Miten motivoin itseni treenaamaan?

Olen yleisesti ystäväpiirissäni varmasti se yksi sporttisimmista. Jos läheisiltäni kysytään, treenaanko paljon, he todennäköisesti vastaisivat että kyllä. Totuus on kuitenkin se, etten treenaa sen enempää kuin moni muukaan. Harrastan liikuntaa säännöllisesti ja olen se, joka ei jojoile treenien suhteen. Määrät ovat kuitenkin kohtuullisia, eli koskaan en enää nykyään vedä kuuden päivän treeniviikkoja, vaan haluan huoltaa kehoani hyvällä palautumisella. Tarkempia treenimääriä ei tiedä kukaan muu kuin minä itse, joten usein joudun kyllä palauttelemaan jengiä maanpinnalle kertomalla, etten todellakaan treenaa niin paljon kuin he kuvittelevat. Koen kyllä että omaan hyvän peruskunnon, mutta mikään ammattiurheilija en ole. Treenaan siis oma hyvinvointi edellä – välillä hieman tavoitteellisemmin kun taas toisinaan enemmän fiilispohjalta.

Vaikka en jojoile treenien suhteen ja liikunta on ollut koko elämäni ajan tärkeä osa arkeani, kyllä minullakin on päiviä ettei urheilemaan lähtö kiinnosta tai ajatuskin salille lähdöstä puuduttaa. Välillä on ajanjaksoja, ettei motivaatiota oikein meinaa olla, jolloin treeni on enemmänkin ylläpitävää kuin kovaa kehitystä tavoittelevaa. Tämän olen hyväksynyt jo aika päiviä sitten, sillä välillä motivaation puute nyt vaan on osa tätä kaikkea monillakin eri elämän osa-alueilla. Motivaation ollessa nollissa, liikun silti ja tämä jos mikä on herättänyt usein ihmetystä. Miten kykenen treenaamaan jos mieli ei ole mukana? Miten jaksan lähteä lenkille jos ei yhtään huvita, tai mieli halajaisi tehdä jotain vallan muuta? Niin. Mielestäni liikunnassakin on omalla tavallaan kyse päätösten tekemisestä – siitä että valitsee liikunnan elämäntavaksi sen sijaan, että sitä harrastaa vain silloin, kun huvittaa. Motivaatio syntyy päätöksistä ja siitä, että valitsee hyvinvointia tukevia asioita elämäänsä. Liikunta onkin itselleni yksi tärkeä asia, jonka olen valinnut ja jota tulen harjoittamaan lopun elämää niin pitkään, kun vaan siihen kykenen.

Jos kuitenkin muutamia käytännön vinkkejä treenimotivaation havitteluun ja siihen, miten itse motivoin itseäni treenaamaan silloin, kun ei yhtään jaksaisi ja sohva tuntuisi kymmenen kertaa houkuttelevammalta. Ohessa siis viisi toimivaa vinkkiä, joita suosittelen kokeilemaan mikäli motivaatiopula vaivaa, tai et meinaa saada kiinni liikunnan innosta. Joskus tuota intoa voi joutua hieman enemmän hakemaan ja toisinaan pienet vippaskonstit auttavat kummasti.

Ajattele hyvää oloa treenien jälkeen 

Treenien jälkeinen hyvä olo on erinomainen motivaattori! Ajattelenkin usein että nyt kun pusken itseäni tunnin verran eteenpäin, sen jälkeen nautiskelen endorfiineista ja hyvästä olosta. Ja tämä sääntö pätee muuten aina – joka ikinen kerta! Vaikka treenaamaan lähtö olisi ollut tuskaa tai itse treenikin takunnut, on sen jälkeen niin voittajafiilis. Monet kerrat olen myös todistanut miten huono fiilis (niin henkinen kuin fyysinenkin) jää lenkkipolulle ja saavun sieltä kotiin kuin uutena ihmisenä. Liikunta helpottaa ajatustyötä, selkeyttää mieltä, omalla tavallaan auttaa myös rentoutumaan sekä kohottaa mielialaa. Jo näistäkin syistä motivoin itseäni treeneihin vaikka mieli oikuttelisi vastaan. Ikinä en olekaan todennut treenien jälkeen että olisi pitänyt jättää menemättä, vaan päinvastoin.

Treenin jälkeiset ”palkinnot”

Joskus minäkin motivoin itseni treenaamaan sen jälkeen odottavalla pizzalla tai vaikka annoksella jäätelöä. Mielestäni on aina kivempi herkutella jos on ensin tehnytkin jotain – on saanut ikään kuin oikeutuksen herkuille. Jos näin tekee joka päivä, kehitystä ei tietenkään tapahdu ja treeni menee omalla tavallaan myös hukkaan. Jotta tuloksia syntyy, tarvitaan siihen rinnalle kehitystä tukeva ruokavalio. Itse en mieti ruokavaliota mitenkään optimaalisesti kehityksen kannalta, mutta kyllä pyrin monipuolisuuteen. Palkinto voi toki olla jokin muukin asia kuin ruoka, kuten vaikka ilta sohvalla suosikki sarjan parissa tai uudet treenikengät. Tiedän että osa motivoi itseään tuloksiin nimenomaan treenivaatteilla sun muulla, joita sitten ostaa sitä mukaa kun tavoittaa omia päämääriä. Tuokaan ei ole missään nimessä huono vaihtoehto jos tuntuu, että se toimii liikuntaan motivoivana tekijänä! Itse kannatan kyllä tällaisia pieniä ”vippaskonsteja” mikäli motivaation kanssa on ongelmia.

