Kun lomalta paluu masentaa

Lukeudun niihin ihmisiin, jotka kokevat lähestulkoon aina lomamatkan jälkeistä masennusta. Arkeen paluu tuntuu haastavalta ja ahdistavalta – kunpa loma olisi voinut jatkua ikuisuuksiin. Tällä kertaa tuo masennus on ollut aivan käsittämätön ja eilinen menikin järkyttävässä henkisessä alakulossa. Tutustuimme nimittäin matkalla uusiin upeisiin ihmisiin, mikä on suoranaisesti pahentanut kotiinpaluuta. Vaikka uusiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustuminen onkin aina rikkaus, on se omalla tavallaan myös haastavaa. Kun et vaan voi ottaa heitä mukaasi kotiin, vaan sinun tulee jättää heidät. Kun loma loppuu, jatkuu jokaisen elämä tahollaan. Se on se lyhyt intensiivinen ja ikimuistoinen hetki, jonka heidän kanssaan jaat mutta siinä se.

Ehkä siinä on myös se, että lomalla elämä on niin kovin erilaista kuin se on arkena. Ei sillä, että itseäni ahdistaisi oma työni tai arkeni mutta onhan se nyt erilaista elää vailla huolen häivää kuten lomalla elää. Kaikki, mitä teet on sinun käsissäsi eikä stressistä ole tietoakaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kenenkään elämä ei voi olla ikuista lomailua. Ihminen tarvitsee elämäänsä rytmityksen ja sen, että omaa myös velvollisuuksia. Itsehän pidin koko viime viikon matalaa profiilia kaikkien duunijuttujen suhteen ja vaikka blogi päivittyikin ajastetusti, vastailin kommentteihin vaan tyyliin bussimatkoilla, kun ei ollut muutakaan ihmeellistä. En oikeasti päivittänyt Instagramia niin usein kuin olin ajatellut päivittäväni ja pidin todella vähän yhteyksiä Suomeen. Tuntui jotenkin ihanalta elää hetki jossain sellaisessa kuplassa, johon ei liittynyt varsinaisesti oma elämäni millään tapaa. Kuulostaa nyt ehkä jonkun korvaan hassulta, mutta tuolta tämä loma tuntui – totaaliselta irtiotolta arjesta ja omasta elämästä.

Kuulemma lomalta paluu masennus on kuitenkin kovin yleistä varsinkin meillä Suomessa. Se saattaa aiheuttaa ihan aidon masennuksen tai stressin kaltaisia oireita ja olla monelle todella haastavaa. En ole siis mitä ilmeisemmin ainoa, joka kokee näin elokuussa tämän kaltaisia fiiliksiä vaikka ulkona näyttääkin kesälle. Tiedän, että nämä tuntemukset myöskin helpottavat muutamassa päivässä, kun saa taas omasta arjesta ja rutiineista kiinni. Totuus on kuitenkin se, että elämä jatkuu myös loman jälkeen. Velvollisuudet ja arki kutsuvat, jolloin on aivan pakko tsempata ja ottaa itseään niskasta kiinni.

Santorini oli muuten yleisesti ottaen aivan ihana ja postausta kohteesta tulossa kunhan vaan jaksan purkaa kaikki kuvat. Etenkin Oia, jossa nämä postauksen kuvat on napattu suorastaan salpasi hengityksen kauneudellaan – niin upea paikka.

Mitä teille muuten kuuluu? Poteeko kukaan muu lomalta paluu masennusta tai alakuloa?