Kuukausikatsaus vuoteen 2019!

Vuosi lähenee loppua, mikä tarkoittaa ainakin itselleni jollakin tasolla kuluneen vuoden läpikäyntiä. Viikonloppuna mietinkin tämän vuoden tapahtumia ja kertasin niitä Instagramin stooreista, sekä päiväkirjasta, jota satunnaisesti kirjoitan. Mieleen muistui lukuisia tunteita, tapahtumia, ihmisiä ja kokemuksia. Vuosi on ollut aikamoinen, niin hyvässä kuin pahassa. On ollut asioita, joiden kanssa olen kamppaillut, mutta myös asioita, joiden suhteen olen kääntänyt uuden sivun – ottanut askeleen tuntemattomaan. Yksi vuoden kohokohdista lienee oman yrityksen perustaminen ja oikeastaan kaikki siihen liittyvä muutos. Olen myös oppinut kunnioittamaan vapaa-aikaa ja ihmisiä elämässäni edellisvuotta enemmän. Vaikka olenkin yrittäjä, työ ei ole minulle kaikki kaikessa. En ihaile kiirettä, vaan ihailen ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan omasta ajasta läheisilleen. Tuollainen minäkin tahdon olla, ja ehdottomasti se paras versio itsestäni.

Sitten sukelletaan vuoteen 2019:

Tammikuu

Tammikuu oli ristiriitainen ja rankka, jonka seurauksena olin väsynyt ja alavireinen. Elämässäni päättyi ihmissuhde, johon olin ladannut paljon ja ajatellut, kuinka se tulisi kantamaan. Luopumisen tuska oli raskas ja kuukausi itsessään olikin yhtä henkistä eloonjäämistaistelua. Laihduin useita kiloja muutamassa viikossa ja muistan, miten en tuntenut iloa oikeastaan mistään – olo kehossa oli veltto ja voimaton. Tammikuussa kuitenkin päätin, että vaikka elämä nyt potkii, vuodesta 2019 tulee minun vuosi! Päätin keskittyä etenkin uraan ja työhön, ladata täydet panokset siihen, sekä ennen kaikkea unohtaa miehet. En vaan enää kestäisi tällaisia romahduksia, joten helpompaa elää yksin.

Helmikuu

Helmikuussa elämä alkoi jo pienesti hymyilemään. Prosessoin vaikeita tunnepuolen asioita edelleen ja valehtelematta hukutin osittain alakuloa työntekoon – siihen, kun on niin helppo hukuttautua. Aloin tekemään enemmän tunteja digitaaliseen mediatoimistoon, jossa edelleen konsulttina työskentelen, ja töiden määrä myös lisääntyi. Samaan aikaan takaraivossa painoi blogini sopimuksen päättyminen Kauneudella ja Terveydellä, jonka seurauksena myös yksi kiinteä tulonlähde lähti. Kartoitin läpi eri portaaleja ja yritin löytää blogilleni sopivaa kotia, jossa rajoituksia ei olisi liikaa ja saisin tehdä omatoimisesti myös kaupallisia yhteistöitä. Lopulta päädyin tänne Lilyyn ja olen ollut päätökseeni tyytyväinen! Kohta blogini pääsee täällä myös hieman enemmän ”framille”, joten siinäkin mielessä tein varmasti oikean ratkaisun. Helmikuulta jäi mieleeni myös alhainen ferritiini, jota en ole muuten vieläkään uudestaan mitannut, vaikka olen rautaa syönyt siitä lähtien. Siispä ehkä olisi jo korkea aika?

Maaliskuu

Maaliskuu on ehdottomasti yksi suosikki kuukauteni! Se on kalojen kuukausi ja minä pidän kaloista. Kuukausi oli täynnä menoa ja meininkiä, nimittäin oli syntymäpäiviä ja reissu ystävien kanssa Tahkolle Business Slalomiin. Tuo reissu on jo jonkinlainen perinne ystävien kesken, joka muuten tulee toteutumaan myös vuonna 2020! Maaliskuussa kävin kaksilla treffeillä (tosin saman ihmisen kanssa), jotka kuitenkin päättyivät lopulta siihen, että minä ahdistuin – kuinkas muutenkaan. :D Tuossa kohtaa mietinkin, etten selkeästi ole valmis, joten turha edes yrittää. Maaliskuussa täytin aktiivisesti myös oman yrityksen starttirahahakemusta ja toimitin yhtä sun toista lipuketta TE-palveluihin.

Huhtikuu

Huhtikuussa matkustin Iineksen kanssa Balille. Tuossa kohtaa olin jo niin loman ja aurinkoenergian tarpeessa, ettei tosikaan. Reissu oli monin tavoin ihana ja etenkin Ubudissa viettämämme aika ikimuistoinen. Majoituimme luksushotelleissa ja rentouduimme. Matkalla koin ensimmäistä kertaa balibellyn, mutta siitä huolimatta Bali-kuume jäi elämään. Huhtikuun viimeisenä juhlittiin vappua ja se meni muuten aika railakkaasti! Juhlat jatkuivat kahden päivän ajan – onneksi ei kuitenkaan samoilla silmillä. Paras osuus oli kompassitorin bileet ja muistan, miten lämmin tuo kyseinen päivä oli! Varmasti ensimmäinen vappu vuosiin, että aurinko paistoi ja picknikillä kykeni hengailemaan topilla.

