Mitä tämä kesä on minulle opettanut?

Vielä ei olla syksyssä ei, mutta siitä huolimatta haluan tiivistää hieman kulunutta ja kuluvaa kesää. Minulle tämä kesä on nimittäin ollut aika merkityksellinen ja kirkastanut ajatuksiani sen suhteen, mitä haluan erityisesti ihmissuhteilta. Olen päästänyt irti edellisestä pettymyksestä, joka pitkään varjosti ajatuksiani ja sen seurauksena myös tavannut uusia ihmisiä ja käynyt treffeillä. Olen muuttanut suhtautumistani ihmissuhteisiin ja halunnut tehdä jälleen avoimemmin asioita – kuten silloin joskus, kun olin rohkea ja ”normaali”.

Halusin tätä kyllä jo aikaisemmin, mutta en vaan pystynyt siihen. Vaikka moni kehotti minua käymään treffeillä ja antamaan mahdollisuuksia potentiaalisille henkilöille, en yksinkertaisesti kyennyt siihen. Jo ajatuksena treffit saivat aikaan paniikkikohtauksen omaisen olotilan, sillä halusin suojella itseäni pettymyksiltä, enkä antaa kenellekään mahdollisuutta päästä lähemmäs minua. Enkä siis väitä, ettenkö tekisi niin jossain määrin edelleen, mutta ainakin suunta on oikea. Pyrin näkemään uusien ihmisten tapaamisen tällä hetkellä mahdollisuutena, sillä parisuhde on kuitenkin se, jonka jossain kohtaa haluaisin. Onkin aika hyvä fiilis tälläkin elämän osa-alueella just nyt, tänä kesänä.

Jos ei puhuta miehistä, on tämä kesä ollut mietinnän paikka myös muiden ihmissuhteiden saralla. Kuten olen kertonut, elämässäni on useampi läheinen ystävä ja tänä kesänä yksi näistä pitkäaikaisimmista ystävyyssuhteista päättyi. En tiedä kuinka lopullisesti, mutta ainakin toistaiseksi. Päätös oli yhteinen ja sovimme pitävämme breikkiä. Tuo kokonaisuus on saanut kieltämättä miettimään myös ystävyyttä ja ylipäänsä ihmissuhteita jälleen syvemmin. Olen nimittäin jo pidempään ajatellut, että tämänhetkiset ystäväni ovat elämässäni hamaan loppuun saakka, mutta ilmeisesti elämä muuttaa asioita. Jos jonkun kanssa on ollut yhteinen sävel kymmenen vuotta sitten, ei sitä välttämättä enää ole. Ihmiset muuttuvat ja kasvavat – toisinaan täysin eri suuntiin ja sekin on normaalia.

Toisen ihmisen erilaisuuden ymmärtäminen vaatii paljon ja tavallaan myös se, että erilaisuudesta huolimatta ystävyys toimii, vaatii se määrättyjä asioita puolin ja toisin. Mielestäni joskus on aika luovuttaa, jos tuntuu, ettei tätä säveltä enää ole – vähän samalla tapaa kuin parisuhteessakin. Ei ole mitään järkeä taistella jatkuvasti tuulimyllyjä vastaan, jos ihmissuhteesta katoaa se tärkein, eli molemminpuolinen kunnioitus ja hyväksyntä. Tällaiset asiat ovat aina surullisia, mutta loppupeleissä näin aikuisena huomaan osaavani kohdata tämän tilanteen kuitenkin järki edellä. Jos kumpikin kärsii, on parempi, ettei aikaa vietetä yhdessä. Ehkä joku päivä asiat ovat jälleen toisin, mutta nyt näin, ja se on molemmille parempi.

Tämä kesä on ollut kohdallani poikkeuksellinen myös siinä mielessä, etten ole pitänyt kunnollista kesälomaa. Ehkä nyt alan pienesti huomaamaan, ettei se ollut kovin hyvä idea. Olen ihmisenä vähän sellainen ääripäihin taipuvainen ja aina lopulta kuitenkin havahdun siihen, etten ole yhtään enempää yli-ihminen kuin kukaan muukaan. Loma on tällainen asia, sillä onhan se vaan totuus, että ihminen tarvitsee säännöllisesti loman – totaalisen irtioton töistä. Pientä väsymystä on siis havaittavissa ja minulta ehkä puuttuu se tietty energinen henkinen draivi, joka kaikilla niillä on päällä, jotka ovat lomailleet. Tämä kesä on siis opettanut myös sen, kuinka lomailla pitäisi, vaikka miten tuntuisi sille, ettei se ole juuri minulle pakollista. Pitää katsoa, josko sellaiseen olisi syksyn tullen mahdollisuus tavalla tai toisella…🙈

Omat rajat ovat kai siis edelleen jossain määrin hukassa. Vaikka tiedostan rajallisuuteni, oletan aina pystyväni kuitenkin. Näitä on siis syytä edelleen harjoitella. Tänä kesänä oivalsin myös sen, että jos haluan jotain, minun tulee rohkeasti pyrkiä sitä kohti – aivan jokaisella elämän osa-alueella. Toki olen tämän jo aikaisemminkin tiedostanut, mutta nyt kesällä se on erityisesti konkretisoitunut ja olen saanut siihen lisää rohkeutta. Sellainen asioiden tapahtuvaksi odottelu on juttu, jota en enää halua. Tietenkin välillä eteemme tulee mahdollisuuksia kuin tyhjästä, mutta mikäli jokin nykyisyydessä harmittaa, tulee asioille tehdä jotain. Yritän pyrkiä tähän nyt jatkossakin sekä ihmissuhteissa, että työelämässä. Määrätietoisuus, mutta samalla myös riskien ottaminen on tärkeää, jos haluaa saavuttaa jotain. Huomaan, että tämä kaikki on lisännyt omaa hyvää fiilistä ja asioita on myös tapahtunut, koska olen rohkeasti mennyt niitä kohti.

Tänä kesänä on muuten tullut myös urheiltua vähemmän kuin esimerkiksi keväällä ja treenisykli on ollut rento. Tämä on johtunut osittain lonkastani, joka on oikutellut ja siksi olen halunnut treenata vähemmän ja seurata sen vaikutuksia särkyihin. Kokonaisuus on muistuttanut itseäni jälleen kerran siitä, miten kroppa tarvitsee välillä ihan kunnolla lepoa urheilusta, eikä vähempi treeni välttämättä saa aivan rapakuntoon. Huomaan itse asiassa omasta kehosta, että mikäli pidän välillä taukoa treeneistä tai treenaan vähemmän, keho toimii jopa paremmin. Tämä on aika hassua ja selkeästi liittyy siihen, miten lepojaksolla keho palautuu oikein kunnolla. Palautuminen onkin kaiken a ja o, joten muistetaanhan se, vaikka urheilu niin ihanaa onkin.

Tällaisia pieniä arjen oivalluksia olen tosiaan tänä kesänä tähän mennessä tehnyt. Kirjava kokonaisuus ja kieltämättä erikoinen kesä monellakin tapaa. Yleensä olen ollut aina pitkään (monesti koko kesän) reissussa, nyt täysin Suomessa. Loppupeleissä ollaan kuitenkin plussan puolella, vaikka joitain ikäviäkin asioita on sattunut. Olen kuitenkin nauttinut elämästä, mennyt ja tullut paljon, mikä on tuntunut hyvältä. Kotona ehtii kököttää sitten syksylläkin, eikö niin?

Oletteko te oppineet jotain erityistä tänä kesänä tai voitteko samaistua johonkin ajatuksistani?