Lisää tervettä itsekkyyttä!
Minulle terve itsekkyys ja sen vaaliminen on ollut elämässä paikoitellen haastavaa. En ole rohjennut kieltäytyä vastenmieliseltä tuntuvista jutuista ja olen esimerkiksi sietänyt muiden ihmisten toimesta aika huonoakin käytöstä. Viimeksi vappuna puhuin tästä muutaman ystäväni kanssa, kuinka usein kohtaan esimerkiksi tuntemattomien miesten toimesta vähättelyä – lähinnä siis arvostelua tai pientä ilkeilyä liittyen ulkonäkööni. Tuntuu kuin he olettaisivat jo ennen kuin ehdin sanomaan yhtään mitään, että olen sellainen jolle voi sanoa mitä tahansa. Olen opetellut suhtautumaan tuohon kevyesti enkä pahoita mieltäni mutta tietyllä tapaa olen myös miettinyt, ettei minun kuulu hyväksyä sellaista kommentointia. Vähän sama juttu on se, kuinka herkästi taas siedän ihmissuhteita, joissa olen enemmän tukena sille toiselle kuin tuo toinen on minulle. Unohdan herkästi olla terveellä tavalla itsekäs ja vaalia sitä omaa hyvinvointia – ajaudun tilanteisiin joissa ahdistaa ja jotka tuntuvat vastenmielisiltä jolloin taas mietin miksi näin? Miksi olen tässä tilanteessa jossa minun ei selkeästi ole hyvä olla?
Viime aikoina olen kiinnittänyt tähän erityishuomiota ja suorastaan opetellut tervettä itsekkyyttä. Sitä, että sanon siinä kohtaa etten jaksa nähdä jos en jaksa tai kieltäydyn asioista joita en halua tehdä. Olen myöskin nostanut kissan pöydälle vastavuorottomissa ystävyyssuhteissa ja tehnyt selväksi etten vaan siedä enää sitä, että olen roskakori, johon paha olo jatkuvasti puretaan. En ole terapeutti ja vaikka ystävyys on erilaisissa tunnetiloissa tukemista, kuuluu tuon olla molemminpuolista. Olen muutenkin opetellut terveempää ja itsekkäämpää suhtautumista elämään, työhön ja ihmissuhteisiin sillä oikeasti terve itsekkyys on hyvästä, itse asiassa aivan hemmetin hyvästä! Kun opettelee arvostamaan itseään sataprosenttisesti, sitä ikään kuin automaattisesti muuttaa tapaansa toimia. Tällä hetkellä koenkin, etten ole mikään roskakori yhtään missään mielessä. Jonkinlainen itsekunnioitus on kasvanut ja uskon vahvasti, että isoin merkitys on ollut sillä kuinka terapia jo tässä kohtaa on vahvistanut itseluottamustani.
Terveessä itsekkyydessä on mielestäni kyse siitä, että kunnioittaa itseään ja tarpeitaan. Ei tee asioita jatkuvasti toisten ihmisten tarpeet edellä vaan on terveellä tavalla itsekäs, eli vaatii myös omille tarpeilleen tyydytystä. Toisaalta samaan aikaan terve itsekkyys on esimerkiksi parisuhteessa sitä, että välillä voi kyllä joustaa omistakin haluistaan toisen vuoksi jos elämäntilanne sen vaatii. Mielestäni nimenomaan tuo erottaa itsekkyyden terveestä itsekkyydestä, joka on myös sitä asioiden arvottamista ja joskus hetkittäistä luopumista. Raja on kuitenkin häilyvä ja se kannattaa muistaa. Mielestäni myös se, että on terveellä tavalla itsekäs ajaa meitä elämässä eteenpäin. Kun osaa miettiä itsekkäästi mitä elämältä haluaa ja mitkä ovat ne minun unelmani, on sitä helpompi suunnata niitä kohti. Uskon siihen, että iso osa unelmista kaatuu nimenomaan itseluottamuksen puutteeseen – siihen ettei uskalleta ajatella itsekkäästi, mitä halutaan ja vielä luottaa siihen, että sitä todella pystyy mihin haluaa jos asioita haluaa riittävästi.
Terve itsekkyys rakentuu jo lapsena ja kehittyy elämän mittaisen matkan varrella. Etenkin parisuhteeseen peilaamme lapsena opittuja käyttäytymismalleja, joita ikään kuin automaattisesti ihmissuhteissa vaalimme. Lapsuuden vaille jäämiset näkyvät aikuisuudessa ja usein ne heijastuvat suhteeseen ikään kuin olisimme aikuisia lapsia. On itse asiassa todella jännä kuinka usein nimenomaan parisuhteessa me toimimme kuin toimisimme omien vanhempien kanssa. Nainen saattaa peilata miessuhteeseensa isäsuhdettaan ja mies puolestaan äitisuhdettaan. Tuossa kohtaa tulee usein ongelmia etenkin jos molemmilla on hyvin ristiriitaiset lähtökohdat. Omassa elämässäni yhden aspektin tähän asiaan luo vielä seurakuntataustanikin. Se kuinka paljon olen aikanaan luopunut omasta tahdostani kuunneltuani pastoria ja hänen oppejaan siitä, kuinka tätä elämää tulee elää.
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, uskon kuitenkin siihen että noita käyttäytymismalleja on mahdollista muovata. Se, ettei ole terveesti itsekäs vaan on tottunut luopumaan omista tarpeistaan toisten vuoksi, on muutettavissa. Muutos vaatii kuitenkin aina tiedostamista ja niiden syiden ymmärtämistä, jonka jälkeen on mahdollista lähteä tilannetta kehittämään terveempään suuntaan. Niin moni asia selkenee tiedostamisen kautta, jonka myötä emme enää toistakaan samoja toimintatapoja joita olemme aikaisemmin toistaneet. Tiedostaminen antaa ikään kuin uuden lähtökohdan jossa emme olekaan enää automaattisesti menneisyytemme ”uhri”.
Toivottavasti teksti herätti ajatuksia ja myös sinä mietit rohkenetko olla terveesti itsekäs valinnoissasi? Elätkö elämääsi pelkästään kumppanisi kautta vai uskallatko toteuttaa myös omia unelmiasi? Arvostatko itseäsi niin paljon, ettet anna ihmisten hyväksikäyttää sinua vaan vaadit ihmissuhteilta?
Monta kysymystä, joihin ei välttämättä ole kovin helppo vastata. Voi olla myös hyvin haavoittavaa kohdata se oma epäitsekkyys, jonka myötä on kerta toisensa jälkeen valmis polkemaan ne omat unelmat alas. Onhan se satuttavaa ajatella, ettei arvosta itseään riittävästi. Tämä on kuitenkin muutettavissa ja rehellisyyden nimissä tervettä itsekyyttä on mahdollista oppia! <3
Kuvat: Iines / edit: minä