkeeni kuulu mitään sen ihmeellisempiä kommervenkkeja tai jatkuvaa vuoristorataa. Tavallista elämää se on siis täälläkin, iloineen ja murheineen.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa vielä kertaalleen, olisi kiva kuulla mitä teille kuuluu? Onko muita reality-koukussa olevia ja kenen parin te toivoisitte voittavan Love Islandin?

 

Kuvat: Mikaela / edit: minä