Asiat, joihin en käytä enää energiaa

Käytän herkästi energiaa asioihin, jotka eivät ole energiani arvoisia. Mietin ja tunnen paljon – välillä vähän liikaakin. Asia, josta olen viime vuosina pyrkinyt pois, on juuri kaiken liiallinen pohdinta ja skenaarioiden luonti. Elämä nimittäin on juuri niin monimutkaista, millaiseksi sen tekee. Toisaalta ei minusta koskaan tule ihmistä, joka ei ajattele tai pohdi, mutta olen ymmärtänyt sen, miten tiettyihin asioihin tai ihmisiin ei kannata käyttää turhaan energiaa. Myös tunteet ovat usein ohimeneviä, jonka vuoksi niihin ei tule liikaa keskittyä. Kuuntelin viime vuonna suositun äänikirjan ”Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan”. Tuon kirjan kuuntelemisen seurauksena muistin jälleen sen, miten voin valita, mikä on tärkeää ja vähemmän tärkeää. Tarkastelemalla arvojani ja sitä, elänkö arvojeni mukaan, päätän, mihin suuntaan olen menossa. Arvot ovat priorisointia.

Postauksen tarkoitus ei ole missään nimessä kieltää ketään ajattelemasta, tuntemasta tai välittämästä. Sen tarkoitus on ennemminkin muistuttaa siitä, kuinka tärkeää olisi tehdä elämässään arvottamista, jonka pohjalta valikoi, mihin asioihin energiaa käyttää. Aina tämä ei ole helppoa ja joudun itsekin tekemään tämän kokonaisuuden eteen jatkuvasti töitä. On nimittäin olemassa asioita, joiden suhteen minun on nykyään helppo olla ns. välittämättä, mutta sitten on myös asioita, jotka ovat minulle hyvin herkästi energiasyöppöjä. Mieleni on kohtuullisen herkkä ja huomaan, kuinka antamalla väärille asioille sijaa, menetän hetkessä ison osan potentiaalistani. Tällaisten asioiden konkreettinen näkeminen on onneksi tehnyt sen, että olen joidenkin asioiden suhteen aika mustavalkoinen. Tämä voi kuulostaa radikaalilta, mutta toisaalta se on mielestäni tervettä rakkautta itseä kohtaan. Ihminen, joka rakastaa itseään, myös arvostaa itseä niin paljon, ettei anna turhien asioiden syödä omaa energiaa.

Mitä nämä tällaiset ”energiasyöpöt” sitten ovat? Ohessa viisi asiaa, joihin en enää käytä  energiaani.

Minulle tuntemattomat ihmiset ja heidän miellyttäminen

Tuntemattomien tai puolituttujen ihmisten mielipiteet minusta on asia, johon en voi käyttää energiaani. Jos joku ei pidä minusta, en voi tälle asialle määräänsä enempää. Olen myös hyväksynyt sen, etten tule koskaan pitämään kaikista ihmisistä, eikä minun tarvitse väkisin yrittää. On luonnonlaki, kuinka osa kemioista ei koskaan toimi yhdessä, kun taas osa toimii äärimmäisen hyvin. Siksi näihin asioihin on turhaa käyttää energiaa tai jäädä liiaksi miettimään, miksi jonkun kanssa kemiat eivät kohtaa. Toisinaan on viisautta antaa olla.

Ihmissuhteet, jotka eivät anna, mutta ottavat

Tämä on äärimmäisen hankala asia käsitellä, nimittäin joskus ihmissuhteet muuttuvat vuosien varrella, kun me muututaan. Voikin olla haastavaa sanoa toiselle, ettei enää koe ystävyyssuhdetta tasavertaiseksi, vaan kokee tilanteen muuttuneen. Olen ollut tällaisessa ikävässä tilanteessa parikin kertaa, jossa olen kirjaimellisesti kokenut olevani lopulta toisen terapeutti ja suoraan sanottuna jäteastia. Nykyään en enää siedä hyväksikäyttöä (oli se sitten tiedostettua tai tiedostamatonta) yhtään ja siinä kohtaa, kun huomaan ystävyyden olevan ainoastaan hyötymistä, otan etäisyyttä. Eli en yksinkertaisesti enää jaksa käyttää energiaani johonkin, josta en saa mitään muuta kuin huonon fiiliksen ja ahdistuneen olotilan.

Toinen vähän samaiseen asiaan liittyvä kokonaisuus on ihmissuhde, jossa rikotaan jatkuvasti toisen rajoja. Valitettavan usein tällaisia ihmissuhteita ovat juuri sukulaissuhteet tai muut läheiset ihmissuhteet, joissa rajoja poljetaan tuosta noin ja tämä oikeutetaan juuri sillä lähisuhteella tai verisukulaisuudella.

