Kesäkunto, HUOH.
Nyt eletään taas sitä aikaa, kun ”kesäkuntobuumi” alkaa olla kiihkeimmillään ja aikaa Hietsun rantapousailuun on enää muutama hassu kuukausi. Onneksi lähipiirissäni tämä ilmiö ei juurikaan näy, eikä kukaan ole tainnut edes mainita kesäkunnosta tai sen puuttumisesta? Itse inhoan sitä, että puhutaan jatkuvasti ulkonäöstä tai siitä kuinka se tai se kohta kehossa kaipaisi muutosta. Kovin pitkälle en jaksa ulkonäköön keskittyvien ihmisten seurassa aikaa viettääkään, sillä omat intressini ovat hyvin pitkälti muualla. Toki huolehdin minäkin ulkomuodostani mutta ei siitä tarvitse jatkuvasti puhua. Ja varsinkin sellainen valitus siitä kuinka ei ole ”kunnossa” on mielestäni jotain niin rasittavaa. Jos näin ajattelee niin sitten vaan salille. Kukaan muu ei sitä kroppaa sinun puolestasi kuntoon laita.
Se missä tämä kesäkuntobuumi on nyt taas alkanut ärsyttävän paljon näkymään on some, mikäpäs muukaan… Kokoajan silmille lävähtää jotain laihdutusvinkkejä, tai tipsejä muhkeampaan pyllyyn. Tottakai treenivinkit ovat jees (itsekin niitä toisinaan jaan) mutta sellainen hurja hehkutus siitä, kuinka enää on pari kuukautta aikaa kiristää ja saada kroppa kuivaan kuntoon, se on rasittavaa. Mielestäni parempi tapa on muuttaa ylipäänsä elämäntavat siihen suuntaan, että olet kesäkunnossa ympäri vuoden. Ja kesäkunnon EI tosiaan tarvitse olla pienen pieni rasvaprossa ja kitukuuri ennen kesän alkua. Mielestäni jokaisella ihmisellä voisi olla omanlainen kesäkunto, sellainen joka istuu parhaiten kunkin omaan vartaloon ja sellainen, jossa on hyvä olla.
Itsehän en ajatellut olla missään erityisessä ”the kesäkunnossa” parin kuukauden päästä, vaan pyrin olemaan kunnossa ympäri vuoden. Olen tässä viimeisen vuoden aikana kuitenkin huomannut, että loppupeleissä tärkeintä on vaan terve ja toimiva keho, jolla voi liikkua. Se näkyykö vatsalihakset tai miltä kroppa muuten näyttää on aika sama. Kunhan mahdun vaatteisiin, minulla on hyvä olla kropassani, olen terve ja elinvoimainen. Nuo ovat niitä omia kesäkunnon tavoitteitani ja en tule niitä muuksi muuttamaan. Onnea vaan niille, jotka aikovat viettää kesänkin niuhottaen rahkalla ja raejuustolla. Minä ainakin aion syödä grillattuja herkkuja, juoda viiniä, käydä picnikillä, brunsseilla, nauttia terassikeleistä ja ylipäänsä elämästä. Kesä on kerran vuodessa, joten mieluiten annan sille paljon aikaa ja nautin siitä. Yleensä itselläni kesäisin treenitahti hiipuukin aika paljon ja viime vuonna oli kyllä todella hiljaista salin puolella. Voi olla, että juoksulenkit tulevat enenevissä määrin mukaan treeneihin mutta kaikki oikeastaan kesän ehdoilla.
Miksi sitten näin? Minäkin elin aikanaan siten, että kyttäsin hyvin paljon peilikuvaa ja sitä mitä suustani alas laitoin. Katsoin itseäni peilistä negatiivisesti ja näin pääosin ne virhekohdat. Harvalle sen silloin myönsin jos kenellekään, mutta oli minulla aika paljonkin komplekseja ulkonäöstäni. Nykyään, kun koen suurta vapautumista kaikesta tuollaisesta turhasta voin sanoa, että on huomattavasti parempi olla enkä näkisi yhtään hyvää syytä siihen, että alkaisin kiristämään treenitahtia kesää kohden. Sitä Hietsua vartenko? Hahah. Tottakai nyt on ollut ihana treenata, kun vihdoin saa taas olla terve mutta that`s it. Urheileminen tuo hyvän olon ja fiiliksen. On siistiä tuntea olonsa jälleen vahvaksi ja sellaiseksi, että minä jaksan ja pystyn. Oma kesäkuntoni on siis edellä mainitsemani kaltainen. Siihen eivät kuulu dieetit tai muutkaan höpötykset, eikä se perustu vatsapalikoiden kyttäämiseen. Toivottavasti muutkin relaavat ja muistavat, että kesäkunto voi olla paljon muutakin kuin tiukka ulkomuoto. Ihan vaikka vaan hyvä fiilis ja onnellinen olotila.
Vai mitä mieltä te olette? Onko kesäkuntohössötys mielestänne turhaa vai tarpeellista?