Näin siedän epävarmuutta – kolme toimivaa vinkkiä
Tällä hetkellä eletään ajanjaksoa, jossa jokaisen elämään mahtuu epävarmuustekijöitä. Tilanne on sinällään poikkeuksellinen, että nyt epävarmuutta on aivan kaikkialla ja epävarmuudesta on tullut universaalia. Tilanne on harvinainen ja moni sellainen henkilö, joka muuten pelaa aina kaiken mahdollisimman varman päälle, on oletettavasti huomannut, ettei voi vaikuttaa asioihin samalla tavalla kuin normaalisti. Tilanne ei ole käsissämme kuin oikeastaan siltä osin, miten noudatamme vallitsevia rajoituksia ja käyttäydymme poikkeustilanteessa. Tämänhetkinen elämä on varmasti äärettömän vaikeaa erityisesti heille, jotka ovat tottuneet pitämään langat käsissään ja sietävät huonosti epävarmuutta.
Itsehän siedän epävarmuutta vaihtelevasti ja asiasta riippuen, hieman eri tavoin. Ihmissuhteissa siedän epävarmuutta heikosti ja minun on hankala luottaa tunteeseen, ellen saa siihen selkeää varmistusta vastapuolelta. Muilla elämän osa-alueilla taas siedän epävarmuutta hyvin. Vaikka pyrin pitämään duuneihin liittyen aina monta rautaa tulessa, enkä jätä mitään yhden kortin varaan, olen ollut myös hyvin epävarmoissa tilanteissa. En myöskään osaa stressata tulevasta, kuten miettiä ensi syksyä tai oikeastaan edes kesää. Tähän taas vaikuttaa pitkälti se, että näillä osa-alueilla elämässäni kaikki on aina järjestynyt tavalla tai toisella. En ole koskaan joutunut taloudelliseen pattitilanteeseen tai muuhun vastaavaan, joka olisi jättänyt pysyvän muistijäljen ja pelon sen toistumisesta. Vaikka olen ollut tilanteissa, joissa osa pakasta on sortunut, on siellä ollut silti edes jokin yksi kantava elementti. Ja oikeastaan tuohon jatkuvasti pyrin, etten olisi sen yhden korttipakan varassa, vaan aina olisi vaihtoehtoja.
Tässä hetkessä on näkyvissä ihmisten erilainen suhtautuminen epävarmaan maailmantilanteeseen. Toiset haluavat olla jatkuvasti perillä jokaisesta käänteestä ja sillä tavalla pyrkivät olemaan kontrollissa sekä tilanteen tasalla. Näen tuon jonkinlaisena syvempänä pelkona, jota halutaan ikään kuin kontrolloida – kun on jatkuvasti tietoinen siitä, mitä tapahtuu, ei mikään yllätä. Sitten on meitä, jotka siedämme tilannetta paremmin, kun emme ole niin tietoisia. Eli mitä kauempana asia on, sitä helpompi meidän on hengittää ja sietää epävarmuutta. Tietenkin tässäkin suhtautumisessa on taustalla ahdistusta ja sitä, ettei haluta ahdistusta läsnäolevaksi. Ainakin minä siedän tätä epävarmuutta helpommin, kun en jatkuvasti lue uutisia ja täten ruoki asiaa mielessäni. Minun ei tarvitse tietää, mikä on tämänhetkinen kuolleiden määrä tai mitä Marin on nyt kommentoinut – se ei palvele minua positiivisella tavalla. Toimin näin oman hyvinvoinnin vuoksi, mikä taas saattaa ärsyyttää heitä, jotka haluavat olla ajan tasalla ja täten myös jokseenkin tilanteen päällä.
Luulen, että jokaisella meistä on omat luontaiset defenssit tähänkin asiaan, miten epävarmuutta siedetään. Paljon vaikuttaa menneisyys ja eletty elämä – toki myös se, miten tämänhetkinen tilanne koettelee omaa elämää. Jos työpaikka on mennyt alta tai yritys kaatunut, sitä todennäköisesti on enemmän huolissaan, vaikka toisaalta myös asenne ratkaisee. On henkilöitä, jotka näkevät vastoinkäymiset mahdollisuutena ja henkilöitä, jotka eivät näe vastoinkäymisten keskellä valoa tunnelin päässä. Erilaisuus – voi kunpa sen useammin muistaisimme ennen kuin tuomitsemme toisen tapaa toimia ja ajatella! Sama tilanne voi tuntua kahdesta eri ihmisestä niin erilaiselta.
