Kolmekymppisen mietteitä hedelmällisyydestä

Vierailin viime viikolla Felicitas Mehiläisen järjestämässä blogitilaisuudessa, jossa käsiteltiin hedelmällisyyttä. Mainitsin tilaisuuden herättämistä sekavista tunteistani jo menneellä viikolla, mutta siitä huolimatta päätin kirjoittaa aiheesta vielä oman postauksensa. Aihe on nimittäin mielestäni erityisen tärkeä ja liian pitkälti vaiettu. Mahdolliset ongelmat hedelmällisyyden kanssa koetaan kenties hieman häpeällisiksi ja niistä ei välttämättä kovin monelle puhuta. Ehkä lähimmät ystävät saattavat tietää, mikäli lasta on yritetty jo pidempään tuloksetta, mutta jonkinlainen häpeän leima aiheeseen edelleen liittyy. Ehkä se on nimenomaan tunne siitä, että minussa on vikaa tai olen tavalla tai toisella puutteellinen? Ja tässä kohtaa on muuten mainittava, kuinka usein nimenomaan naiset lähtökohtaisesti ajattelevat heissä olevan vikaa, ellei lasta saada alulle. Todellisuudessa hedelmättömyyttä kuulemma esiintyy aivan yhtä paljon miehillä kuin naisillakin, eikä tässä ole mitään sukupuolieroja.

Olen tosiaan 31-vuotias ja viikon päästä täytän 32 vuotta. Alle parikymppisenä mietin, kuinka haluan olla äiti jo 25-vuotiaana ja lapset olivat ehdottomasti haaveena. Tähän vaikutti pitkälti ympäristö, jossa elin, eli maaseutu sekä uskonnollinen yhteisö. Kuten moni ehkä saattaa tietää, hengellisissä piireissä mennään usein jo nuorena naimisiin, sillä peittoa ei saa heiluttaa ennen avioliittoa. Tämä toki tarkoittaa myös sitä, että lapset tulevat luonnollisena jatkumona kuvioihin jo suhteellisen nuorella iällä, mikä oli tosiaan omakin ajatukseni tuolloin. Muutettuani Helsinkiin ja lähdettyäni hengellisyyden piiristä, elämässäni tapahtui monilla osa-alueilla muutosta ja ajatusmaailmani vaihtui avarakatseisemmaksi. En enää nähnytkään sitä yhtä ja ainutta ”oikeaa” tapaa elää tätä elämää, vaan tein asioita hyvin päinvastaisella tavalla kuin olin siihen saakka tehnyt. Pikkuhiljaa myös ajatus lapsista muuttui, sillä vuosia kului ja elämäni ei tosiaan mennytkään sillä kaavalla, jonka olin lähtökohtaisesti joskus suunnitellut. Edellisessä suhteessani ei puhuttu koskaan lapsista, eli tällaiset asiat eivät olleet ajankohtaisia. Oikeastaan suhteen aikana mietin, etten ole äitityyppiä enkä varmaan halua koskaan lapsia. Myöhemmin olen muuttanut mielipidettäni neutraalimmaksi, eli ajatellut kuinka haluan mahdollisesti lapsia, mikäli vaan kohtaan oikeanlaisen ihmisen ja sellaisia minulle voisi siunaantua. Mielestäni lapsi on niin suuri vastuu, etten lähtisi sellaiseen ”projektiin” aivan kenen kanssa tahansa tuosta noin vaan. En myöskään haluaisi lapselle avioeroperhettä omista taustoista johtuen, mikä on myös vaikuttanut ajatuksiini. Toisaalta olen aina ajatellut, ettei itselleni ole ongelma olla äitipuolen roolissa eikä minua haittaa se, jos toisella on lapsia. Ehkä pikemminkin näen sen positiivisena asiana, sillä silloin minulta ei ainakaan odoteta biologista äiteyttä jos sitä en haluaisikaan.

Viime vuosina olenkin pikkuhiljaa kallistunut yhä enemmän ja enemmän siihen ajatteluun, etteivät lapset ole kohdallani välttämättömyys, mutta mikäli löytyy oikea ihminen, saatan muuttaa mielipidettä. Olen pitänyt mielen avoimena ja antanut lähtökohtaisesti elämän viedä. Olen toki tiennyt, kuinka hedelmällisyys laskee radikaalisti iän myötä, mutta shokkina minulle tuli se, että näin 32-vuotiaana hedelmöittyminen tapahtuu yhden kuukautiskierron aikana 17 % todennäköisyydellä ja 40-vuotiaana se laskee kuuteen prosenttiin. Toki tähän vaikuttaa yksilölliset seikat, kuten fyysinen kunto, elämäntavat, paino ja yleisesti se, miten säännöllinen hormonitoiminta on. Mutta noin lähtökohtaisesti, raskaaksi tuleminen ei ole enää itsestään selvää. Olen pitkään myös miettinyt, miten e-pillereiden vuosikausien syöminen vaikuttaa raskaaksi tulemiseen ja hormonitoimintaan, mutta sille sain kyllä vahvistuksen, ettei asian pitäisi vaikuttaa negatiivisella tavalla – tai tutkimusnäyttöä tähän ei ainakaan ole. E-pillerit ehkäisevät tunnetusti endometrioosia, mikä taas on positiivinen seikka hedelmällisyyttä ajatellen. Ainut hankaluus saattaa monilla olla se, että hormonaalisen ehkäisyn jälkeen kroppa menee sekaisin eikä kuukautisia kuulu tai ne saattavat jäädä kokonaan pois pidemmäksi aikaa.

