Näin pääsin irti sokerikoukusta
Kuten olen usein teille täällä maininnut, olen aina ollut sokerihiiri. Vuosia ajattelin, että ei ole oikotietä ”onneen” eli pois siitä etten enää sokeria himoitsisi. Toisin on kuitenkin käynyt ja se jos joku on aika uskomatonta.
Ihan alkuun tahdon sanoa, että en ole absolutisti sokerin suhteen. En itseasiassa ole absolutisti minkään asian suhteen, sillä tahdon mennä fiilisteni mukaan. Usealle toimii totaalikieltäytyminen ja sitä usein suositellaankin sokerikoukussa eläville ihmisille. Kun jätät sokerin kahdeksi viikoksi, sen jälkeen sinun ei enää tee edes mieli sokeria. Niinkö? Itse en usko tämän kaltaisiin totaalikieltoihin. Ylipäänsä asioiden kieltäminen vaikuttaa alitajuntaamme negatiivisella tavalla ja lopulta teemme siitä omassa päässämme ongelman. Tämä ainakin omalla kohdallani ja siksi en lakkoile minkään asian suhteen enää ikinä elämässäni.
En oikein tarkkaan edes osaa sanoa mistä se alkoi tai mitä ylipäänsä tapahtui? Tärkein startti asiaan taisi olla se, kun vatsani alkoi oireilemaan. Jouduin jättämään myös sokerin kuukaudeksi ja se oli aika kamalaa. Samalla oloni toki parani, kun ruokavalio muuttui vatsaystävällisemmäksi. Siitä sitten pikkuhiljaa karkin syöntini väheni. Se ei ollutkaan enää joka viikkoista herkuttelua ja Makuunin irtokarkkilaarit pyörivät mielessä yhä harvemmin ja harvemmin. En tehnyt asiasta ongelmaa vaan otin rennosti. Samalla meiningillä mennään edelleen. En tietoisesti vältä karkkia, mutta eipä minun tee sitä juuri mielikään. Ja silloin jos karkkia syön, määrät ovat aika pieniä kunnes jo huomaan, että olo muuttuu pyörryttäväksi ja alkaa tulemaan ns. karkkihumala. Saatan ostaa esimerkiksi sellaisen 200 gramman Ässä Mix-pussin ja puolen välin kohdalla lopetan syömisen. Ei vaan tee enää pysty tai edes halua määräänsä enempää. Ja kyse ei tosiaan ole morkkiksesta sillä karkin syönnin itselleni kyllä ehdottomasti sallin.
Karkkihumala on muuten asia josta tahdon pari sanaa sanoa. Sitähän ei siis itselleni tullut juuri koskaan aikaisemmin. Saatoin syödä puolikin kiloa irttareita ilman huonovointisuutta. Nykyään jo sata grammaakin on siinä ja siinä kunnes olo alkaa muuttumaan erikoiseksi. Omalla kohdallani liika määrä tuntuu nykyään aika helposti ja menenkin aivan toimintakyvyttömäksi. Se väsymys ja lamaantuminen, aivan kamalaa! Ei vaan voi olla miettimättä kuinka herkäksi kehoni on sokerille tullutkaan. Yleensä stoppaankin viimeistään siinä vaiheessa, kun alan ensioireita huomaamaan. Ei mitään järkeä vetää sokeria niin paljon, että jumittaa seuraavat kaksi tuntia eikä kykene juuri mitään tekemään.
Jos sinä kamppailet tälläkin hetkellä sokerikoukun kanssa suosittelen, että mietit miksi sokeria niin usein syöt? Voisitko vähentää alkuun vaikka kerta viikkoon? Itse en kuitenkaan kannata näitä ”kerran viikossa kaikki mätöt” päiviä joita erään lajin piireissä harrastetaan, vaan suosittelen pitämään järjen päässä. Yksi vaihtoehto on muuttaa omaa ajatusmaailmaansa. Yksinkertaisesti opetella raakasuklaan ja muiden terveellisempien vaihtoehtojen suosimisen. Siinä pikkuhiljaa huomaa kuinka valkoisen sokerin syöminen vähenee, ihan huomaamatta. Myös se, että syö kunnolla normaalia ruokaa auttaa asiaa. Ei dieeteille ja kitukuureille. Myöskään nälkäisenä ei kannata suunnata ruokakauppaan… Sen lisäksi kannattaa opetella unohtamaan ”maanantaina alkaa uusi elämä” -ajatusmalli. Suosittelen lopun elämän muutoksia, lempeästi. Pienin askelin kohti parempaa hyvinvointia. ♥
Olen muuten monesti miettinyt, että onko karkin syönti mahdollisesti eniten suomalaisten ”ongelma”? Jos mietitään vaikka juuri välimeren maita, sieltä et löydä ihan hirveästi tuota karkkivalikoimaa. On lähinnä muutama pussi Hariboa. Oletteko huomanneet saman? Täällä Suomessa on aivan liikaa hyviä karkkilaatuja ja hyllyt suorastaan huutavat puoleensa. Onneksi nykyään kauppojen valikoimista löytyy jo parempiakin vaihtoehtoja kuten raakasuklaata, kuivattuja hedelmiä ja The Ginger Peoplen inkiväärikarkkeja, jotka ovat muuten ehdottomasti ihan lemppari leffaeväitäni. ♥
Millaisia ajatuksia valkoinen sokeri teissä herättää? Myöntääkö moni olevansa koukussa?