Musiikki ja podcastit

Musiikki motivoi ainakin itseäni mitä tulee treeneihin ja siksi teenkin paljon sitä, että laiskuuden iskiessä motivoin itseäni treenaamaan hyvän musiikin voimin. Toinen hyvä vinkki on kuunnella podcasteja treenatessa (etenkin juostessa tai kävellessä), jolloin sitä saa ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Hyvä podcast tai suosikki artistin uusin levy motivoivat pidempäänkin treeniin! Suosittelen myös soittolistojen tekemistä, eli niihin päiviin kun kaipaa extra motivaatiota, kannattaa laittaa kuunteluun ne kaikista motivoivimmat biisit.

Yhdessä treenaaminen

Vaikka olenkin aikamoinen yksilöurheilija, olen huomannut, että nautin myös toisen kanssa liikkumisesta. Ystävän kanssa lenkillä käynti auttaa usein motivaatiopulaan ja kun toinen on innolla lähdössä, tuo into tarttuu. Toisen kanssa treenaaminen on aika motivoivaa, kun siinä samalla mukana on kirittäjä ja toisaalta voit myös rupatella niitä näitä tai vaihtaa kuulumisia. Lenkkivauhtikin pysyy muuten aika optimaalisena kun tulee jatkuvasti juteltua toisen kanssa – tai puolestaan jos halutaan tehokkaampi treeni, voidaan yhdessä nostaa välillä sykkeet korkealle ja sitten taas pudotella. Ryhmä/paritreenissä on kyllä voimaa, sitä ei voi kieltää!

Suunnitelmallisuus

En ole luonteeltani erityisen suunnitelmallinen ihminen, mutta välillä huomaan, miten treenien suunnittelu vaikuttaa motivaatioon positiivisin tavoin. Jos minkäänlaista suunnitelmaa ei ole, on ehkä enemmän syitä pitää lepopäivä tai jättää treenit välistä. Jos taas treeniviikon on suunnitellut etukäteen (lähinnä mitä minäkin päivänä tekee), ei treeneistä tule niin herkästi kieltäydyttyä kun ne ovat mustaa valkoisella ylhäällä. Itse suunnittelen viikon treenit kutakuinkin mielessäni, mutta toki niihin tulee välillä muutoksia. Pyrin treenaamaan maksimissaan kolme lihaskuntopäivää peräkkäin ja mieluiten pudottelen sinne väliin pari lenkkiä. Nyt kun lunta ei vielä ole, olen suunnitellut että alan treenaamaan myös hieman toiminnallisemmin, kuten porrastreeniä lenkin yhteydessä. Tällaiset suunnitelmat auttavat motivoitumaan treeniin aivan eri tavoin ja itse ainakin innostun aina uusista jutuista.

Toki välillä on päiviä ettei treenaaminen kannata, jos olo on esimerkiksi liian väsynyt tai sitä on vaikka tulossa kipeäksi. Joskus tuollainen pieni kipeyden tunne saattaa kadota kevyellä treenillä (nimimerkillä testattu on), mutta aina siinä on myös riskinsä, että olo pahenee. Kaikessa tuleekin kuunnella kehoaan ja sen viestejä. Kyllä sitä itse tietää milloin on liian heikossa kunnossa liikkumaan ja se, minkä olen vuosien mittaan oppinut, on ettei väkisin kannata yrittää. Jos olo on aidosti voipunut ja keho heikko, ei ole mitään järkeä rääkätä sitä treenillä, vaan ennemmin palauttelee ja menee vaikka seuraavana aamuna sitten urheilemaan. Vaikka treenejä jäisikin toisinaan väliin, ei sekään tee välttämättä ollenkaan huonoa. Itse ainakin huomasin kesällä kun pidin lähes kolmen kuukauden tauon lihaskuntotreenistä, että omalla tavallaan tuo tauko teki minulle pelkästään hyvää. Sain uutta intoa salilla käymiseen ja ylipäänsä liikkumiseen! Lisäksi keho sai kaipaamaansa lepoa, vaikka lenkit treeniohjelmassa säilytinkin. Kannattaa myös muistaa, että kaikille ei sovi samanlainen määrä treeniä viikossa. Omaan jaksamiseen vaikuttaa paljon se, millaista työtä tekee ja kuinka kuormittavaa se on.

Onko teillä toisinaan motivaatiopulaa? Jos on, niin mitkä olette todenneet parhaiksi keinoiksi palauttaa kadoksissa oleva motivaatio?

 

Kuvat: Iines / edit: minä