Itsensä vertaileminen muihin

En väitä, ettenkö olisi altis esimerkiksi ulkonäköpaineille tai muulle vastaavalle – en todellakaan, varmasti jokainen meistä on. Katson kuviani kriittisesti ja näen itsessä virhekohtia, vaikka tiedostan, ettei siitä ole hyötyä. Vielä vähemmän hyötyä on oman elämäntilanteen, uran tai saavutusten vertailusta muihin. Jokaisella meistä on oma polku, taustat ja lähtökohdat. Ei ole toista samanlaista minua. Tästä syystä olen vanhemmiten tiedostanut, miten turhaa on vertailla ja teenkin sitä onneksi vähänlaisesti tai oikeastaan vain heikkoina hetkinä. Pahinta kilpajuoksua käyn itseni kanssa, vaikka kyllä tiedostan kilpailukentän tulevan ulkoa päin.

Menneisyyden vatvominen

Puhun aina siitä, miten tärkeää on käsitellä menneisyys, jotta voi kasvaa ihmisenä ja tulla viisaammaksi. Tämä pitää täysin paikkansa ja edelleen olen sitä mieltä, että menneisyyden kanssa tulee olla sinut, jotta voi elää onnellisena tätä hetkeä ja suunnitella tulevaisuutta. Kuitenkin liiallinen menneisyyden vatvominen ja asioiden jossittelu tai pyörittely on sellaista, johon en enää käytä energiaa.  Kun asiat on käsitelty, silloin ne on käsitelty, eikä niihin enää palata. Toki monesti ongelma on juuri se, ettei tapahtumia käsittele heti, jolloin ne jäävät kulkemaan mukanamme pidemmäksi aikaa. Ja toisinaan voidaan tarvita pieni hetki ennen kuin ollaan valmiita käsittelyyn, esimerkiksi kariutuneen ihmissuhteen osalta. Tärkeää on kuitenkin päästää irti vanhasta, jotta voi saada tilalle jotain uutta ja tämä pätee aivan kaikkeen ihmissuhteista uraan.

Asiat, joihin en voi vaikuttaa

Asiat, joihin en voi vaikuttaa ja niiden spekulointi on sellaista, johon en halua enää käyttää energiaa. Kuten jo alussa mainitsin, herkästi spekuloin ja pohdin turhaan, vaikka ihan oikeasti minulla ei ole kaikkeen vaikutusvaltaa. Hyvänä esimerkkinä ihmiset, joiden käytökseen en voi mitenkään vaikuttaa. Sen sijaan, että surisin jonkun vahvaa lukkotilaa, olen opetellut hyväksymään sen, ettei ihminen välttämättä koskaan tule käsittelemään elämäänsä ja sitä kautta muutu. Näitäkin henkilöitä on ja eniten siitä kärsii lopulta henkilö itse. On myös vaikeaa nähdä läheltä toisen ahdistus, jossa haluaisit auttaa, mutta tulet torjutuksi tai antaa toiselle neuvoja, joita toinen ei kuitenkaan suostu vastaanottamaan. Tällaiset tilanteet ovat niitä, joista saatoin aikaisemmin jopa loukkaantua, mutta nykyään suosiolla pyrin ymmärtämään ihmisten erilaista tapaa reagoida ja annan tilaa. Se, miten toinen asioihin reagoi, siihen minä en vaan yksinkertaisesti voi vaikuttaa.

Omalla kohdalla huomaan, miten jokseenkin välinpitämätön asenne joidenkin asioiden suhteen keventää oloa. En jaksa jatkuvasti stressata tai murehtia jostain, mikä ei ole käsissäni. Toisaalta se mikä on käsissäni, on elämäni. Kuten alussa mainitsin, minä päätän sen, mihin suuntaan elämääni vien ja oikeastaan tämän asian tiedostaminen on tie mielenrauhaan. Kun tiedostaa omat arvot, tekee niiden pohjalta valintoja ja elää arvojensa mukaisesti, löytyy tie onneen. Monesti onnettomuus juontaa juuriaan siitä, kun toimii ns. itseään vastaan ja yrittää perustella asioita itselleen, jotka pohjimmiltaan tietää vääräksi.

Jokainen meistä varmasti tietää ne oman elämänsä energiasyöpöt tai asiat, joiden suhteen tulisi päästää irti sen sijaan, että yrittää muuttaa asioita tuulimyllyjä vastaan taistelemalla. Mielestäni monissa asioissa on tärkeää taistella ja esimerkiksi yhteiskunnalliset muutokset eivät tapahdu, ellei niitä vastaan taistella. Mutta joskus omassa elämässä voi olla parempi päästää irti ja opetella välinpitämättömyyttä, jonka seurauksena oma elämä helpottuu. Aina tämä ei ole helppoa, mutta joskus se on palvelus omalle hyvinvoinnille.

Oikein energistä viikon alkua!❤️