Missä menee pettämisen raja?
Nyt, kun jokapaikassa kiehuu Temptation Island, on mun päässä pyörinyt aiheeseen liittyviä ajatuksia. Missä menee pettämisen raja? Kyseinen roskasarja keskittyy juurikin pettämiseen tai sen ”testaamiseen”. Kirjoitin jo aikaisemmin mitä mieltä olen tämän kaltaisista sarjoista, joten en nyt niitä sen enempää lähde enää ruotimaan mutta pettäminen on pyörinyt päässä tänään vähän enemmänkin. Ei sillä, että tässä olisi nyt jotain omakohtaisia viboja mutta yleisesti ottaen olen ihminen, joka jää yleensä miettimään tällaisia ajankohtaisia ja mediassa pyöriviä asioita.
Minua ei ole koskaan petetty parisuhteessa. Toki joskus nuorempana monesti paljastunut, että miehet tapailevat monia samaan aikaan mutta tuohan ei ole pettämistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tokikaan itse en suhtaudu kovin lempeällä kädellä tuollaiseenkaan meininkiin mutta se nyt tuntuu olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus. Parisuhteessa pettäminen on kuitenkin yleistynyt ihan huimasti (tai sitten sitä tehdään vaan avoimemmin). Kun itse katson ympärilleni, voin jo heti sanoa kaksin käsin pariskuntia joista tiedän toisen osapuolen pettävän/pettäneen. Kyse nyt ei ole omista läheisistä ystävistäni joille olisin velvollinen asiasta informoimaan, vaan etäisemmistä tuttavista. Toki jokaisen petettävän olisi oikeus tietää mutta itse en halua puuttua toisten asioihin. Joku saattaa järkyttyä, kun sanon näin mutta mielestäni ventovieras ei ole oikea henkilö kertomaan. Kyllä se totuus pitää tulla ennemmin tai myöhemmin sieltä lähempää, mieluiten ihan sen pettävän idiootin omasta suusta.
Itse olen pettämisen suhteen (ylläri, ylläri) todella ehdoton, se on kerrasta poikki. Olen kai aika vanhanaikainen, kun arvostan parisuhteessa niitä vanhankansan arvoja. Niihin ei tosiaankaan kuulu muiden kanssa vehtaaminen. Jos sille on tarvetta, niin silloin pitää yksinkertaisesti erota. En ymmärrä mikä siinä on muuten niin hankalaa? Eroaminen tehdään vaan aina niin vaikeaksi, vaikka se loppupeleissä on hyvin yksinkertaista. Jos olet valmis pettämään puolisoasi niin miksi et olisi valmis siitä paikaltasi myös lähtemään? Halutaan vaan roikkua ja satuttaa lisää. Tietenkin voi olla, että minä joka en ole tullut petetyksi puhun nyt näin, koska en ole tullut petetyksi. Jos tuollaiseen tilanteeseen oikeasti joutuu, punnitsee sitä ehkä (?) kahteen kertaan mitä tekee. Ja varsinkin jo on lapsia tai se omakotitalo kissoineen ja koirineen.
Mutta missä sitten menee raja? Onko pussaaminen, halaaminen tai flirttailu pettämistä? Itse olen sitä mieltä, että kaikki nuo voivat olla pettämistä jos oma ”tunnetila” on sellainen, että olet kiinnostunut henkilöstä jonka kanssa kyseisiä asioita touhuat. Olet niin kiinnostunut, että olet valmis tekemään sen toisen kanssa vaikka ihan jo pelkästään jotain noista kolmesta seikasta. Se on pettämistä. Itse pakko sanoa, että minua ei kiinnostaisi edes flirttailu muiden kanssa. Saatika sitten siitä pidemmälle meneminen. En tiedä mitä extraa saisin siitä, että iskisin silmää vieraille miehille? En oikeasti mitään muuta kuin joutuisin ongelmiin, kun miehet tulisivat jutulle ja toisekseen, kokisin ihan varmasti huonoa omaatuntoa. Tuo flirttailu taitaa olla enemmän niiden henkilöiden heiniä, jotka kaipaavat huomiota edelleen sieltä aidan toiselta puolelta.
Mielestäni pettämistä ei tosiaan tarvitse luokitella sen kummemmin, vaan se on loppupeleissä hyvin yksinkertaista. Pettäminen on aina pettämistä ja väärin. Yhtä pahaa pettämistä voi olla se flirttailu, kuin suudelma. Kyse on siitä mitä siellä pettäjän päässä tapahtuu, millaisia fiiliksiä siellä koetaan. Pahinta se on tietenkin henkilölle jota petetään. Siksipä itse toivoisinkin, että ihmiset miettisivät enemmän toisten tunteita. Petetyksi tulemisesta jää varmasti ikuiset traumat ja siitä toipuminen voi viedä vuosia.
Yksinkertaisesti vaan niin väärin, kaikkien osapuolten kannalta.
Miten te suhtaudutte pettämiseen? Missä menee raja? Tai onko sinua petetty, jos niin miten toivuit siitä?