Herkuista ja herkuttelusta

Minulta on aika usein kysytty blogissani herkutteluun liittyvistä jutuista. 
Herkuttelenko? Kuinka usein? Millä? Missä määrin? Joten ajattelin nyt hieman pureutua aiheeseen. Olen perheestä, jossa isä on vetänyt koko lapsuuteni vähintäänkin wienerin päivässä, lihomatta kiloakaan. Äitikin herkutteli kekseillä sun muulla siihen saakka, kunnes sokeriarvojen kerrottin olevan koholla ja oli ns. pakko vähentää pullan puputtamista (ja hoikka on hänkin). Niin ja mitä siskoon tulee… hän nyt elää karkilla. 😀 
Ollaan siis erittäin makean perään oleva perhe, sokerigeenit löytyy. 


Muistan, kun aikoinaan omille muuttaessani ostin aina suklaalevyn jokaisella kauppareissulla ja kaapeissa oli aina karkkia, keksejä jne. Olin hoikka, toivoin jopa saavani hiukan muotoja kroppaani. Oli ihan sama kuinka paljon söin ja mitä. 20- ikävuoden rajapyykillä huomasin, etteivät ne kilot enää pysykään poissa tällä sokeripainotteisella ruokavaliolla. Tämän seurauksena siirryin terveellisempään ravintoon, vähensin herkkupäivät kertaan per viikko ja niin, sillä tiellä olen edelleen. Voisin kuitenkin elää makealla, niin se vaan on.
Tyypillisesti herkkupäivänä ostan jonkin sortin irtokarkkipussin tai sitten karkkipussin ja suklaapatukan (tai pari). Monesti syön lisäksi jotain suolaista tavallisesta poikkeavampaa, kuten herkkuani tortilloja tai fajitoja.