Kun ei ole mitään annettavaa
Mietin eilen illalla kuumeisesti mistä ihmeestä kirjoittaisin tänään. Olen vetänyt viimeiset pari viikkoa aika kovalla työtahdilla mikä on osittain ollut pois siitä flowsta joka minulla aina blogini suhteen vallitsee. Kärsin nimittäin todella harvoin inspiraation tai ideoiden puutteesta mutta viime päivinä kiireinen meininki on kyllä verottanut. Tuntuu ettei ole oikein mitään annettavaa, haluaisin itse vaan vastaanottaa.
Välillä on mielestäni ihan ok olla sellaisessa olotilassa jossa flow ei ole parhaimmillaan ja ideat eivät pulppua. Veikkaan, että useammassakin luovassa työssä tällaisia päiviä tulee ja niille ei vaan mahda mitään. Yleensä ne parhaat ideat tulevat nimenomaan silloin, kun elämässä on tietynlainen kokonaisvaltainen balanssi. Tai itse ainakin koen niin. Pitää olla aikaa ajatella ja fiilistellä asioita. Jos näin ei ole, homma on aika väkinäistä. Moni voi ajatella, että kirjoittaminen on helppoa mutta ei se aina vaan ole. Toisinaan mielessä pyörii niin paljon muutakin kuin raakapuurot tai syvälliset, rakentavat pohdinnat. Itseasiassa juuri nyt en pysty edes miettimään mitään syvällistä shaissea. Jos siis ihan rehellisiä ollaan…
Moni bloggaaja varmasti piilottaa nämä tunteet eikä missään nimessä jaa niitä somessa. Itse taas koen, että haluan pitää teidät mukana elämäni menossa ja juuri näissäkin hetkissä kirjoittaa. Kertoa mitä kuuluu ja miltä tuntuu. Jokainen postaus ei vaan voi olla mitään hypetystä terveellisestä ruokavaliosta tai siitä, kuinka olen pirteä kuin peipponen. Vaikka tahdon jakaa kivoja fiiliksiä, haluan kuitenkin olla rehellinen. Välillä minäkin olen väsynyt, oikukas, innoton tai tyyppi jolla ei vaan ole ideoita. Tiedän, että tämä fiilis ei tule kestämään kovin pitkään mutta nyt tuntuu tältä ja se on varmaan ihan ok. Vaikeintahan itselleni on nimenomaan myöntää se, että on ok tuntea näin. Välillä on ok olla tyyppi jolla ei ole mitään annettavaa.
Kuten alkuun kirjoitin, olisi mukavaa olla vastaanottavana osapuolena. Saada jotain kivaa juttua teiltä, tyypeiltä jotka ehkä käytte blogissani päivittäin, olette ehkä käyneet jo vuosia mutta en tiedä keitä olette? Minusta on hauska, että nykyään yhä useampi tulee kertomaan livenä, että lukee blogiani. Se on hassua mutta hauskaa. Tuntuu kuin teidän kanssanne olisi jonkunlainen yhteys jo olemassa vaikka emme tunnekaan.
Joskus reilu vuosi sitten tein sellaisen postauksen jossa pyysin teitä kertomaan keitä olette ja se oli todella mielenkiintoinen. Nyt on jotenkin taas sellainen fiilis, että olisi kiva lukea jotain teistä. Uusia lukijoitakin on varmaan matkaan taas eksynyt. Ei tarvitse välttämättä kirjoittaa tyylillä olen 22 ja Tampereelta, vaan ihan vapaasti. Keitä olette, mitä teille kuuluu ja miksi luette blogiani?
Vaikka teksti ei tällä kertaa ollutkaan mikään positiivisuuden huipentuma, niin toivotan teille ihanaa lauantaita! Nauttikaahan päivästä, hymyilkää ja olkaa tuolla ulkona auringossa. :)