Miksi en laske kaloreita?
En ole laskenut kaloreita vuosiin, enkä tule enää koskaan niitä laskemaan. Ylipäänsä ruoan sisällön numeraalinen laskeminen tavalla tai toisella muille, kuin ammatikseen urheileville on mielestäni turhaa. Jos mietitään kuinka yleisiä erilaiset syömishäiriöt ovat ja miten helppo väylä juurikin ruoka on kehonsa kontrolloimiseen? Kun siitä tiedetään jokainen mikro, makro ja kalori tai punnitaan joka ikinen suupala, voi sairauteen taipuvaisten ihmisten olla hankala enää ajatella ruokaa nautintoaineena. Päässä pyörii vaan lukuja.
Itsehän laskin myös nuorempana kaloreita ja mietin syömääni ruokaa pitkälti sitä kautta. Nyt jälkeenpäin, kun asiaa ajattelen oli se todella turhaa. Siinä vaiheessa kalorit olivat vaan kovasti pinnalla ja oli trendikästä olla tietoinen siitä, kuinka monta kilokaloria mikäkin syötävä sisällään pitää. Tuo oli sitä makeutusaineiden kulta-aikaa, jolloin ”sokeriton ja kaloriton” olivat hittejä. Tämä aikakausi ja ympäriltä tulviva trendipuuska lieni omalla kohdallanikin syy siihen, että söin paljon vähäkalorisia valmisruokia, kuten vaikka keittoja ja kaalilaatikkoa. Mitään muita ravintosisällön osia en sitten vaivautunutkaan katsomaan… Kaikkea muuta kuin terveellistä ruokailua sanon minä!
Sen jälkeen, kun muutin ruokavalioni vatsaongelmien vuoksi unohdin kalorit kokonaan. Lukujen sijaan aloin seuraamaan enemmänkin ruoan laadukkuutta, sitä mitä suustani alas laitan. Einekset ja sokeripommit jäivät ruokavaliostani tyystin. Toki kaikessa pitää muistaa se kohtuus, eli välillä on todellakin tervettä herkutella ja unohtaa syömänsä epäterveellisyys. Tarkoitan tällä yleisellä mielipiteelläni siis lähinnä arjen valintoja ja sitä, millaista ruokaa syön suurimman osan elämästäni.
Arjessa en tosiaan enää halua vaalia piilosokereita tai hirveitä lisäainepommeja. Nämä muutokset ovat vaikuttaneet omaan yleiseen jaksamiseeni, mielialaan ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini positiivisella tavalla, joten miksi ihmeessä tästä elämäntavasta luopuisin?
Ruoka on minulle niin paljon enemmän kuin numerot tai kalorimäärät, se on nautinto. Eikö jatkuva mikromakrojen (vai mitä lie :D) kyttääminen käy oikeasti pidemmän päälle raskaaksi? Ja vieläpä jos kaikki suuhun menevä käy puntarin kautta? Omaan korvaani tuo kuulostaa ihan hirveältä. Ruokailusta katoaisi aivan varmasti nautinto.
Jos mietitään ruoka-aineita joita tänä päivänä käytän päivittäin, joskus olisin ihan varmasti kauhistunut. Kun puhutaan esimerkiksi hyviä rasvoja sisältävistä pähkinöistä, manteleista tai avocadoista, usein näitäkin mietitään kaloreiden kautta. Jokainen varmaan siis tietää, että kyseessä ovat energiamäärällisesti tuhdit setit. Itse en kuitenkaan usko, että esimerkiksi hyvä rasva varastoituu samalla tavalla kehoomme, kuin paha rasva. Toki näitäkään ruoka-aineita ei kannata vetää överimääriä mutta kohtuukäytöllä päivittäin nautittuna me vaan hellimme kehoamme. Kehomme tarvitsee rasvaa mutta senkin voi hankkia laadukkaista lähteistä!
Kalorit eivät tosiaan kerro kaikkea. Ne eivät ole oikotie onneen tai siihen, että voit olla varma siitä, että syömäsi ruoka on terveellistä ja sopivaa. Itse näen esimerkiksi täysin kalorittomat keinomakeutetut tuotteet aivan hirveänä kehomme kannalta. Edelleen nimittäin uskon, että makeutusaineiden runsaalla käytöllä olen itse aikanaan vatsani pilannut. Niitä en siis suosittele kenellekään! Ennemmin täysrasvaista tai vaikka limsaa ihan sokerilla, kuin aspartaamilla. Tästä voi olla monta mielipidettä mutta tämä on omani.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä te olette kaloreiden laskemisesta? Tai ylipäänsä ruoan punnitsemisesta jne.? Teettekö tätä itse, koetteko sen elämää rajoittavana vai positiivisena asiana?