Kun keho on ylivirittynyt, mikä avuksi?

Päätin tänään kirjoittaa aiheesta, joka on itselleni erityisen tuttu – nimittäin kehon ylivireystilasta, joka ottaa valitettavan usein minustakin vallan. Moni ehkä mieltää vaivan erityisen vilkkaiden ihmisten ongelmaksi, mutta todellisuudessa ylivireystilasta saattaa kärsiä, vaikka ei olisikaan luonteeltaan mikään sähköjänis. Itsehän miellän itseni ennemmin rauhalliseksi kuin vilkkaaksi, mutta tästä huolimatta välillä kärsin ylivirittyneestä kehosta ja mielestä. Omalla kohdalla tilanteeseen ajaa tyypillisesti stressi, kiire, huolet ja se, että asioita on yksinkertaisesti liikaa ”pöydällä” samaan aikaan. En tuolloin kykene kunnolla keskittymään oikein mihinkään, vaan olen jatkuvasti levoton ja mieli harhailee. Jos ongelma olisi pelkästään mentaalinen, se olisi ehkä paremmin hallittavissa, mutta koska kohdallani siihen liittyy myös vahvoja fyysisiä oireita, saattaa kokonaisuus muuttua sietämättömäksi. Henkilökohtaisesti en siis kestä tuollaista tilaa kovin pitkään ja tämän vuoksi aina sanonkin omaavani erittäin huonon stressinsietokyvyn. Kun kroppani menee ylivireystilaan, en enää nuku kunnolla (nukun siis ikään kuin valveunta, enkä saa iltaisin, saatikka päivisin unta), unohtelen asioita, pulssini on korkea, kehoni reagoi fyysisesti tunnetilalla, joka vastaa flunssan oireita, itkeskelen ja olen hermostunut. Noissa tilanteissa tyypillisesti ingnooraan sosiaaliset tilanteet mahdollisimman pitkälti ja pyrin keskittymään pelkästään asioihin, jotka ovat agendalla rauhoittaakseni olotilaani

Aina en ole minäkään osannut tunnistaa ylivirittynyttä kehoa ja mieltä, mutta nykyään olen asian suhteen paremmin kaukaa viisas. Kun tunnen itseni hyvin, tiedän tasan tarkkaan, mitkä asiat aiheuttavat itselleni stressiä ja näitä pyrin elämässäni välttelemään. Kuitenkin välillä elämä ajaa tilanteisiin, joissa kaikki ei ole omissa käsissä ja tuolloin asioita ei voi ratkaista omalla toiminnalla. Noissa tilanteissa stressitila saattaa jatkua tahtomattaan pidempään ja silloin arki on aikamoista selviytymistaistelua. Moni ihminenhän myös elää ylivirittyneessä kehossa jatkuvasti, jopa tietämättään. On pelottavaa, miten nopeasti keho tottuu erilaisiin häiriötiloihin ja esimerkiksi stressistä ja sen aiheuttamista oireista elimistössä, saattaa tulla normaali osa elämää. Saatetaan nukkua kuukausitolkulla viiden kuuden tunnin yöunia ja painaa ylipitkää työpäivää, jolloin veren kortisolitasot nousevat. Pitkään jatkuneena tällaiset kaikki elimistön häiriötilat ovat aina huonosta ja valitettavan moni havahtuu näihin asioihin vasta siinä kohtaa, kun on liian myöhäistä ja keho sairastuu.

Vaikka en ole sairastanut burn outtia, olen seurannut läheltä useamman ihmisen sairastumista. Loppuun palaminen on suorastaan tämän päivän vitsaus ja yhä useampi käy sen läpi. Vaikka itsekin olen välillä puhunut siitä, miten työn ja vapaa-ajan raja on vaikea toisinaan erottaa ja töitä tulee tehtyä helposti tuplamäärä viikossa kuin jos olisi vieraalla töissä, toistaiseksi olen osannut vielä vetää sen rajan ”johonkin”. En voi kuitenkaan sanoa, ettenkö olisi kärsinyt juuri ylivirittyneestä hermostosta ja stressistä silloin, kun agendalla on ollut liikaa samaan aikaan. Paljon tähän auttaa kuitenkin se, että tuntee kehonsa ja sen toiminnan, ja ennen kaikkea osaa toimia silloin, kun huomaa ensimmäisiä fyysisiä oireita, eikä anna niiden kroonistua. Tässä kohtaa voin jopa kiittää herkkyyttäni, sillä herkkänä aistin asioita nopeasti ja siedän myös huonosti epämiellyttäviä tunteita. Tämä taas ajaa siihen, että pyrin ratkaisemaan ongelmatilanteet aina mahdollisimman nopeasti ja palauttamaan kehon hyvinvoinnin mahdollisimman pian.