Toukokuu

Toukokuussa sain päätöksen starttirahan hylkäämisestä. Sitä ennen oli aikamoista paperisotaa, jonka päätteeksi purskahdin itkuun, sillä olin nähnyt niin paljon vaivaa! Laitoin kuitenkin toiminimen pystyyn ja seuraavaksi hain ennakkoperintärekisteriin, jonne olikin kuuden viikon jonot. En ikinä muuten osannut kuvitella, että tuollaisia haasteita tulisi eteen, vaan kuvittelin, että laskuttamaan voisi ryhtyä saman tien yrityksen perustamisesta… Toukokuussa matkustin kollegojen kanssa Pietariin, joka oli muuten ihan huikea reissu. Minulla oli ennakkoluuloni kaupunkia kohtaan, jotka kumoutuivat aivan täysin. Suosittelen Pietaria aivan jokaiselle ja mikä parasta, sinne pääsee kätevästi junalla. Jos jotain reissusta jäi takataskuun, niin hauskat muistot, Zivert soittolistalle ja käsitys kampaamoista laajeni ihan uusille leveleille!

Kesäkuu

Myös kesäkuu on ihana kuukausi, sillä se on kaksosten (eli minun) kuukausi. Kuu alkoikin syntymäpäivilläni, joita juhlistettiin läheisimpien ystävien kera merellä. Juhlat olivat huikeat ja toimivat loistavana starttina kesälle! Muuten kesäkuussa tuli tehtyä paljon töitä ja vietin juhannuksen ensimmäistä kertaa elämässä yksin. Tämä päätös syntyi oikeastaan sen vuoksi, että viikko juhannuksesta olin lähdössä reissuun ja hommia oli tehtävänä. Mietin, selviänkö ilman yksinäisyyden tunteita, mutta hyvin selvisin! Latasin akkuja ja relasin. Muistin jälleen myös sen, että tunnetiloja on turha pelätä etukäteen. Kesäkuussa tutustuin uuteen ihanaan ihmiseen, josta tulikin muutamassa kuukaudessa ystäväni. Hassua nyt edes ajatella, ettei olla tunnettu kovin kauaa, sillä ollaan melkeinpä päivittäin yhteydessä ja puretaan toisillemme niin iloja kuin suruja. Mutta niinhän se elämä vaan menee, että joidenkin kanssa klikkaa ja löytyy yhteinen sävel hetkessä.

Heinäkuu

Heinäkuu kokonaisuudessaan hujahti Balilla. Kuukaudessa ehdimme ystäväni kanssa näkemään äärimmäisen paljon ja kiertelimme useampia saaria läpi. Matka oli monin tavoin ikimuistoinen ja näimme niin upeita paikkoja! Suosikki kohteitani Balilla olivat Nusa Ceningan ja Penida, Uluwatu, sekä Ubud. Matkalla koettiin myös maanjäristys, joka jäi kyllä ikuisesti mieleen. Matka avasi itselleni myös monia asioita omasta elämästä ja käynnisti ajatustyön, joka jatkui vielä pitkään reissun jälkeen Suomessa. Tosin Bali on nyt kyllä koluttu läpi aika hyvin, joten sinne en tule varmasti vuosiin matkustamaan… Heinäkuussa sain muuten myös vihdoin luvat laskuttaa toiminimellä ja siitä käynnistyi virallisesti yritystoimintani, jes!

Elokuu

Elokuu oli helteinen ja sujui jonkinlaisessa Balin jälkihuumassa. Oli ihana tulla kotiin ja viettää aikaa Suomessa ystävien kanssa. Oli Flow, ystävän polttarit ja lämmin. Myös ihmissuhderintamalla tapahtui jotain jopa hieman odottamatonta ja fiilikseni oli odottavan hyvä. Elokuussa tuntui siltä kuin kaikki viimein loksahtaisi kohdalleen ja näin alkuvuodesta läpi käymien asioiden merkityksellisyyden. Olen ihmisenä sellainen, että uskon onnellisiin loppuihin ja niin muuten uskoin nytkin. Virittäydyin myös ahkerampaan työntekoon loman jäljiltä – elokuussa kaikki mahdoton tuntuu aina uudestaan mahdolliselta ja energiaa riittää! Rakastan elokuuta, sillä se on jonkinlaista kesän jälkihuumaa, mutta ei kuitenkaan vielä piiskaavaa vesisadetta ja kunnon syksyä.

