Mustasukkaisuus ihmissuhteissa

Kirjoitan tänään aiheesta, joka on keikkunut blogitekstien ”to do -listalla” jo pitkään, nimittäin mustasukkaisuudesta ihmissuhteissa. Mustasukkaisuus herättää jo sananakin varmasti monissa ajatuksia tai jopa kehotuntemuksia. Tyypillisimmin mustasukkaisuus nähdään ahdistavassa valossa, sillä se koetaan negatiivisena tunteena – jokainen tietää miltä tuntuu olla toisesta mustasukkainen, tai miltä tuntuu, kun toinen on minusta mustasukkainen. Osalla on kokemusta myös sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, jolloin reaktio menee äärimmäisyyksiin ja tunteen taustalla vaikuttaa selkeästi traumat tai tunnelukot. Yksi tärkeä huomio mustasukkaisuuteen liittyen on, ettei kyseinen tunne liity aina parisuhteeseen, vaan mustasukkainen voi olla vaikka sukulaisesta tai ystävistäkin. Oikeastaan aina kun välitetään jostain ihmisestä, saatetaan häntä kohtaan kokea mustasukkaisuutta.

Itse näen mustasukkaisuuden jossain määrin terveenä asiana. Kuten mainitsin, aina kun välitetään toisesta ihmisestä, ei ole aivan sama mitä toinen puuhaa. Pieni mustasukkaisuus on siis täysin normaalia läheisissä ihmissuhteissa, mutta tässä kohtaa paino sanalla pieni. Omistushalu on jo vallan eri asia ja se tuhoaa ihmissuhteet. Siihen miten mustasukkaisuutta koemme tai koemmeko ollenkaan, vaikuttaa hyvin pitkälti koko ihmissuhdehistoria. Hylätyksi tulemisen kokemukset vahvistavat mustasukkaisuuden tunteiden kokemista ja jos tulemme parisuhteessa petetyksi, vaikuttaa se paljon siihen, miten kykenemme jatkossa ihmisiin luottamaan. Myös lapsuuden dynamiikka vaikuttaa, eli olemmeko jääneet sisarsuhteissa paitsioon vanhempien huomiosta vai saaneet sitä riittämiin. Monilapsiset perheet ovat usein ongelmallisia, sillä siellä jokainen yksilö ei välttämättä saa kaipaamaansa huomiota tai osa lapsista on enemmän vanhempien suosiossa kuin toiset.

Vaikka oma ihmissuhdehistoriani ei ole välttämättä se kaikista tasaisin, kyllä parisuhteessa ollessani olen tuntenut aina oloni turvalliseksi ja luottavaiseksi. Minun ei ole siis koskaan tarvinnut pelätä, että kumppani pettäisi saatikka toimisi selkäni takana epämiellyttävällä tavalla. En olekaan varmaan koskaan ollut erityisen mustasukkainen, sillä siellä taustalla on vaikuttanut vahva luottamus siihen, että tässä ollaan yhdessä niin kauan kuin toisin päätetään, vaikka olisi mennyt kuinka huonosti tahansa. En ole myöskään kokenut miltä tuntuu kun toinen on epäterveellä tavalla mustasukkainen, sillä se sama luottamus on vallinnut myös toisinpäin. Uskon että tähän on pitkälti vaikuttanut se, että olen ollut parisuhteessa ainoastaan ihmisten kanssa, joiden olen tiennyt olevan henkilöitä, joilla on samankaltainen arvomaailma kuin itselläni. Myös sellainen joku itsenäisyys on ehkä oma ”valttikorttini” tässä asiassa, eli en ole koskaan ollut läheisriippuvainen tai suhteessa vaatinut, että kaikki tulisi tehdä yhdessä. Koen oman tilan ja ajan erittäin tärkeäksi, sillä loppupeleissä tässä elämässä seistään omilla jaloilla ja itsenäisesti.

