Haluun rakastuu kaikkiin sun virheisiin

Kuuntelen hyvin usein juostessa tai ylipäänsä treenatessa valmiita soittolistoja, joista yksi vakiolistoistani on ”Uuden suomalaisen musiikin lista”. Pidän suomalaisesta musiikista sen kaikessa rehellisyydessä ja melankolisuudessa. Tokikaan jokainen suomalainen artisti ei tuota melankolista soundia, mutta usein biiseissä on jokin sellainen aito fiilis, joka toimii voimaa antavasti. Pidän siitä, jos musiikki on rehellistä, koskettavaa ja ajatuksia herättävää. Eilen juostessa myöhäistä iltalenkkiä kuulin ensimmäistä kertaa Benjaminin ”Näytä mulle ne” -biisin ja vaikka kyseinen artisti ei millään tavalla ole edes yksi suosikeistani, kappaleen sanat koskettivat ja herättivät minussa ajatuksia, joita haluan kanssanne tänään jakaa. Mikäli et ole kyseistä kipaletta vielä kuullut, ohessa muutama poimittu lainaus sanoituksista:

”Mä toivon että sul on ongelmii, joku ärsyttävä juttu johon juuttuisin kii. Haluun rakastuu kaikkiin sun virheisiin, näytä mulle ne. Mä toivon että sul on ongelmii, ärsytän niin kauan että saan sut suutuksiin. Haluun tutustuu kaikkiin sun tunteisiin, näytä mulle ne. Jokirantaa kävellään, pälätän kuin sekopää. Se sua alkaa naurattaa, onks sul mitää huolii? Jotain pimeit puolii, joita voisit raottaa? Joo me ollaan ihmisii, ja oon mä nähny tollasii, joille vaan hyvää kuuluu. Mitähän sust paljastuu?

Oon mustasukkanen ja aamu kiukkunen. Ja ilman syytä saatan olla vihanen. Huono muisti, unohdin sun synttärit. Ku lähen ulos vedän överit. Oon yliherkkä, tosi sotkunen. Mut beibi etkö säki oo vaan ihminen?”

Aivan ihanan rehellistä tekstiä, joka mielestäni ilmentää upeasti sitä, miten epätäydellisyys on täydellistä. Kuinka jokainen meistä salaa toivoo, että muutkin ihmiset olisivat yhtä epätäydellisiä kuin itse olemme. Monesti uusissa ihmissuhteissa haluaa antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan ja ehkä jopa peittelee omia huonoja piirteitä siinä pelossa, ettei vaan tulisi torjutuksi. Tämä on mielestäni hyvin inhimillistä, mutta samaan aikaan jokainen varmasti toivoo, että uusi ihmissuhde olisi pian siinä pisteessä, jossa on turvallista näyttää myös omat heikkoudet ilman hylätyksi tulemisen pelkoa. Itse olen jo pitkään ihastellut täydellisyyden sijaan kykyä näyttää omat heikot kohdat ja olla muiden edessä haavoittuvainen. Inhoan kaikenlaisia rooleja ja kuoria, joissa olemme jotain muuta kuin aidosti olemme. Ja valitettavan moni muuten vetää jonkinlaista roolia – olenhan itsekin sellaista vetänyt. Roolit ovat toki suojamekanismeja ja tämän vuoksi ymmärrettäviä. Joskus vahvojen roolien taakse kätkeytyy haavoja, joista on jäänyt niin vahvat arvet, ettei niistä ole helppo toipua. Ja moni muuten elää koko elämänsä verhoutuen rooleihin ja piiloutuen jopa itseltään.

