Itsensä rakastamisesta

Jokainen varmasti tietää sanonnan itsensä rakastamisesta. Sen, joka kehoittaa meitä opettelemaan tuon taidon jotta voimme joku päivä rakastaa muita – tai ylipäänsä vastaanottaa rakkautta. Mietin tätä viikonloppuna yksin kotona ollessani. Mistä sen tietää, että rakastaa riittävästi? Onko tähänkin olemassa joku sellainen – sen tietää, kun tietää -tyyppinen sääntö? Ovatko pieleen menneet ihmissuhteet  merkki siitä, ettet osaa kuitenkaan rakastaa itseäsi täysin ehdoitta?

Olen perheestä jossa tunteita ei ole juurikaan näytetty. Ei ole ollut ylenpalttisia rakkaudenosoituksia mutta tietysti sanatonta viestintää, josta olen aina tiennyt, että minua rakastetaan. Uskon, että aika monella nimenomaan ikäiselläni on juurikin tällaiset perhetaustat.  Tai ainakin omassa lähipiirissäni on melkeinpä enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että tunteet monellakin tasolla ovat olleet lapsuudessa ja nuoruudessa ikäänkuin sellainen piilotettava asia. Tänä päivänä hyvinvointikeskeisyys ja itsensä tutkiskelu nostaa näitä asioita enemmän esiin mikä on mielestäni hienoa! Nykyään lähestulkoon joka toinen käy terapiassa ja jopa avoimesti myöntää sen. Ei ole enää hävettävää voida huonosti, se ei ole heikkoutta vaan päinvastoin. Jokaisella meistä on välillä ongelmia – se on luonnollista.

Jos mietin omaa kykyäni rakastaa itseäni on siinä asiassa menty huimasti eteenpäin vuosien saatossa. Niin monella saralla tässä asiassa on kasvettu ja varsinkin se sellainen fyysisyyden tuoma minuus on menettänyt merkitystään. Tottakai edelleen haluan huolehtia itsestäni ja rakastaa kehoani mutta se rakkaus on erilaista. Enemmänkin nimenomaan sitä oikeaa rakastamista. Että sallii itselleen asioita, ottaa rennosti ja on oivaltanut, kuinka kuutena päivänä viikossa treenaaminen ei tuo millään tasolla onnea – eikä muuten edes sitä parempaa kroppaakaan. Henkisen hyvinvoinnin merkitys korostuu kokoajan ja sellainen tietynlainen lempeys itseään kohtaan kasvaa.

Tällä hetkellä puhutaan todella paljon henkisen hyvinvoinnin kirjallisuudesta ja sitä kautta asioiden oivaltamisesta. Jotenkin silti niin kovin uskon, että se oikea rakastaminen tapahtuu vasta käytännössä. Toki on tärkeää oivaltaa asioita ennen kuin ne voi oppia ja siihen kirjallisuus antaa nimenomaan hyvät lähtökohdat. Voit esimerkiksi ajatella kirjaa lukiessasi, että juuri noin tulen tulevaisuudessa toimimaan – aivan varmasti! Loppupeleissä kuitenkin moni asia tapahtuu käytännössä päinvastoin. Toistat sitä vanhaa kaavaa automaattisesti, koska se on yksinkertaisesti opittua. Se kaikki miten meitä on rakastettu vuosien varrella, jokainen ihmissuhde, pettymys, onnenhetki – ne kaikki vaikuttavat meihin kokonaisuutena. Uskonkin vahvasti, että opimme eniten nimenomaan ihmissuhteissa. Opimme tapahtumien ja kokemamme kautta enemmän, kuin yhdenkään kirjan kautta.

Jotta oppisimme rakkaudesta ihmissuhteissa ja etenkin parisuhteessa, tulee suhteessa olla kommunikointiyhteys. Yhteys, jonka kautta koemme, että meitä arvostetaan ja uskallamme sanoa toiselle ihan mitä vaan. Itselleni on nimenomaan tämä asia korostunut viime aikoina ja olen oivaltanut sen, että haluan kumppaniltani ehdotonta avoimuutta ja kykyä yrittää ymmärtää minua. Aina ei missään nimessä voi olla samoilla aalloilla, mutta jotta kehitystä voi tapahtua – vaaditaan siihen toisen kunnioitus ja sitä kautta ymmärtämisen yritys. Ei saa olla asioita joista vaietaan sillä kaikesta tulee puhua. Uskon, että rakkauskin voi olla nimenomaan syvintä suhteissa, joissa on henkinen kommunikointiyhteys. Ei tarvitse salailla, peitellä tai häpeillä. Tuon yhteyden kautta voimme sitten itsekin kasvaa rakkaudessa itseämme kohtaan.

Emme ole välttämättä koskaan valmiita ja se on mielestäni elämän tarkoituskin. Kuten jo edellä mainitsin, et opi pelkästään lukemalla kirjasta vaan elämällä. Nimenomaan heittäytymällä ihmissuhteisiin ja antamalla rakkaudelle mahdollisuuden. Vaikka rakkautesi itseäsi kohtaan ei olisikaan sataprosenttisen valmista, voit silti kyetä rakastamaan ja olemaan hyvässä ihmissuhteessa – tai näin ainakin itse uskon. Me ihmiset olemme usein toinen toisellemme niitä parhaita opettajia ja tällä tarkoitan siis muitakin ihmissuhteita, kuin pelkästään parisuhdetta. Voimme oppia jokaisesta ihmissuhteesta myös itsestämme. Oli kyseessä sitten ystävyys tai rakkaussuhde.

Rakkaudentäyteistä maanantaita ja uuden viikon alkua! <3