Siedät sitten epävarmuutta hyvin tai huonosti, haluan jakaa kanssasi muutaman vinkin, joiden avulla itse pyrin pitämään pääkopan kasassa silloin, kun hommat leviää käsiin. Eli miten sietää epävarmuutta, ohessa kolme toimivaa vinkkiä:
Kontrollista luopuminen
Minä en voi hallita elämää, se ei ole täysin käsissäni. Kontrollista luopuminen on asia, jonka otaksuessa elämäänsä, on helpompi sietää epävarmuutta. Tämä vaatii henkistä työstöä ja voi olla pitkäjänteinen projekti itsensä kanssa. Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta uutta asennetta kannattaa harjoitella, mikäli tuntuu, että elää jatkuvassa stressitilassa, josta ei ole ulospääsyä. Monesti asiat ovat myös mielen tuotetta, eli esimerkiksi ihmissuhdekuvioissa saatamme maalailla päässämme kaikenlaisia kauhukuvia tai tehdä tulkintoja, jotka eivät edes pidä paikkansa. Kaikesta tällaisesta irtipäästäminen vapauttaa ja palauttaa maan pinnalle. Myös sen hyväksyminen, että välillä elämä antaa, kunnes taas ottaa, on jokseenkin tapa hyväksyä elämän monimuotoisuus. Emme voi kontrolloida muita ihmisiä, emmekä heidän toimintaansa. Täten emme voi myöskään olla koskaan täysin varmoja oikeastaan yhtään mistään. Ainut varma asia elämässä on epävarmuus.
Hetkessä eläminen
On tietenkin täysin okei suunnitella tulevaa, unelmoida ja tavoitella asioita. Siitä huolimatta meillä ei ole kuin tämä hetki elettävänä, jonka vuoksi kannattaa harjoitella hetkessä olemista. Kun oppii olemaan tässä näin, oivaltaa sen, ettei ole mahdollista vaikuttaa kuin siihen, miten nyt toimii ja ajattelee. Ainakin itseäni tämä ajatusmalli on vapauttanut hyvin paljon ja vienyt turhaa stressiä tulevasta kokonaan pois. Aina ei tarvitse miettiä, missä ollaan puolen vuoden päästä, vaan ehkä jokseenkin jopa yksinkertaistamalla asioita voi elämä olla huomattavasti stressittömämpää.
Elämänhallinta
Jokaisen meistä elämänhallinta on välillä hakusessa. Silti se, jos pyrkii elämässä pitämään kiinni arjen peruselementeistä, jotka lisäävät hyvinvointia, eli syömään hyvin, nukkumaan riittävästi ja liikkumaan, on mahdollisuus sietää epävarmoja aikoja paremmin. Eli epävarmuuden keskellä niihin perusasioihin tukeutuminen on tärkeää ja niistä voi olla paljonkin apua oman hyvinvoinnin kannalta. Jos joku elämän osa-alue ajautuu karikkoon, on niitä tukevia elementtejä, joista on sitten epävarmuuden keskellä apua. Ainakin omalla kohdalla allekirjoitan tämän, miten kriisien keskellä siitä on ollut apua, että on noudattanut ns. arjen perus rutiineja. Ja tässä poikkeustilassa, rutiinit on tärkeää pitää osana arkea, jotta ei lamaannu. Ne tuovat elämään myös sisältöä, joka luo turvallisuuden tunnetta ja auttaa pysymään tässä hetkessä kiinni.
Ainut varma asia on epävarmuus. Tuo mielestäni kiteyttää aika hyvin elämän noin muutenkin kuin poikkeustilassa. Epävarmuuden sietäminen onkin tärkeä taito ja toivon, että jokainen äiti opettaa sitä myös lapsilleen, eikä esimerkiksi suojele lastaan liikaa. Taito nimittäin tulee kasvatuksen mukana ja tässä tilanteessa tämä taito näkyy meidän jokaisen käytöksessä.
Ehkä tämän kevään yksi tarkoitus on opettaa meille epävarmuuden sietämistä ja hetkessä elämistä. Loppupeleissä kaikki tulevasta murehtiminen on täysin turhaa, sillä emme edes tiedä onko huomista.
Millaisia keinoja teillä on sietää epävarmuutta?