Kun hyvinvointibloggaaja ei olekaan täydellinen
Eilinen tekstini sain aikaan kolmenlaisia kommentteja. Neutraaleja, syyllistäviä ja kiitollisia. Osa kiitti minua siitä, että kerroin rohkeasti asiasta joka ei ehkä ole se ensimmäisenä minusta oletettava seikka. Toiset sättivät, kuten osasin arvatakin ja ihmeteltiin sitä kuinka hyvinvoinnista bloggaavana ihmisenä saatan toimia näin. Yksi osa ei kommentoinut kertomaani, vaan avasi oman stoorinsa. Jokaista kommenttia arvostan, oli se sitten negatiivinen, positiivinen tai neutraali. Mielekästä saada keskustelua aikaiseksi. 🙂
Itselleni hyvinvointi on hyvin laaja käsite. Se ei rajaudu pelkästään terveysruokaan, superfoodeihin ja salilla käyntiin kuten moni kuvittelee. On mielestäni hassua, kuinka osa jengistä todella ajattelee, että kaikki terveellisiä elämäntapoja vaalivat elävät kuten fitness-urheilijat, tai urheilijat ylipäänsä. Kurinalaisesti. Itse olen mielestäni aika hyvin tuonut esille kuinka käytän välillä alkoholia, syön viikottain karkkia tai muita vastaavia herkkuja, luistan joskus treeneistä, sekä vietän toisinaan aikaa esimerkiksi yöelämässä valvoen pikkutunneille saakka. Tahdon elää elämääni rennosti, vapaudesta valita nautiskellen.
Oma hyvinvointini onkin välillä uskokaa tai älkää asioita, jotka eivät kuulu monenkaan mielestä siihen ”täydelliseen terveyselämään”. En minä siksi hyvinvoinnista kirjoita, että haluan ilmentää täydellisyyttä ja sitä, kuinka juuri minä elän niin täydellisesti. Päinvastoin. Elämä on oikeasti todellisuudessa useinkin hyvin epätäydellistä.
Terveelliset elämäntavat ovat arjessa itselleni kaiken a ja o. Ne luovat tietyn perustan elämälleni ja nautin urheilusta, sekä terveellisestä ruoasta hyvin monellakin tapaa. Olen aina nauttinut. Joka kerta, kun käyn ulkona kaipaan heti seuraavana aamuna jo takaisin siihen ”tavalliseen” rytmiin. Jokaisen pizzan jälkeen palaan jälleen kerran siihen terveelliseen. En jatka karkkiputkea montaa päivää, vaan nautin siitä hetkestä jolloin niitä lemppareitani napostelen. Rakastan hyvinvointia ja balanssia, sitä tunnetta joka tulee hikilenkin tai ravitsevan smoothien jälkeen. Nämä ovat itselleni asioita, joista nautin. Muuten en eläisi näihin asioihin aina palaten, ellen todella nauttisi.
Tästä huolimatta nautin kuitenkin myös siitä, että mikään asia elämässäni ei ole kiellettyä. En halua rajoittaa itseäni, tai toimia itseäni vastaan. Ehkä siksi en myöskään ole halunnut kieltää itseltäni asioita, jotka osa ehkä leimaa huonoksi. Haluan itse tehdä päätökseni, kuitenkin jokaista niistä sisälläni tunnustellen. Tiedän, että monen mielestä esimerkiksi alkoholi ei kuulu terveydestä välittävän ihmisen elämään. Eikä se satunnainen juhlapolttaminenkaan. Itse en näe asioita noin mustavalkoisesti. En puolustele kumpaakaan mutta puolustelen sitä, että jokaisella on oikeus valita. Onko absolutisti vai ei, polttaako vai ei, syökö roskaa vai ei. Nämä ovat valintoja. Aina näiden seikkojen ei myöskään tarvitse poissulkea toisiaan. Kyllä urheilijakin voi välillä olla hiprakassa tai maratoniin tähtäävä nautiskella sokeriherkkuja. Ei elämä oikeasti ole niin vakavaa.
Tiesin eilistä postausta kirjoittaessani, että se kolahtaa varmasti useampaan tyyppiin negatiivisella tavalla. Osittain tuo sai minut entistä enemmän haluamaan tuoda asian julki. Minusta on toisinaan ihana tuoda esiin inhimillisiä asioita ja piirteitä, jotka eivät oikeasti aina välttämättä ole jokaiselle lukijalle edes niitä mieluisimpia. Bloggaajat ovat yhtälailla ihmisiä kuin kuka tahansa muukin ja useimmiten sen täydellisen salaattilautasen takana on paljon muutakin. Tämä on osittain se kaava, jota itse tahdon rikkoa. Haluan, että te saatte todellisen kuvan minusta ja siitä millainen olen. Tai niin todellisen kuin se netin kautta on mahdollista.
Loppuun tahdon mainita vielä yhden seikan. Viime aikoina olen nimittäin törmännyt nyt useampaan tapaukseen, jossa hyvin terveellisesti elävä ihminen on sairastunut vakavasti. Loppupeleissä siis se, että vaikka eläisi kuinka terveellistä elämää tahansa ei välttämättä estä sinua sairastumasta syöpään tai saamasta veritulppaa. Elämän lanka on oikeasti aika hento ja siksi jokaisesta hetkestä tuleekin nauttia. Ei kuluttaa elämäänsä stressaten tai jokaista suupalaa vatvoen. Elämä on elämistä varten, ei murehtimista, niuhottamista tai itsesyyllistystä varten. Muistakaamme siis nauttia jokaisesta päivästä, kuin se olisi viimeisemme.
Täydellisen epätäydellistä keskiviikkoa jokaiselle!