Tämä saattaa nyt kuulostaa hieman hassulta, mutta olen pitkään ajatellut, etten olisi luontaisesti kovin hedelmällinen – tai oikeastaan minulla on tällainen intuitiivinen tunne. Olin kuitenkin nuorempana useita kertoja ilman ehkäisyä silloisen tapailukumppanin kanssa ja vaikka napsin jälkiehkäisyjä vähän miten sattuu, en siltikään tullut raskaaksi. Aivan kamalan vastuuton tapa toimia, jota en suosittele kenellekään! Mutta lähtökohtaisesti tuosta itselleni onkin jäänyt sellainen fiilis, että jos olisin kovin hedelmällinen, olisin varmasti tullut raskaaksi, sillä olinhan tuolloin hyvin hedelmällisessä iässä. Myöhemminkin parisuhteessa pillereitä tuli syötyä välillä miten sattuu ja aikataulut eivät olleet edes tunnilleen, mutta siltikään en ole koskaan tullut raskaaksi. Toki tähän voi vaikuttaa moni asia, mutta näiden asioiden seurauksena itselleni on jäänyt tunne siitä, etten välttämättä ole se kaikista hedelmällisin yksilö. Voihan toki olla, että olen väärässä ja tietenkin sitä myös toivon, mikäli lapsihaaveet tulisivat joskus ajankohtaisiksi. Hedelmällisyyttä voi myös mitata, mikäli oma tilanne aiheen tiimoilta kiinnostaa – tosin e-pillereiden kanssa sitä ei kannata tehdä, sillä mittaustulokset eivät ole tarkkoja. Mutta jos esimerkiksi siinä kohtaa, kun raskaudesta haaveilee haluaa selvittää oman tilanteen, on tuollainen tutkimus mahdollinen Mehiläisessä.

Vaikka pieni hedelmällisyyspaniikki itselleni tilaisuuden jälkeen iski, olen kuitenkin luottavaisin mielin, sillä uskon kaikessa siihen, että asiat menevät kuten niiden on tarkoitettu mennä. Vaikka tällä hetkellä asia ei olekaan ajankohtainen, niin moni seikka elämässä saattaa muuttua lyhyessäkin ajassa. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eikä asioiden pelkääminen ainakaan edesauta mitään hyvää. Ja ehkä oma tilanteeni on siinä mielessä ”idylli” ettei minulla ole pakottavaa äidiksi tulemisen tarvetta tai haavetta, jonka vuoksi asia ei sinällään aiheuta turhaa stressiä tai ahdistusta. Sen sijaan ymmärrän vallan hyvin, jos vaikka 36-vuotiaana sinkkunaisena iskee paniikki lasten suhteen, mikäli äitiys on nimenomaan yksi suurimmista haaveista elämässä. Tietenkin oma mielikin voi vielä muuttua ja saatan havahtua juuri tuosta tilanteesta neljän vuoden päästä, mutta sen murehtiminen ei ole tämän hetken asia. Jos omaa hedelmällisyyttä haluaa tavalla tai toisella tukea, kannattaa keskittyä pitämään itsestä huolta, välttämään tupakointia ja alkoholinkäyttöä, liikkua sekä pitää paino normaalina (sekä yli- että alipaino on huono hedelmällisyyden kannalta).

Jos tähän loppuun pientä fiilistelyä, niin kyllä iän myötä ajatus äidiksi tulemisesta on muuttunut aikaisempaa romanttisemmaksi, vaikka en siitä edelleenkään voi sanoa haaveilevani. Arvostan todella paljon kaikkia äitejä ja uskon, että äiteys kasvattaa aivan mielettömän paljon! Siinä jos jossain kaikkoaa kaikki itsekeskeisyys, sillä prioriteetit muuttuvat totaalisesti. Kun paljon puhutaan siitä, miten lapsettomat eivät ymmärrä joitain asioita, niin onhan se juuri näin. Lapseton ei osaa kuvitella sitä kaikkea, sillä ei ole tuota läpikäynyt. Samalla tavalla kuin missä tahansa muussa asiassa elämässä, asioiden ja tilanteiden läpikäyminen antaa perspektiiviä ja vasta siinä kohtaa ymmärrys muuttuu todelliseksi. Aina voi ”ymmärtää”, mutta on eri asia ymmärtää.

Millaisia ajatuksia hedelmällisyys tai lasten hankinta teissä herättää?