Ikäviä tunteita

Mulle tuli tässä lomani alkumetreillä taas kerran jostain mielen syövereistä ajatuksiin menneisyys ja sen myötä negatiiviset tunteet. Kuten olen monet kerrat täälläkin avautunut, omalla kohdallani se ei missään nimessä ole mitenkään täydellinen ja monet kerrat olen sitä käynyt läpi niin yksin, kuin muutamien ihmistenkin kanssa. Kuinkahan monta virhettä menneisyyteeni mahtuu? Ei riitä edes sormet laskemaan, tai sille minusta ainakin usein tuntuu. Jos kuitenkin jäisin noiden asioiden vangiksi, katkeroituisin ikihyviksi. Sitä en tahdo.

Mielestäni elämässä on todella tärkeää mennä eteenpäin, unohtaa menneisyyden negat ja suunnata katse tulevaan. Jos jäät murehtimaan ja märehtimään jo tapahtuneisiin asioihin, ne vaan syövät sinua sisältä. Et kuitenkaan pysty enää vaikuttamaan siihen mitä olet joskus tehnyt, tai millainen ollut. Lisäksi elämähän on kasvua ja koulua. Nyt, kun tarkastelen tapahtumia voin nähdä sen häpeän takaa myös niitä positiivisia seikkoja. Ensinnäkään en olisi tässä jos en olisi käynyt niitä asioita läpi. Nään kaiken tapahtuneen osana elämänkulkuani ja sitä millaiseksi olen kasvanut. Ja mikä oikeasti tärkeintä, pystyn kohtaamaan nuo negatiiviset tunteet. Monesti heikkoutemme on vältellä negatiivisten tunteiden kasvokkain kohtaamista, mutta joskus päästäksemme eteenpäin elämässä niihin pitää yksinkertaisesti tarttua. Tokikin niissä vellominen on eri asia…

Itse olen aina ollut sellainen henkilö, jonka on helppo puhua myös elämän negatiivisista tapahtumista. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut itsessäni piirteitä, jotka eivät ole ollenkaan minua. Nimittäin padon tunteita sisälleni. Jos minulla on paha olo, entisen ryöpytyksen sijaan suljen nuo tunteet sisääni tai kirjoitan. Toisaalta en tiedä onko kirjoittaminenkaan se mikään huonoin väylä. Tärkeintä on, että ei pidä negatiivisia fiiliksiä sisällään, vaan oikeasti purkaa ja käy niitä läpi. Joskus asioista on kuitenkin hyvä puhua toiselle ihmiselle. Tämä ihminen voi olla joko täysin ulkopuolinen tai sitten sinun ”luottotyyppisi”. Yksi hyvä tapa purkaa mieltään ovat myös erilaiset onnellisuus-kirjat. Niitä mun on tehnyt niin monesti mieli ostaa mutta jotenkin ne jäävät kuitenkin aina sinne ostoslistan hännille… Typerää.

Moni ehkä miettii miksi lomalla pohdin tällaisia asioita mutta tämmöinen mä olen. Monesti silloin, kun on aikaa hengähtää mielen päälle nouseekin erilaisia tuntemuksia. Aina pitää muistaa, että tunteita tulee tuntea ja mikään tunne ei ole väärä.

Miten te käsittelette negatiivisia tunteita? Vinkkejä oman tunnemaailman purkamiseen?