Sanoituksissa etenkin tuo lause ”Haluun tutustuu kaikkiin sun tunteisiin”, oli itselleni samaistuttavasti pysäyttävä. Mietin juostessa, että juuri noin – tuota itsekin haluan uusilta ihmissuhteilta! Haluan rehellisyyttä ja avoimuutta, ehkä toisinaan jopa liiankin nopeasti, sillä joskus asiat ottavat aikaa. Mielestäni siinä kohtaa, kun tunteistaan voi olla avoin niin hyvässä kuin pahassa, ollaan pisteessä, jossa on hyvä olla. Myös tunne siitä, että toinen ihminen on vain ihminen, saa omankin olon turvalliseksi. Valitettavasti nykypäivän deittailukulttuuri on sellainen, joka ei usein noudata tuota kaavaa. Kaikessa ollaan niin lyhytjänteisiä ja valmiita luovuttamaan, jos paljastuu ettei toinen olekaan pelkkää aurinkoa. Tuntuu, että monille todellisuus on utopistinen käsite ja ihmisistä kuvitellaan epärealistisia asioita. En sitten tiedä luoko sosiaalinen media sen illuusion vai mikä, mutta jos odottaa saavansa pelkkää poutaa, voi olla karu pettymys, kuinka jokaisella meistä on myös sadepäiviä. Ehkä etsimme herkästi myös täydellisyyttä? Pelätään heikkouksia, joiden kautta kenties peilata itseään? Kun ei uskalleta kohdata rehellisesti itseä, voi olla vaikea nähdä muissa ihmisissä aitoutta ja rehellisiä tunteita?

Henkilökohtaisesti olen jo pidempään viehättynyt ihmisissä enemmän epätäydellisyydestä kuin täydellisyydestä. Voi olla että tähän on syynä se, etten pidä itseäni todellakaan täydellisenä ja siksi helpottaa, jos toinen ei ole yhtään sen täydellisempi. Koen aina myös vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja empatiaa, jos kohtaan toisen kanssa syvemmällä tasolla ja voimme käydä keskusteluja, joissa molemmat asettavat itsensä haavoittuvaisiksi. Näin ei tokikaan ole kaikkien kanssa ja sekin on hyväksyttävä fakta. Eli tarkoitukseni ei ole sanoa sitä, ettemmekö voisi vaatia ystäviltä ja kumppanilta, mutta samaan aikaan haluan korostaa sitä epätäydellisyyden kauneutta. Ihmissuhteissa ”paljastumista” ei kannata pelätä, sillä se on turhaa. Jos joku ihminen jättää meidät sen takia, ettemme olekaan täydellisiä, ei tuo kyseinen ihminen yksinkertaisesti voi olla meitä varten! Kukaan meistä ei ole täydellinen, ei yksikään.

Aina kannattaa myös muistaa, etteivät omat ”heikkoudet” ole kaikkien silmissä heikkouksia. Itsehän pidin omaa temperamenttia pitkään heikkoutena, sillä olin siitä negatiivisessa sävyssä aina kuullut. Vasta terapiassa kolmekymppisenä oivalsin, kuinka tuossa piirteessä on muuten paljon hyvää! Myös hajamielisyydestäni olen saanut kuulla aina ja kyllä minä sen tiedostan, mutta samaan aikaan olen opetellut hyväksymään, etten ole ihmisenä pedantti, vaan ennemminkin luova ja vähän boheemi. Me ihmiset olemme vajavaisia ja on katsojasta kiinni, mitkä piirteet nähdään heikkouksina ja mitkä puolestaan vahvuuksina. Joku toinen ei osaa käsitellä ollenkaan temperamenttiani, kun toiselle siinä ei ole mitään ihmeellistä. Eli tämäkin asia on vastapuolesta kiinni, jonka vuoksi koskaan ei tulisi peitellä omia luonteenpiirteitä toisen hyväksynnän pelossa, ei koskaan. Ennemmin alusta asti avoin ja rehellinen kuin näennäisesti jotain muuta, mitä aidosti on. Valheelliset roolit paljastuvat poikkeuksetta jossain kohtaa, kun totuus on aina muodissa.

Valitsen tosiaan aina ennemmin epätäydellisen henkilön täydellisen sijaan. Sellaisen, joka on vaikka vähän aamu kiukkuinen, yliherkkä, juo överit ja unohtaa ne synttärit. Epätäydellisyys on kaunista ja samaan aikaan toivon, että saan olla tulevaisuudessa jollekin tärkeälle se epätäydellisen täydellinen.

Herättääkö aihe teissä ajatuksia?

Nyt hyvää yötä!