Jos olisin valinnut toisin

Astron elokuun kuukausihoroskooppi muistutti minua rohkeiden ja sydämestä nousevien valintojen tärkeydestä. Jännä juttu, sillä olen viime päivinä miettinyt paljon valintojani, niin tulevia kuin myös jo menneitä. En oikeastaan osaa katua mitään, vaikka tiedän, etten enää toimisi kaikessa samalla tavalla kuin aikoinaan toimin. Tämä lienee aika luontevaa, miten ihminen kasvaa ja muuttuu, mutta samalla tiedostan, ettei mennyttä voi muuttaa. Silti joskus harvoin mietin, mitä jos olisin valinnut toisin? Mitä jos olisin kymmenen vuotta sitten päässyt Tampereelle opiskelemaan sosionomiksi, olisiko elämäni mennyt täysin toisella tavalla? Mitä jos en olisi koskaan huvikseen aloittanut blogin kirjoittamista, olisinko tässä elämäntilanteessa yrittäjänä, jossa nyt olen? Mitä jos en olisi koskaan lähtenyt pois uskonyhteisöstä, olisinko onnellisesti tai onnettomasti naimisissa ja perheenäiti?

Elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä. Jo ihan arjessa me tehdään koko ajan päätöksiä, joista useampi syntyy ilman sen suurempaa mietintää. Itselleni valintojen tekeminen on kohtuullisen helppoa, sillä olen aina tuntenut vahvasti oikean ja väärän, enkä suhtautunut elämään liian vakavasti. Jälkikäteen olen usein miettinyt, kuinka paljon valintoja olen tehnyt tunnepohjalta, vaikka ihan oikeasti tunne ei ole aina automaattisesti yhtä kuin minulle paras ja oikea päätös. En ole myöskään koskaan oikein osannut elää kovin paljon pidemmälle kuin tässä hetkessä. Se on tietenkin helpottanut valintojen tekemistä, sillä olen tehnyt sellaisia päätöksiä, jotka ovat siinä hetkessä tuntuneet oikealta. Voinkin hyvin pitkälle sanoa eläneeni sellaista elämää, jollaista olen kussakin hetkessä halunnut elää. Olen tästä kiitollinen, sillä nuoruuteni on ollut hyvin tapahtumarikas, enkä koskaan tänä päivänä koe, etten olisi saanut elää tai minulta olisi jäänyt jotain mieletöntä kokematta.

Haluan siis katsoa mennyttä positiivisin mielin, vaikka tiedostan, kuinka voisin olla myös hyvin erilaisessa elämäntilanteessa, jos olisin valinnut toisin. Elämä on tuonut eteeni useita mahdollisuuksia hypätä myös niin sanotusti helppoon kelkkaan, mutta olen halunnut seistä arvojeni takana ja esimerkiksi rakkauselämässä halunnut aina kumppanin, johon rakastun. Nykyään arvoni ovat minulle entistä tärkeämmät ja haluan pitää niistä kiinni. Pohjaan myös kaikki valintani niihin ja vaikka joskus tosiaan valintani ei osu helppoon vaihtoehtoon, valitsen sen silti, jos se on arvojeni mukainen. Nykyään haluan myös punnita valintojani hieman tarkemmin, koska aikuisuus, mutta toisaalta olla edelleen rohkea ja luottaa sydämen ääneen.

Koen monissa tilanteissa vahvasti ja siksi olen toisinaan jopa hämilläni, mikäli elämä ei heti näytä selkeästi, miksi esimerkiksi tämä kyseinen ihminen on minulle niin merkityksellinen tai miksi toisessa on jotain, mikä saa minut kavahtamaan? Tuollaisissa tilanteissa päätökset ovat vaikeita, sillä järki ja tunteet saattavat käydä kamppailua keskenään. Toivon noiden valintojen kohdalla, etten ole toiminut väärin tai vienyt tilanteita sellaiseen suuntaan, jossa menetän jotain sellaista, josta olisi voinut tulla yksi elämäni parhaimmista asioista. Joidenkin valintojen kohdalla ei siis auta kuin toivoa, että on tehnyt niitä oikeasta syystä ja valinnan seurauksena edessä on jotain vielä parempaa. Ihmissuhteet ovat usein tällaisia, joista voi olla hankala irroittaa ja joiden kohdalla väärä valinta pelottaa. Aina kun ei ole niin selkeää, ettei suhde ole minulle hyvästä, vaan joskus siinä voi olla useita elementtejä, jotka ovat sekä puolesta että vastaan.

Olenko aina valinnut oikein? Vastaus on selvä, en varmastikaan. Paljon olen tehnyt myös valintoja, jotka olisi voinut jättää tekemättä, vaikka toisaalta jossain määrin haluan uskoa niiden tehneen minusta sellaisen ihmisen, joka olen nyt. Itselläni särähtää aina korvaan, jos joku sanoo jonkun ihmissuhteen olleen elämässään täysin turha. Mielestäni esimerkiksi aikaisemmasta parisuhteesta turhana puhuminen on äärimmäisen erikoista, sillä mikään ihmissuhde ei varmasti ole turha. Mikäli suhde on tuonut elämäämme enemmän huonoa kuin hyvää, on tuo varmasti opettanut jotain ja jos ei muuta, niin ainakin sen, mitä emme halua. Tietenkin minäkin toivoisin, että jokunen kokemus olisi jäänyt kokematta, jonka seurauksena olisin ehkä monissa asioissa avoimempi ihminen, mutta toisaalta myös vastoinkäymiset antavat elämään perspektiiviä. Tai näin minä haluan uskoa, on se miten klisee tahansa.

Sydämestä nousevat valinnat, niitä aion siis tehdä myös jatkossa. Ja edelleen toivon määrättyjen päätösten olleen oikeita. Joidenkin asioiden kohdalla odotan kai edelleen merkkiä siitä, että valitsin oikein…

Herättääkö aihe teissä ajatuksia tai mietittekö koskaan jo tehtyjä valintoja?