Vaikka omassa elämässäni mustasukkaisuus ei ole ollut millään tavalla koskaan ongelma tai edes näytellyt suurta roolia, olen nähnyt mustasukkaisuutta läheltä käsin. Olen nähnyt, miten käyttäytyy läheisriippuvainen ihminen ja millaisia uhkakuvia tällaisesta tunnelukoista kärsivä henkilö jatkuvasti päässään maalailee. Noissa tilanteissa ei auta toisen järkipuhe, sillä kyse on ongelmasta, eikä siihen auta maan pinnalle palauttavat sanat. Henkilö joka on mustasukkainen, ei välttämättä kykene näkemään asioita missään muussa valossa kuin siinä, missä itse tilanteen näkee. Mustasukkaisuus tuhoaa pahimmillaan ihmissuhteet aivan totaalisesti ja aiheuttaa jokaiselle osapuolelle ahdistusta. Voin rehellisyyden nimissä sanoa, että tuollaista järjetöntä mustasukkaisuutta on ahdistavaa seurata myös sivusta, sillä siihen ei voi oikein itsekään vaikuttaa. Mustasukkainen henkilö on niin siinä omassa tunteessaan sisällä, ettei asiassa voi loppupeleissä auttaa kuin ammattitaitoinen terapeutti. Ja tuohon pisteeseen pääseminen taas ottaa oman aikansa, sillä mustasukkaisuutta ongelmana ei ole välttämättä helpoin itselleen saatikka muille myöntää. Mustasukkaisuus juontaa aina juurensa jostain kauempaa, eikä tunne synny aivan tyhjästä. Usein noiden asioiden katsominen saattaa aiheuttaa tuskaa ja siksi asia voi olla hankalaa ottaa käsittelyyn. Loppupeleissä mustasukkainen ihminen kuitenkin tuhoaa pikkuhiljaa ympäriltään kaikki ihmissuhteet. Vaikka ystävän tehtävä on, seistä rinnalla ja pyrkiä auttaman, kyllä jossain menee raja. Jälleen kerran siis korostan niin itselleni kuin muillekin, että muistakaa omat rajat!

Mustasukkaisuudesta puhutaan yhtenä suurimmista kivun aiheuttajista ihmissuhteissa. Mustasukkaisuus on tunteena niin vahva, että se suorastaan sumentaa mustasukkaisen näkökentän. Hyvin tyypillistä on että mustasukkainen henkilö karsii elämästään hyvin monet asiat vain ja ainoastaan siksi, että voi kontrolloida paremmin kumppaniaan. Fokus on ikään kuin jatkuvasti siinä toisessa henkilössä ja elämä pyörii hänen ympärillään. Itse näen tuollaisen mustasukkaisuuden jo aivan sairaalloisena, sillä silloin ei enää eletä omaa elämää vaan pyritään hallitsemaan toisenkin elämää. Ystävyyssuhteissa puolestaan mustasukkaisuus näkyy usein omistushaluna ja muiden ystävien sabotointina. Itse olen esimerkiksi kerran ollut tilanteessa, jossa yhden parhaista ystävistäni pari muuta ystävää alkoivat mustamaalaamaan minua hänelle, sillä yhteinen ystävämme oli antanut minulla paljon huomiota koska olin tuolloin vaikeassa elämäntilanteessa. Olisin voinut loukkaantua tilanteesta erittäin syvästi, sillä he olivat arvostelleen minua kovin sanoin, mutta sen sijaan näin selkeästi tilanteen taakse. Kyse oli mustasukkaisuudesta ja siitä, että olin saanut enemmän aikaa ja huomiota kuin he. Tuokin on täysin ymmärrettävää vaikka ei mielestäni tokikaan anna oikeutusta muiden ihmisten arvostelulle. Joskus ihmiset kuitenkin toimivat vaistot edellä ja sekin on inhimillistä.

Mustasukkaisuus on kokonaisuutena hankala asia ja mikäli sellaista omassa elämässä on joko omasta tai läheisen toimesta, on se hyvin tuhoavaa. Vaikka kyseisen tunteen taakse pystyisi näkemään, käytännön elämässä mustasukkaisen henkilön kanssa eläminen on varmasti todella haastavaa. Ymmärrys kun ei aina auta, vaan usein tuollaisista raskaista tunteista eroon pääsemiseen vaaditaan paljon enemmän – ennen kaikkea henkilön oma päätös haluta muutosta.

Millaisia ajatuksia mustasukkaisuus teissä herättää? Tai onko omakohtaisia kokemuksia?

 

Kuvat: Mikaela / edit: minä

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *