Kuulumisia ja paljastuksia
En ole hetkeen kirjoitellut blogiin kuulumisia, vaikka monessa postauksessa vihjannut onnellisesta olotilasta ja siitä, kuinka elämä hymyilee tänä syksynä aivan erityisesti. Olen oikeastaan odotellut oikeaa hetkeä avata henkilökohtaisen elämäni käänteitä paremmin ja nyt tuntuu sille, että on oikea aika. Kyse ei ole ollut epävarmuudesta tai pelosta, vaan siitä, ettei ole ollut oikeaa aikaa ja paikkaa tämän tekstin kirjoittamiselle. Alkuun myös ajattelin, etten halua jakaa näin henkilökohtaista asiaa kanssanne ainakaan puoleen vuoteen, koska minähän olen ihmissuhde traumojeni seurauksena niin hidas ja varovainen. Hassua kyllä, kaikki nuo oletukset itsestäni ovat muuttuneet viimeisen parin kuukauden sisään yhden ihmisen toimesta. Siitä varovaisesta, herkästi miesten kanssa ahdistuvasta tapauksesta on tullut henkilö, joka ei ahdistu, ole varovainen, saatikka pelkää satutetuksi tulemista. Tässä kohtaa te varmasti jo arvaatte; minä seurustelen. Olen löytänyt elämääni ihmisen, jonka kanssa jakaa arkea ja juhlaa, enkä voisi olla onnellisempi.
Tiedän, kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti, parissa kuukaudessa. Kyllä sitä itsekin alkuun kauhistelin, mutta jo hyvin nopeasti luovutin ja annoin mennä ilman käsijarrua. Asiaa on toki edesauttanut se, että tämä suhteen toinen osapuoli on hyvin nopeatempoinen oinas ja vienyt asiaa eteenpäin täysin eri tavalla, mihin olen koskaan miesten kanssa tottunut. Kuten olen maininnut, yleensä miessuhteeni ovat menneet sillä kaavalla, että jos mies kiinnostuu, minä en ja jos minä kiinnostun, mies on määrätyllä tapaa etäinen, jolloin elän tapailuvaiheessakin jatkuvassa epävarmuudessa ja täten myös ahdistuneessa olotilassa. Tällä kertaa kaikki on mennyt niin eri tavalla, että alkuun jopa hämmennyin – ja kyllä hämmennyn välillä edelleen! Miten joku voi olla noin avoin, rehellinen ja suora? Nuo piirteet ovat pitkälti niitä, joiden vuoksi myös tunsin heti alusta lähtien varmuutta ja tunnen sitä edelleen. Tässä ihmissuhteessa minun ei tarvitse pelätä tai ahdistella, vaan olen löytänyt ihmisen, jonka tunteista minulla ei ole epävarmuutta ja jonka kanssa koen hyvin vahvaa yhteyttä.
Nyt varmasti jokusta teistä kiinnostaa, miten olemme tavanneet ja missä herra x:n kanssa? Tämä rakkaustarina ei ole syntynyt modernisti Tinderissä, vaikka lopulliset treffit siellä sovittiikin. Yksi parhaista ystävistäni on isossa roolissa lopputuloksen suhteen, sillä hän on tuntenut x:n jo pidempään ja hänen seurassaan törmäsin x:ään ensimmäisen kerran jo reilu vuosi sitten. Muistan, kuinka tuolloin kysyin ystävältäni, kuka tämä jumalainen mies on, johon hän totesi, että niin ihana tyyppi, mutta valitettavasti varattu. Tänä kesänä törmättiin sattumalta muutamaan otteeseen ja matchattiin kirsikkana kakun päälle Tinderissä (hän oli siis vapautunut sinkkumarkkinoille). Tuolla sovittiin treffit ja niillä treffeillä ollaan edelleen.
