Muistathan elää
Vieläkö muistatte, kun keväällä kirjoittelin teille suorittamisesta ja siitä, kuinka havahduin siihen, että olin salakavalasti muuttumassa henkilöksi joka unohtaa elää hetkessä ja suorittaa elämäänsä. Tuolta musta tuntui keväällä hyvin pitkään ja oikeasti ihan säikähdin omia fiiliksiäni ja sitä mihin suuntaan olin menossa. Arjesta tuli vaan rutiineja ja mielessä pyörivät lähinnä velvoitteet ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
En olisi oikeasti varmaan havahtunut tilanteeseeni (tai puuttunut siihen) ellei miesystäväni olisi minulle asiasta maininnut. Reaktioni oli tietenkin kärkäs, sillä teksti osui ja upposi. Mitä minulle oli tapahtumassa? Olin todella väsynyt, eikä väsymykseen auttaneet edes hyvät yö-unet tai rennot viikonloput. Blogistakin tuli huomaamattani taakka, samoin kuin lähestulkoon kaikesta muustakin tekemisestä. Jos mulle ehdotettiin esim. leffaan menoa, vastasin kärkkäästi etten voi lähteä koska mulla ei ole postausta huomiselle, pitäisi siivota, pestä pyykkiä tai tehdä sitä sun tätä.
Kaikista vaikeintahan sitä on myöntää itselleen, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Jos en tee muutosta elämääni, menetän sen. Suorittaminen ei ole elämistä, vaan se on suorittamista. Tämä on tavallaan todella hassua, koska itse olen aina ollut hyvin kaukana suorittajasta tai henkilöstä joka haluaa kontrolloida tekemäänsä. En ole myöskään koskaan vaatinut itseltäni mitenkään hirveitä, joten siksikin tällaiseen tilanteeseen omassa elämässään havahtuminen tuntui erittäin vieraalle.
Tiedän, että teistäkin hyvin moni suorittaa elämäänsä enemmän kuin elää sitä. Kontrollissahan on turvallista olla, se on kuin kehto. Ruokavaliosi, liikkumisesi ja mikä tärkeintä vartalosi ja pääkoppasi pysyvät kasassa, kun toimit tiettyjen rutiinien mukaan. Tuo ei mielestäni kuitenkaan ole tervettä. Muistatteko kuinka lapsena sitä tehtiin joka päivä kaikkea? Koskaan ei koulupäivän jälkeen tiennyt mitä tänään, vaan huolettomasti puuhattiin. Tottakai aikuisella on vastuuta ja velvotteita mutta mielestäni meidän tulisi enemmän kuunnella itseämme ja sitä mitä haluamme. Jos tekee mieli suklaata, osta patukka. Jos taas et jaksa treenata, pidä välipäivä. Jos tuntuu, että tahdot tehdä jotain, varata matkan tms. niin tee se. Jos elät huonossa ihmissuhteessa, jätä se. Meillä on aivan liikaa estoja, jotka hallitsevat elämäämme.
Omalla kohdallani viikon loma sai kyllä ihmeitä aikaan. Mieli on huomattavasti tyhjempi ja stressiä vähemmän. Ajattelen nyt myös kaikesta rennommin, enkä jaksa ottaa paineita. Asiat menevät kyllä omalla painollaankin ilman, että sitä on taas siinä hurjassa oravanpyörässä…
Olen muutenkin miettinyt viime aikoina elämääni ja asioita joita haluan tehdä. Mistä minä unelmoin? Olen vielä nuori, eikä minun tule käyttäytyä kuin viiskymppinen vaikka vanhasielu olenkin. Kuten muutama päivä sitten kirjoitin, tahdon tehdä asioita spontaanisti, nähdä ja kokea. Nuo asiat ovat viime aikoina jääneet elämässäni niin vähälle… Moni lienee varmasti lukenut niitä lehtijuttuja, joissa vanhukset ovat kertoneet mitä olisivat tehneet elämässään toisin. Yksi omaan mieleeni painautunut asia oli ”tekisin vähemmän töitä”. Niinpä. Valitettavasti työnteko hallitsee hyvin pitkälle elämäämme ja raha. Loppupeleissä aika moni unohtaa elää tämän kaiken keskellä elämäänsä ja siitä tulee juurikin yhtä suorittamista.
Näillä aatoksilla uuteen viikkoon. Muistetaan elää hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä kuin se olisi viimeisemme.