Miten löytää oikea suunta?

Jokainen meistä on elämässään välillä risteyskohdissa, joissa miettii, mitä valintoja tekisi ja mihin suuntaan lähtisi. Se, kuinka me henkilöinä noita valintoja tehdään, on myöskin hyvin persoona kohtaista. Toisten on kovin vaikea tehdä elämässä edes pieniäkään päätöksiä, jolloin suurien päätösten tekemiseen tarvitaan usein apujoukkoja. Totuushan on kuitenkin se, että ihmiset voivat antaa neuvojaan ja kertoa omia mielipiteitään mutta loppupeleissä on kyse aina meidän omasta elämästämme – meidän päätöksistä ja valinnoista.

Olen itse ollut lukuisia kertoja elämässäni risteyksessä, jossa en ole oikein tiennyt. On ollut vähintään kaksi vaihtoehtoa, joista en ole osannut valita. Tuon tilan voisi nimetä ns. välitilaksi, jossa et tosiaan ole omalla paikallasi mutta et oikein tiedä, mitä seuraavaksi. Välitila on mielestäni välillä ihan hyväkin paikka, sillä se antaa lisäaikaa miettiä, mikä olisi oikea ratkaisu. Joskus nimittäin hetkikin tehdä ratkaisevia päätöksiä saattaa olla väärä ja tarvitaan lisää aikaa tunnustella. Välitilaan ei kuitenkaan kannata jäädä liian pitkäksi aikaa, sillä silloin kynnys lähteä siitä nousee. Kun tuohon tilaan jää ikuisuudeksi, voidaan puhua jämähtämisestä. Toisaalta ei se jämähtäminenkään ole mielestäni huono juttu jos se tuntuu itsestä hyvältä. Jos tila jossa nyt olet, on se, missä haluat jatkaa, silloin se on ihan okei vaikka olisit ollut siinä jo pidempään.

Olen juuri nyt nimenomaan tuollaisessa välitilassa, jossa mietin, punnitsen ja pohdin, mitä seuraavaksi. Tällä hetkellä on periaatteessa kyllä moni asia hyvin, mutta joku osa minua on silti levoton. Se voi olla, että levottomuuteni on täysin henkisiin kasvukipuihini liittyvää mutta se saattaa myös olla sitä, että nyt mietin yksinkertaisesti jälleen kerran elämälleni suuntaa. Tuntuu hassulta sanoa, että vielä kolmekymppisenäkin sitä etsii suuntaa elämällensä, mutta tottahan on se, että osa ihmisistä tekee tuota ehkä jopa lopun elämää. Jälleen kerran puhutaan ihmisten eroavaisuuksista. Toinen tietää jo parikymppisenä, mitä elämältään haluaa ja toinen etsii sitä oikeaa suuntaa loputtomiin. Olen sättinyt asiasta itseäni aivan liian monta kertaa ja tiedättekö, mitä – enää en aio sitä tehdä. Olen parhaassa iässä tekemään, mitä tahansa päätöksiä haluan.

Valintojen tekemisessä ja suunnan löytämisessä auttaa mielestäni se, että vaalii omia arvojaan. Kun on perillä siitä, mitkä asiat tuovat elämässä hyvää mieltä ja tekevät onnelliseksi, on ehkä helpompi hahmotella suuntaa, johon haluaa matkata. Toki ihmisillä on ehkä tähänkin olemassa erilaisia määreitä, mutta oma mittarini on onnellisuus. Haluan tehdä elämässäni valintoja, joiden kautta voin tuntea itseni onnelliseksi. Toki on hyvä muistaa myös se, että aina se kaikista mukavin vaihtoehto ei ole välttämättä meille se paras vaihtoehto. Joskus on hyvä mennä mukavuusalueen toiselle puolelle ja kurkistaa, mitä epävarmuuden puolella on annettavana.

Tien risteyksessä ollessamme usein myös odotamme jotain vahvaa tunnetta tai merkkiä jostain suunnalta. Olenkin usein miettinyt, mistä ihminen voi sanoa tietävänsä, että tämä on oikea ratkaisu? Tai kuinka kauan kannattaa ylipäänsä odottaa, ennen kuin tekee valintoja? Uskon, että välillä elämässä on vaan toimittava. Toki sisintään kannattaa kuunnella ja tunnustella mikä voisi olla se itselle paras vaihtoehto mutta karu totuus on myöskin se, että kuuluu elämään valita välillä väärinkin. Tai en sanoisi, että mikään valinta on välttämättä väärä, sillä se saattaa viedä meidät kohti jotain oikeaa mutta ehkä tiedätte, mitä tarkoitan? Itse esimerkiksi opiskelin aikanaan lähihoitajaksi vaikka en ole moneen vuoteen enää alan töitä tehnyt. En silti missään nimessä kadu opintojani tai aikaa, kun alan töitä tein vaan päinvastoin. Tuo on osa menneisyyttäni ja se on tehnyt osittain minusta sellaisen kuin olen nyt. Ja voin muuten sanoa, että ala kasvatti minua ihan hurjasti! Rehellisesti sanottuna hoitoalalla työskentelyn jälkeen mikään työ ei ole tuntunut yhtä raskaalta.

Kengät Vans / Farkut Levi`s (Wedgie fit) / Poolo Minus / Kello Cluse / Vyö Minimum

Suunta onkin uskallettava valita välillä myös senkin uhalla, ettei tiedä, mitä tuleman pitää. Aina et voi tietää onko tuo valitsemasi tie välttämättä se lopun oikea mutta on uskallettava katsoa kortit. Itse luotan todella pitkälti siihen tunteeseen, mikä minulle asioiden suhteen tulee. On kuitenkin itsekin toimittava eikä vaan odotettava, että joku järjestää asiat puolestamme. Hetkiin ja asioihin on tartuttava sekä oltava itse aktiivinen! Aina et voi suorilta tietää, mikä olisi se oikea suuntaa elämääsi juuri nyt mutta sen löytää, mitä todennäköisimmin kokeilemisen kautta.

Tärkeintä on se, että on itselleen rehellinen. Uskaltaa myöntää, että tämä ei nyt vaan ole minun juttuni vaikka kuinka haluaisin sen olevan. Tai vastaavasti tarttua uuteen haasteeseen jos se tuntuu itsestä houkuttavalta. Se missä olemme voi olla tosi hyvää mutta viekö se meitä eteenpäin? Vai haluatko edes eteenpäin? Kaikki on pitkälti kiinni siitä, mitä me haluamme elämältä. Riittääkö meille tasapainoinen ja hyvä arki vai janoammeko seikkailuja?

Oletteko te olleet usein elämässänne tienristeyksessä, josta ette oikein tiedä mihin suuntaan lähtisitte? Kuinka olette selvittäneet sen ns. oikean vaihtoehdon?

Kuvat: Iines / Edit: minä