Elämä on kyllä erikoista. Vielä kesän alussa mietin, voinko koskaan enää löytää rinnalleni ihmistä tai ylipäänsä seurustella, ellen laske rimaa ja ala suhteeseen jonkun ”ihan jees” kanssa. Tuosta muutama kuukausi myöhemmin seurustelen ja olen löytänyt ihmisen, josta olen voinut vain haaveilla. Hänen kanssaan suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta, eikä ilmoilla ole yhtään kysymysmerkkiä tai epävarmuutta. Voin keskittyä elämässäni hyviin asioihin ja antaa täyden energiani kaikelle tärkeälle, koska en joudu ihmissuhteen vuoksi stressaamaan ja ahdistelemaan. Tämä on niin hienoa – näin sen pitää olla ja näin sen pitääkin mennä.
Tulen varmasti kirjoittamaan aiheesta vielä lisää ja jakamaan yleisesti tuntemuksiani tästä muuttuneesta elämäntilanteesta. Kaikki on tapahtunut nopeasti, mutta samaan aikaan tuntuu niin luontevalta ja siksi aiheesta täälläkin julkisesti kerron. Parisuhde luonnollisesti vaikuttaa myös moneen asiaan elämässäni ja näkyy blogini sisällössä, jonka vuoksi tuntuisi tyhmälle salailla asiaa yhtään pidempään. Olen myös hyvin onnellinen, tyytyväinen ja iloinen. Toki tiedän, kuinka vastamäkiä varmasti tulee ja ennenkin suhteessa olleena tiedostan, miten vaikeuksilta ei voi välttyä. Uskon kuitenkin, että olemme molemmat kypsempiä hyvään parisuhteeseen kuin koskaan aikaisemmin ja valttikorttina toimii kyky puhua aivan kaikesta. Itselleni se on suhteessa tärkeintä, ettei tarvitse padota asioita sisään, vaan toiselle voi avata jopa niitä tyhmältäkin tuntuvia juttuja.
Tähän loppuun haluan vielä rohkaista jokaista sinkkua pitämään kiinni unelmasta parisuhdetta, ja ennen kaikkea sitä oikeaa ihmistä kohtaan! Olen hyvä esimerkki henkilöstä, jolla on ollut vastoinkäymisiä ihmissuhteiden saralla, mutta en ole koskaan sydämessäni luopunut toivosta löytää se seuraava oikea ihminen minulle. Nyt se sitten tuli. Toki tähän vaadittiin sydämen tasolla valmius uutta suhdetta ja ihmistä kohtaan, sekä pienoinen ripaus onnea.
Uuden parisuhdestatuksen lisäksi elämässäni on melkoisen hektinen vaihe meneillään. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, on tämä yrittäjän elämä ihmeellistä, kun yhdessä hetkessä kalenteri saattaa täyttyä, vaikka vielä syksyn alussa jopa hieman pelotti, viekö koronan toinen aalto työt minimiin. Arki on siis työntäyteistä, enkä todellakaan valita, sillä saan tehdä työtä, josta pidän! Tällä hetkellä nautin kovasti myös etätyön mahdollisuudesta, josta on tullut minulle pysyvä työskentelymuoto. Tietenkin välillä on mukava nähdä kollegoita ja työskennellä kahviloista käsin, mutta kyllä kotona työskentelyn mahdollisuudesta tulee olla kiitollinen näinä päivinä.
Muutoin täällä eletään aika tavallisen tasaista arkea. Menevän kesän jälkeen rauhallisempi ajanjakso on ollut enemmän kuin paikoillaan ja pakko myöntää, etten kaipaa elämääni tällä hetkellä oikeastaan mitään sellaista, mitä siihen ei jo kuulu. Fiilis on hyvä, eivätkä edes pimenevät syyspäivät tai virus keskuudessamme ole aikaan saaneet huonoa, lamaannuttavaa fiilistä. Loppuvuodelle on tulossa myös muutama Suomen sisäinen reissu ja lomapäiviä.
Rentouttavaa keskiviikko-iltaa. ☺️