Huono päivä

Tänään on ollut aivan äärettömän surkea päivä. Tiedättekö sellainen, jona olisi hyvin voinut jäädä nukkumaan ja skipata kaiken, eikä olisi jäänyt edes mistään paitsi? Okei, ei aivan kaikkea, nimittäin oli tänään mukavat lounastreffit, mutta noin muuten ei ole ollut hurraamista. Kaikki mitä olen tehnyt, on kirjaimellisesti mennyt pieleen (tai edes sen suuntaisesti) ja samaan aikaan on ahdistanut, kiukuttanut ja surettanut. Elämä on tuntunut nihkeältä ja työläältä. En tiedä, onko nyt taas kyse jostain kolmekymppisen hormonimyllystä, yleisestä kriisistä, vai yksinkertaisesti viikonlopun juhlien jälkeisestä univelasta ja alkoholin käytön masentavista vaikutuksista? Kuten olen viime vuosina moneen otteeseen todennut, enää en voi juhlia kovin usein juuri siitä syystä, ettei mieli vaan kestä. Käytännössä 90 % siitä potentiaalista, jonka koen arkena omaavani, katoaa alkoholin vaikutusten seurauksena tuhka tuuleen seuraaviksi päiviksi – nykyään ilmeisesti jopa kolmen päivän ajaksi. Harmi sinällään, ettei minua ole siunattu keholla, joka kestää krapulat erinomaisesti, mutta näin se vaan nyt on. Siispä pikkujoulukausi, toivottavasti menet ohitse nopeasti, tai olen kohta ihmisraunio!

No joo, pientä sarkasmia, toivottavasti jokunen sen ymmärtää… Huonoja päiviä on kaikilla ja se miksi halusin fiilikseni kanssanne jakaa, on nimenomaan inhimillisyys. Jokaisella meistä on välillä huonoa – aivan sama mitä tekee työkseen, millaisia ihmissuhteita omistaa tai miten tätä elämää noin yleisesti elää. Kulisseja on helppo ylläpitää, mutta kyllä niidenkin takana tapahtuu! Kenenkään elämä ei ole jatkuvaa aurinkoa, eikä se ole aina edes positiivisesta asenteesta kiinni. Vastustusta tapahtuu jatkuvasti elämässä, mutta toki on pitkälti itsestä kiinni, miten siihen suhtautuu. Kun ihminen voi noin yleisesti hyvin, hän kestää paremmin myös hankalat tilanteet, eikä romahda saman tien. Huomaankin, miten muulloin olisin voinut suhtautua arjen vastustukseen kevyesti, mutta koska taustalla oli jo lähtökohtaisesti huono olotila, reagoin kaikkeen vahvemmin negatiivisella latauksella. Noissa tilanteissa olisi parempi laskea kymmeneen ja ihan oikeasti pysytellä kotosalla. Yksi loistava tapa purkaa huonoa fiilistä, on lähteä treenaamaan! Siispä kohta puolin pakkaan vihdoin kimpsut ja kampsut, jonka jälkeen painelen salille. Ehkä tulen sieltä sitten uudestisyntyneenä takaisin?

Sain tänään myös hieman erikoisen kommentin – tai oikeastaan kommentin, jonka tarkoitusperää jäin miettimään. Siinä nimittäin kysyttiin, miten vietin isänpäivää? Kyllä, monen korvaan ihan tavallinen kommentti, eikä aina tulisi viedä ajatuskelaa niin pitkälle, mutta jokin tuossa kommentissa kuitenkin särähti korvaani. Tiedän, isänpäivä ei näkynyt somessani mitenkään, mutta tarvitseeko kaiken näkyä? Mitä jos joskus jotkut asiat ovat tietoisia valintoja? Viime aikoina olen juuri tämän asian kanssa paljon kamppaillut, nimittäin mihin vetää rajat sosiaalisen median suhteen niin, ettei haavoittuvaisuuttasi ja rehellisyyttäsi käytetä aseena sinua vastaan? Olen alkanut yhä paremmin ymmärtämään sen, miksi osa on niin tarkkoja yksityisyydestään, eikä jaa itsestään asioita niin paljon julki. Sillä mitä enemmän annat itsestäsi, sitä enemmän muilla on aseita sinua vastaan ja he voivat iskeä sinne, missä olet kertonut olevasi heikko. Toisaalta samaan aikaan olen edelleen sitä mieltä, kuinka yleispätevä teksti ilman henkilökohtaista aspektia, on mielenkiinnotonta. Tosin voihan se olla, että vain minä tykkään lukea muiden avoimia ja samaistuttavia kirjoituksia, mutta kuitenkin? Hankalia valintoja, jonka vuoksi mietin tällä hetkellä aika paljon blogini tulevaisuutta ja lähinnä, mihin suuntaan haluan sitä viedä. Eli yksinkertaistettuna – jatkanko henkilökohtaisemmin, vai vienkö tätä kaikkea pinnallisempaan suuntaan.

Pahoittelut valitusvirrestä, mutta oli pakko hieman päästää ulos höyryjä ja tämän hetkisiä ajatuksia! Mielessä on juuri nyt ainakin sata ja yksi kysymysmerkkiä, jotka elämässä mietityttävät, eikä muuten asiaa auta yhtään tuo vesisade ja pimeys. Onneksi on ystäviä, joilta saa vertaistukea ja te siellä – kenties jollain teistäkin on ollut vaikeampi, pieleen mennyt päivä? Josko sitä sitten päättäisi, että huomisesta tulee parempi ja miettisi, mitä voisi tehdä toisin, jotta niin kävisi? Ensin kuitenkin ne treenit. Liike on lääkettä.

Rentouttavaa iltaa sateesta huolimatta!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *