Miten selättää ulkonäkökriisi?

Ajattelin kirjoitella tänään ulkonäöstä ja ulkonäkökriiseistä – siitä, millainen suhde itselläni on ulkonäköön ja koenko koskaan kriisejä ulkonäköni suhteen. Aihe on itselleni tällä hetkellä siinä mielessä ajankohtainen, että viime aikoina olen havahtunut yhä useammin ja useammin siihen, kuinka katson etenkin kuvia itsestäni hyvin kriittisesti. Tämä kaikki lähti oikeastaan siitä, kun Instagram muistutti minua taannoin kolme vuotta vanhasta kuvasta, jossa näytin mielestäni aivan älyttömän hyvältä verrattuna nykyiseen! Toki tuossa kuvassa olin panostanut aivan eri tavalla kuin nykyään, eli kasvoissa oli contourit, kulmat mintissä ja silmissä ripsienpidennykset. Puolittain vitsillä laitoinkin kuvan yhdelle parhaista ystävistäni ja kysyin häneltä, mitä ihmettä on tapahtunut? Olenko todella luovuttanut ulkonäköni suhteen vai miksi olen nykyään niin tylsän näköinen? Onhan se faktaa, kuinka vuodet alkavat pikkuhiljaa näkymään ja omalla kohdalla huomaan, miten kasvoista näkee todella herkästi huonosti nukutut yöt, stressin ja juhlat. Noita kaikkea kolmea elämässäni on ollut viime aikoina runsaammin, joten eipä ihme, ettei peilistä katso kovin heleä tyyppi! En myöskään nykyään enää jaksa panostaa samalla tavalla ulkonäköön kuin nuorempana jaksoin, mikä sitten toki näkyy myös peilikuvasta.

Kärsin nuorempana aika paljon ulkonäköpaineista ja vertailin ulkonäköäni muihin. Vaikka olenkin aina saanut paljon positiivista huomiota ja kehuja ulkonäköni suhteen, silti kyseenalaistin ulkonäköni riittävyyden. Sitä jotenkin keskittyi niihin kehonsa epäkohtiin sen sijaan, että olisi iloinnut hyvistä asioista. Uskon tämän johtuneen pitkälti ihan vaan nuoruuden epävarmuudesta ja siitä, ettei elämässä ollut selkeää suuntaa. Ympärilläni oli myös paljon kauniita ihmisiä ja ulkonäkökeskeisyyttä, joka kasvatti omia epävarmuuksia. Vuosiin tällaista en ole kuitenkaan kokenut, enkä enää vertaile ulkonäköäni muihin. Jos jotain kriisejä läpi käyn, ne ovat aina puhtaasti itseeni liitännäisiä ja oman pään sisäisiä. Kuten vaikka tälläkin hetkellä – en vertaa kuviani muiden kuviin, vaan ennemminkin kiinnitän omissa kuvissa huomiota aivan naurettaviin asioihin! Tuntuu että iso osa kuvista menee roskakoriin, sillä katson itseäni suurennuslasin läpi. Näen niissä ne pienimmätkin epäkohdat ja esimerkiksi tämän postauksen kuvien suhteen mietin, miten ihmeessä tukkani voi näyttää tuollaiselta karsealta peruukilta! Kyllä, aivan naurettavia ajatuksia, mutta tällä hetkellä on meneillään kaikki mahdolliset ulkonäköön liittyvät kriisit. Oikeastaan ainut osa, johon olen nyt itsessäni tyytyväinen, on vartalo – siis päästä alaspäin. Huumori ja itseironia muuten auttaa tässäkin asiassa…

Tiedostan kuitenkin, etteivät tällaiset kriisit ole kuin ohimeneviä, mutta samaan aikaan ärsyttää edes kokea näin, sillä ulkonäkökriisi on ehkä maailman turhin kriisi ja tavallaan ehkä jopa nolo ääneen myöntää. Olenkin pyrkinyt miettimään asiaa syvemmin – lähinnä mistä kriisi nyt johtuu ja mitkä ovat siihen johtaneita syitä? Uskon että usein tietynlaiset muutokset elämässä saattavat laukaista kriisin ja itselläni ehkä se, että näin kuvasta konkreettisesti muutoksen entiseen, muistutti itseäni siitä, miten olen muuttunut? Toki jossain toisessa kohtaa elämää en olisi ehkä hetkahtanut, mutta nyt järkytyin ja miksi? Totuus on kuitenkin se, että ulkonäkökriisi on asia, jolle ei tulisi antaa liikaa ajatustilaa tai vaikutusvaltaa. Tässä elämässä on huomattavasti tärkeämpiäkin asioita, joiden joukossa ulkonäkö ei ole. Siitä huolimatta todella monet kärsivät ulkonäköpaineista ja ahdistuksesta. Itsehän en siis seiso peilin edessä ja hauku itseäni rumaksi, mutta en nyt kieltämättä ole viime aikoina nauttinut puhelimen etukamerasta tai tykännyt monestakaan minusta otetusta kuvasta. Tämä on tavallaan aika poikkeuksellista, sillä tyypillisesti onnistuneita kuvia on mielestäni enemmän kuin epäonnistuneita, joten todennäköisesti kyse on ajatusmaailmasta korvien välissä. Ja kuten tosiaan mainittu, elokuussa elämänhallinta on ollut vähän surkeaa, joka saattaa vaikuttaa mieleen ja sitä kautta myös omaan ulkonäköön suhtautumiseen. Monesti nimittäin myös henkinen hyvinvointi vaikuttaa ulkonäköön ja päinvastoin.

Miten ulkonäkökriisistä sitten voi selvitä? Mitä vinkkejä annan sekä itselleni että muille? 

  • Keskity aidosti tärkeisiin asioihin ja anna ulkonäölle mahdollisimman vähän fokusta. Nimittäin mitä enemmän asiaa miettii, sitä suuremmaksi möröksi se kasvaa oman pään sisällä. Jos ajatusrallia ei meinaa saada katkaistua, hakeudu ihmisten seuraan ja tee kaikkea mielekästä, joka todennäköisesti kohottaa myös itsetuntoa siinä samalla.
  • Panosta itseesi, eli tee kasvohoitoja, nuku hyvin, syö puhdasta ravintoa ja harrasta liikuntaa. Itse ainakin huomaan, millainen vaikutus on huonosti nukutuilla öillä ja Mäkkisafkalla verrattuna siihen, jos elää terveellisesti kehoaan ja mieltään kunnioittaen. Tokikaan tätä ei kannata ottaa turhan mustavalkoisesti, mutta kyllä tiedätte mitä tarkoitan. Pitäkää itsestänne huolta, sillä se useimmiten näkyy!
  • Pyri pääsemään eroon kaikista huonoista ihmissuhteista elämässäsi. Esimerkiksi narsistit ovat niitä, jotka salakavalasti laittavat muita alas ja tuollaisella voi olla hyvin kokonaisvaltainen vaikutus, joka yltää myös ulkonäköön. Myös ihmiset, jotka arvostelevat jatkuvasti omaa ja muiden ulkonäköä, ovat kovin myrkyllisiä.
  • Korosta parhaita puolia ulkonäössäsi, äläkä keskity niihin mielestäsi vähemmän hyviin. Eli jos omaat kauniit silmät, korosta meikissä silmiä tai jos puolestaan hyvän vartalon, nauti kropastasi!
  • Etsi ympärillesi ihmisiä, jotka eivät ole ulkonäkökeskeisiä. Eli ihmisiä, joiden elämässä on muutakin kuin kynsihuollot ja treenit. Tällä on oikeasti suuri vaikutus omaan ajatusmaailmaan ja siihen, miten ulkonäköön liittyvät asiat, kokee.
  • Mieti, mistä kriisi johtuu ja mikä sen on aikaan saanut? Jos tämän aiheuttajan pystyy paikantamaan, se saattaa auttaa kriisistä selviämisessä. Toisinaan taustalla voi olla vääristynyt kehonkuva ja näin usein tapauksissa, joissa kriisi on olemassa jatkuvasti.
  • Opettele puhumaan itsellesi kauniisti ja kehumaan itseä. Monesti ihmiset puhuvat niin rumasti itselle vaikka todellisuudessa itselleen tulisi puhua kuten parhaalle ystävälle!
  • Älä jää rypemään huonoon, vaan tee asialle jotain! Tämä on ehkä hieman karu neuvo, mutta jos kriisi johtuu esimerkiksi kesän aikana kerääntyneitä ylimääräisistä kiloista, kannattaa asialle tehdä jotain, jos ei enää tunne oloaan vartalossa hyväksi. Eli joskus sellainen itseään niskasta kiinni ottaminen saattaa auttaa, mikäli kriisi on perujaan jostain suuremmasta muutoksesta kehossa.

Siinä tosiaan muutamia pieniä vinkkejä, joiden avulla ulkonäkökriisi on mahdollista selättää. Mikäli kriisi on jatkuvasti läsnä kannattaa miettiä, voisiko aiheesta puhua esimerkiksi terapiassa, sillä silloin todennäköisesti on kyse vääristyneestä kehonkuvasta. Henkilökohtaisesti näen, että kriisit ovat osa elämää – myös ulkonäön suhteen. Eli välillä nyt vaan kokee näyttävänsä huonommalta kuin toisinaan ja siksi sen ei pidä antaa ottaa liikaa valtaa omasta ajatusmaailmasta. Siispä itsekin olen hieman petrannut ja päätin, että nyt hemmottelen itseäni erityisellä tavalla tehden tänään hedelmähappokuorinnan, naamion ja aloitin muuten retinol -kuurinkin – josko siitä olisi apua ihon sameuteen. Myös vedenjuontia voisi lisätä ja tosiaan kiinnittää enemmän huomiota yöunien laatuun. Paljon on siis pieniä asioita, joilla omaa hyvinvointia voi parantaa ja sitä kautta vaikuttaa myös fiilikseen omasta ulkonäöstä. Eiköhän tästä kriisistä siis selvitä!

Onko teillä koskaan ulkonäkökriisejä?

Kuvat: Iines Aaltonen

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *