Miksi rakastan matkustaa?
Joku teistä toivoi taannoin kommenttiboksissa postausta siitä, mitä matkustaminen minulle merkitsee. Kaipaanko enemmän lepoa vai elämyksiä ja miten matkustaminen vaikuttaa henkiseen hyvinvointiini? Mikä olisikaan siis parempi ajankohta kirjoittaa matkustamisesta kun juuri eilen varattiin lennot muutaman ystävän kanssa heinäkuiseen Portugaliin, kesäkuussa olen lähdössä minilomalle Italian Desenzano del Gardaan ja heinäkuussa vielä viikonloppureissulle Kööpenhaminaan. Ihania matkoja on siis tiedossa ja tänään haluankin avata teille enemmän syitä siihen, miksi matkustan niin usein kuin mahdollista ja mikä matkustamisessa minua oikein viehättää?
Kun olin pieni, matkustimme vuosittain. Ei mihinkään kaukomaihin mutta Kreikka, Rhodos, Kypros ja Turkki on koluttu aika huolella. Meillä oli aina sellainen perinne perheen kanssa, että joka kesä suunnattiin jonnekin. Veikkaan että tuolta onkin jäänyt sellainen luontainen tarve matkustaa ja aikuistuttuanikin olen matkustanut niin paljon kun se on ollut sitovan työn ja opiskelujen puitteissa mahdollista – välillä enemmän ja välillä vähemmän. En kuitenkaan muista koska olisi mennyt vuosi niin etten olisi käynyt missään? Silloinkin kun tein sitovaa työtä matkustin aina vähintään kesälomat. Nykyään kun aikatauluttaminen on vapaampaa, on se antanut aivan uudenlaiset mahdollisuudet myös matkustamisen suhteen. Välillä unelmoin myös pidemmistä ajanjaksoista ulkomailla mutta yksin en ole vielä rohjennut lähteä. Vaikka olenkin introvertti, olen myös sosiaalinen siinä mielessä, että tykkään jakaa asioita ja elämyksiä. En koe myöskään olevani mitenkään erityisen rohkea tai etenkään rohkea tutustumaan yksin uusiin ihmisiin, jonka vuoksi onkin ollut huomattavasti turvallisempaa matkustaa aina siinä tutussa seurassa. Toisaalta tuossa olisi varmasti itselleni sellainen epämukavuusalueelle menemisen paikka? Jossain kohtaa napata ne hyvin halvat lennot ja lähteä yksin jos kukaan muu ei pääse siinä kohtaa lähtemään – niin paljon kun on vielä maailmassa nähtävää!
En matkusta täyttääkseni tyhjyyden tunnetta sisälläni saatikka pakoillakseni itseni kohtaamista. Minua ei nykyään enää pelota olla tässä hetkessä pysähtyneenä enkä koe arkeani millään tavalla ahdistavaksi. Viihdyn myös kotona ja Helsinki on minulle varmasti yksi parhaista paikoista maailmassa – ellei jopa se paras. Silti samaan aikaan minussa on olemassa olevana se puoli, joka rakastaa olla liikkeessä ja haluaa kokea sekä nähdä mahdollisimman paljon. Matkustaminen on keino tuntea ja nähdä, saada niitä äärimmäisiä huippufiiliksiä joita arki ei ehkä samalla tavalla anna. Erilaiset kulttuurit kiehtovat minua ja valokuvaamiseen hurahtaneena pidän myöskin hetkien ikuistamisesta linssin läpi. Tykkään mennä paikkoihin, joissa näen jotain uutta ja siitä tunteesta kun menen kananlihalle pelkästä ihastuksesta. Toisaalta samaan aikaan voin hyvin matkustaa johonkin suosikkikohteeseeni toisen ellen kolmannenkin kerran. Kaikki riippuu niin paljon fiiliksestä ja siitä, mihin tekee sillä hetkellä mieli lähteä. Ystävien kanssa matkustaminen taas lujittaa ystävyyttä ja antaa sekin paljon. Jos minulta siis kysytään, miksi matkustan, vastaan aina elämykset ja kokemukset. Koen, että noiden kautta olen rikkaampi kuin yksikään miljonääri!