Syyskuu

Syyskuussa podin pientä ulkonäkökriisiä, aloitin joogaamisen Oh my Goodnesissa, juhlimme ystäväni häitä ja otin ripsienpidennykset tauon jälkeen takaisin. Kuukausi oli aika kiireinen – tai sellaisen siitä taisin tehdä. Fiilis oli myös odottava, mutta samaan aikaan mietteliäs. Paljon oli ajatuksissa ja viime kuun hyvä fiilis aaltoili. Kesän huolettoman ajanjakson jälkeen nousivat pintaan myös tietyt ahdistuksen tunteet ja aloin tosissani miettimään, mikä on paikkani? Ulkonäkökriisi eteni kai jonkinlaiseen yleiseen kriisiin ja pohdin paljon etenkin uraani, sen merkitystä ja ylipäänsä sitä, teenkö aidosti tärkeitä ja oikeita asioita? Vieläkään en ole saanut tähän kysymykseen lopullista vastausta, jonka odotan selkenevät vuoden 2020 aikana… Syksy on muuten usein tällaista pohtivaa aikaa, ainakin kohdallani! Tosin usein kyllä myös erittäin inspiroivaa, uusien alkujen aikaa…

Lokakuu

Lokakuu oli yksi vuoden vaikeimmista kuukausista. Vaikka siihen mahtui myös hyvää, etenkin alkukuusta, loppukuukaudesta olin aikamoisissa pohjamudissa ja tunteiden vuoristoradassa. Joskus ihmissuhteet vaan ovat äärimmäisen hankalia, eikä se riitä, että on kemiaa. Toisaalta opin tässä kuussa myös sen, ettemme aina voi asioille yhtään mitään. Välillä elämässä tapahtuu meistä riippumattomia juttuja, joita emme voi kontrolloida. On vaan sopeuduttava – annettava asioille aikaa ja katsottava, mitä tapahtuu. Loppukuusta juhlittiin halloweenia ja pukeuduin ensimmäistä kertaa ikinä kissaksi. Tai pukeuduin ja pukeuduin, tein kissameikin ja laitoin kissamaisen costumen. Oli myös I Love Me -messut, jotka ovat yksi vuoden kohokohdista, mitä tulee työjuttuihin.

Marraskuu

Loppuvuotta kohden paranee… ;) Marraskuun kohdalle nimittäin tekisi mieli kirjoittaa, vuoden raskassoutuisin kuukausi! Marraskuu oli äärimmäisen hidas, pimeä ja uuvuttava. Aloin tuntemaan oloni todella väsyneeksi ja vaikka loppukuuta kohden parani, marraskuuta ei todellakaan ole ikävä! Kuukauden piristys oli reissu Leville, joka oli ikimuistoinen. Juuri tuota matkaa tarvitsin ja se ajoi oikein mainiosti asiansa. Matkalta jäi kymmenittäin hauskoja muistoja, joita edelleen muistellaan ystävien kesken. Onneksi lumiset maisemat eivät jääneet kertaan, vaan ensi viikolla suuntaan takaisin lumen äärelle. Muuten marraskuusta jäi mieleen järjestämäni pikkujoulut, Black Friday ja henkinen prosessointi. Latasin myös Tinderin, lol.

Joulukuu

Joulukuu tuntuu olevan jonkinlaista jatkumoa loka-marraskuulle. Olen kuitenkin odottavaisin mielin joulun suhteen ja odotan pyhiä kuin kuuta nousevaa. Aion kuunnella paljon äänikirjoja, ulkoilla, hiihtää, syödä suklaata ja rentoutua. Tämä vuosi on ensimmäinen vuosiin, ettei minulla ole mikään kiire Helsinkiin, vaan voin hyvillä mielin viettää aikaani pohjoisessa ensi vuoden puolelle. Jollain tavalla ajatuskin siitä, ettei seuraavaan pariin viikkoon ole mitään aikataulua, tuntuu huojentavalta. Nyt on se hetki, kun kerätään energiaa kevättä varten ja siitä tulee todella ottaa kaikki ilo irti! Kevät tulee olemaan tiukka, sen tiedän jo nyt.

Sellainen vuosi tosiaan takana päin, näin pintapuolisesti kerrottuna. Toki elämään aina kuuluu asioita, joita en voi, tai edes halua julkisesti sen tarkemmin avata, mutta ei kaikkea tarvitsekaan. Kokonaisuudessaan vuosi oli opettavainen, mutta valitettavasti myös jokseenkin hankala. En edes muista, koska olisin ollut loppuvuodesta näin henkisesti uupunut kuin nyt olen ja sanon tämän siksi ääneen, etten halua feikata mitään. Vaikka on ollut mannapuuroa ja mansikkaa, niin on ollut myös vaikeita asioita, joita en olisi halunnut joutua kohtaamaan. Silti samaan aikaan olen ylpeä itsestäni ja siitä, miten olen kaikesta selvinnyt, kuinka olen ottanut riskejä ja heittäytynyt. Olen avannut useamman korttipakan ja katsonut kortit. En kadu mitään, en ainoatakaan valintaa. Ja edelleen uskon asioiden tarkoituksellisuuteen, joka valkenee aina jossain kohtaa.

Tällä hetkellä toivon, että vuosi 2020 tulee olemaan monin tavoin hyvä – tai oikeastaan päätän, että siitä tulee hyvä. Teethän saman kanssani.

Toivottavasti sinulla on ollut hyvä  vuosi. <3