Omassa elämässäni osana tuota palautusprosessia ovat erityisesti seuraavat asiat:

• Liikunta – pyrin liikkumaan mahdollisimman säännöllisesti, mutta kuitenkin rauhallisesti. Kun keho käy ylikierroksilla, salitreeni ei ole se paras vaihtoehto, vaan ennemmin lähden rauhalliselle hölkkälenkille, jonka aikana saan jäsenneltyä ajatuksiani ja ikään kuin meditoitua liikkeessä.
• Hengittelen rauhallisesti, mahdollisesti makoilen sängyllä ja meditoin. Hengitykseen keskittyminen on loistava tapa rauhoittaa kehoa ja samaan aikaan tiedostaa keho. Kehotietoisuus puolestaan auttaa stressiin ja ylivireyteen.
• Välttelen alkoholia ja illanviettoja, joissa tiedän olevan riskin iltaan pitkän kaavan kautta. Kun keho on stressitilassa, alkoholi useimmiten jopa pahentaa asiaa ja juhlien aiheuttama univelka takaa henkisen ja fyysisen katastrofin seuraaville päiville…
• Pyrin syömään terveellisesti ja pitämään täten kehostani huolta, vaikka totuus on se, kuinka sokeria suorastaan himoitsee silloin, kun on väsynyt ja stressaantunut. Sokeri ja muu huono ravinto kuitenkin vain pahentaa muutenkin ikävää olotilaa, joten tämän asian suhteen kannattaa olla tarkkana, eikä antaa mielihaluille valtaa.
• Yritän pitää ns. perus elämänrytmistä huolta, eli syön hyvin, lepään vaikka uni ei tulisikaan, välttelen kaikkia ylimääräisiä menoja (ja sanon asioihin ei) sekä liikun. Kun keskittyy yksinkertaisiin perusasioihin, on keho ja mieli mahdollista saada takaisin tasapainoon nopeammin.
• Puran ajatuksiani läheisille tai kirjoitan – melkeinpä useimmiten jälkimmäinen toimii kohdallani parhaiten. Yksi vaihtoehto on hakeutua terapiaan, mikäli kokee, ettei läheisilleen kykene avautumaan. Usein ajattelemme pärjäävämme yksin, mutta totuus on se, että ihminen tarvitsee ihmistä ja muiden tukea.

Vaikka kehoni on tavallaan rauhallinen näin pitkän reissun jälkeen, samaan aikaan tiedostan, miten pieni stressi on hiipimässä takaraivoon tulevan suhteen. Elokuusta on tulossa kokonaisuudessaan kiireinen, sillä melkeinpä jokaiselle viikonlopulle on jotain vapaa-ajan menoja, jotka puolestaan vievät oman siivunsa viikonloppujen yöunista ja täten työviikkojen jaksamisesta. Pyrinkin tällä hetkellä keskittymään vain tähän hetkeen ja olemaan miettimättä liikaa tulevaa. Huomaan myös sen, miten jetlag on verottanut jaksamisestani viime päivinä ja sitä tuntee kuin olisi jonkinlaisessa tokkurassa edelleen. Huonot yöunet ovat verottaneet voimia ja olo on ollut puolikuntoinen. Toisinaan kyllä kiroan omaa ”heikkouttani”, sillä olen niin huono kestämään esimerkiksi univajetta, joka näkyy minusta saman tien, enkä vaan osaa selviytyä kovin montaa päivää heikoilla unilla. Toisesta näkökulmasta miettien – tämä on ehkä yksi parhaista puolistani, sillä herkkä keho aistii nopeammin ne epätasapainotilat, kuten jo mainitsin. Tällaisessa olotilassa ei kykene jatkamaan kovin pitkään, vaan sitä haluaa äkkiä muutosta ja tällöin myös toimii muutoksen puolesta. Siispä puolensa ja puolensa, vaikka veikkaan, kuinka monen näkökulmasta ns. superihminen on se, joka kestää hyvin stressiä, paineita ja kaikkea mahdollista elämän kuormitusta.

Onko teillä millaisia kokemuksia kehon ylivireystilasta ja stressaannutteko helposti? Millaiset keinot teillä auttaa ylivireyden hallintaan?