Jos olen oikein rehellinen, en tällä hetkellä säästä rahaston lisäksi mihinkään muuhun kuin matkustamiseen. Matkustaminen on minulle säästökohde numero yksi ja jatkuvasti kartutankin matkakassaa. Toisaalta samaan hengenvetoon haluan mainita, etten matkusta mitenkään erityisen kalliisti. En siis ole mikään luksusmatkustaja vaikka nykyään tietynlaista parempaa tasoa jo majoituksilta ehkä vaadinkin. En kuitenkaan koe että matkustaminen olisi mitenkään älyttömän kallista. Moni ei sitä ehkä harrasta sen verukkeella että haluaa säästää nuokin rahat sinne eläkekassaan mutta itse koen, että mieluummin elän ja koen nyt kun vielä jaksan tehdä asioita kuin tekisin niitä sitten vasta eläkkeellä. En myöskään haali materiaa ja suurin osa vaatteistani lähtee nykyään matkaan kierrätettynä. Pienet valinnat ehkä mahdollistavat sen että vaikka en mikään miljonääri olekaan, on säännöllinen matkustaminen mahdollista. Itse jaksan uskoa siihen, että jokainen voi matkustaa jos hieman priorisoi. Nykyään lentojakin saa aivan käsittämättömän halvalla ja jos itse muistelen kuinka kymmenen vuotta sitten maksoin lennoista Balille lähes 1200 €, niin tänä päivänä sinne matkustaa parhaimmillaan alle viidellä sadalla!
Koen matkustamisen ehdottomasti yhdeksi tärkeäksi osaksi hyvinvointiani. Vaikka kaipaan myös kotona oloa ja rauhaa, silti reissaaminen säännöllisin väliajoin pitää mielen virkeyttä yllä. Se mitä haluan tässä kohtaa kuitenkin korostaa, on että aina matkustamisessa ei ole kyse siitä että kokisi oman elämänsä huonoksi jonka vuoksi on pakko olla jatkuvasti liikkeessä. On varmasti yleistä että matkustamisella paetaan jonkinlaista juurtumista mutta ei välttämättä aina. Ihminen voi rakastaan samaan aikaan myös kotiaan kun toisaalta mieli unelmoi kaukomaille pääsystä ja uusista seikkailuista. Myös matkustamisen sisältö voi olla niin paljon eri asioita. Joskus reissut ovat täynnä ohjelmaa ja on ihanaa nähdä mahdollisimman paljon nähtävyyksiä, kun taas toisinaan viikko saattaa hujahtaa samalla rauhallisella rutiinilla päivästä toiseen – kuten muuten vasta Malediiveilla. Sehän matkustamisessa niin parasta onkin että siitä voi saada niin eri asioita kohteesta, seurasta ja matkustus ajankohdasta riippuen.
Matkustaminen on ehdottomasti elämän suola, ainakin minulle. Ei välttämättä se tärkein asia mutta yksi tärkeä osa kuitenkin. Salaa sisimmässäni toivonkin, että joku päivä kohtaisin ihmisen jonka kanssa voisin reissata mahdollisimman paljon ja vaikka asuakin ulkomailla pidemmän ajanjakson verran.
Ja vielä tähän loppuun ennen kuin joku nostaa esiin ekologisuuskortin niin tiedän – tuotakin aspektia olen miettinyt. Kyllähän lentäminen nostaa omaa hiilijalanjälkeäni mutta toisaalta, voisiko sitä kompensoida muilla tavoin? Esimerkiksi lajittelemalla jätteet, välttämällä muovin ostamista ja boikotoimalla Zarassa vierailua? Loppupeleissä kuitenkin koen etten matkusta edes erityisen paljon. Vaikka viimeisen vuoden sisään olenkin aika paljon lentänyt niin Suomen sisällä kuin ulkomaillakin, niin silti se on aika vähäistä verrattuna moneen muuhun joka vaikka reissaa kuukausittain. Mutta toki näitä asioita on aina hyvä miettiä, eli missään nimessä en viis veisaa lentokoneiden aiheuttamaa päästöongelmaa.
Matkustatko sinä paljon? Jos niin miksi?
PS. Ja hei, vinkit Portugaliin ovat enemmän kuin tervetulleita! Alustavasti suunnitelmissa on muutama päivä Lissabonissa ja tukikohtana suurimman osan ajasta Algarven Lagos.