Näissä asioissa mielipiteeni on muuttunut x 7

En viihdy ilman ripsienpidennyksiä

Yksi tänä vuonna muuttuneista mielipiteistä on mielipide ripsienpidennyksiä kohtaan. Vaikka edelleen satunnaisesti niistä haaveilen, olen opetellut elämään ilman niitä ja oppinut tykkäämään luonnollisesta ilmeestä. Vielä vuosi sitten ajattelin, etten edes pärjäisi ilman pidennyksiä, mutta kaikkeen tottuu. Kirjoitin kesällä postauksen aiheesta ja jaoin siellä enemmän fiiliksiäni tätä pientä ulkoista muutosta kohtaan. Tällä hetkellä pärjäänkin oikein hyvin ilman, vaikka välillä kiroan itsepäisen jäykkiä ripsiä. Ripsien taivutus ja ripsivärin laitto onnistuvat täydellisesti joka toinen kerta, mutta joka toinen menee takuuvarmasti pommiin. 🙈

Yli kolmekymppinen sinkku on vanha

Ajattelin aikoinaan, että yli kolmekymppinen sinkku on iältään vanha – jopa hävettävän vanha. Tässä jokusen kilometrin eläneenä olen onneksi oivaltanut, ettei elämä aina mene, kuten on suunnitellut ja itse asiassa aika monen pakka menee täysin uusiksi juuri kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen, kun ensimmäinen suurempi kriisi iskee. Usein yli kolmekymppiset myös eroavat nuoruuden rakkaudesta, kun löydetään todellinen minä ja oivalletaan, mitä oikeasti elämältä halutaan. Toki tätä tapahtuu vielä myöhemminkin, mutta näkemykseni kolmekymppisestä sinkusta on muuttunut aika paljon oman elämän kautta. En enää katso ikää samalla tavalla kriittisesti kuin joskus katsoin, sillä elämä on pitkä ja siihen mahtuu lukuisia käänteitä. 30-vuotias on usein elänyt vasta elämänsä ensimmäisen kolmanneksen.

Kaikki elämässä ei ole kiinni omasta tahdosta 

Ikä on tuonut uusia näkökulmia myös siihen, miten elämä saattaa eri ihmisillä heitellä laidasta laitaan. Uskon, että jokainen haluaa elää hyvän elämän ja haluaisi onnistua siinä. On kuitenkin olemassa ihmisiä, joille ei ole annettu yhtä hyviä kortteja ja joilta ei löydy luonteenlujuutta taistella itseään ns. pohjalta menestykseen. Eli näen, että se, miten elämässä onnistuu, on hyvin monen asian summa. Ei ole kyse vain omasta tahdosta, vaan kokonaisuuteen vaikuttaa lähtökohdat, kasvatus, henkilökohtaiset vahvuudet ja heikkoudet sekä ympäristö. Ei meistä kukaan varmasti haluaisi olla kaduilla elävä alkoholisti, mutta osa silti ajautuu tuollaiseen elämään, eikä jaksa taistella itseään pois sieltä, vaikka haluaisi muuta.

Tämän vuoksi en näe, että kaikki elämässä on käsissämme. Itse asiassa aika moni asia ei ole. Toisinaan mietin, miten etuoikeutettu sitä on, kun saa elää täällä hyvinvointivaltiossa ja on saanut tänne syntyä. Yhtä suurella todennäköisyydellä olisin voinut syntyä, vaikka Intian slummiin, jolloin elämäni olisi täysin toisenlaista.

Hiilarit turvottavat ja ovat pahasta

Suhteeni hiilareihin on muuttunut viime vuosina aika radikaalisti. Syönkin hiilareita päivittäin, sillä ne kuuluvat mielestäni normaaliin, terveelliseen ruokavalioon. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut ja vuosia välttelin pastaa, riisiä ja leipää. Muistan nuo ajat, kun energiaa ei ollut kunnolla oikein mihinkään, eivätkä aivot toimineet. Sitten ihmeteltiin, mistä ihmeestä tämä veltto olo johtuu? Nykyään huomaan heti olossani, jos en ole syönyt riittävästi hiilareita päivän aikana. Tämän huomaan heikosta olosta ja siitä, ettei energiaa ole normaaleihin askareisiin. Tuolloin treenit menevät myös aivan penkin alle, mikäli erehdyn lähtemään juoksupolulle tai salille. Pidänkin nykyään huolen siitä, että saan riittävästi hiilareita päivän aikana. Hyviä hiilihydraattien lähteitä ainakin omalle keholleni ovat mm. pasta (suosin nykyään paljon esim. kikherne- ja linssipastoja), riisi, kaura, marjat ja hedelmät.

Ennen parisuhdetta pitää tapailla pitkään

Olen aina aikaisemmin ollut aika hidas, mitä tulee ihmissuhde asioihin. Olen ehkä hieman jopa kauhistellut heitä, jotka hyppäävät saman tien suhteeseen, tuntematta toista kunnolla. Tässäkin asiassa mielipiteeni on omien kokemuksien pohjalta muuttunut, enkä enää ajattele, että ennen suhdetta pitäisi tapailla tietty määrä, kunnes voi olla virallisesti parisuhteessa. Loppupeleissä tunne ratkaisee ja se, miten molemmat ihmissuhteeseen suhtautuvat. Jos hommat toimivat ja molemmilla on vahva fiilis siitä, että haluaa olla toisen kanssa mieluiten koko loppuelämän, miksi ihmeessä pitäisi jarrutella vain ja ainoastaan siksi, koska joku naisten lehden juttu niin sanoo?

Toisaalta ymmärrän myös sen, jos tapaillaan pitkään ja ajatuksen sen takana. Mutta periaatteessa en enää kannata jompaakumpaa tyyliä, vaan ennemminkin ajattelen, että jokainen ihmissuhde on omanlaisensa ja etenee omalla tahdilla. Jos jonkun toisen kanssa puolen vuoden tapailu on se juttu, joka tuntuu oikealta, saattaa toisen kanssa parisuhteeseen hyppääminen nopeasti tuntua yhtä oikealta. Omien kokemuksien pohjalta on pakko sanoa myös se, kuinka harvinaista on, että kahden ihmisen tunteet ovat samalla aaltopituudella. Tästä myös varmasti usein johtuu se, ettei suhteeseen hypätä ennen kuin molempien tunteet ovat samassa tilanteessa ja tähän menee toisinaan aikaa.

Matkustaminen on elämän suola

Aikaisemmin minulle oli tärkeää päästä matkustamaan mahdollisimman paljon. Sain uusista paikoista uutta inspiraatiota ja koin upeaksi nähdä maailmaa. Kyllä edelleen haluaisin tulevaisuudessa matkustaa ja toivon sen olevan mahdollista, mutta enää en oikeastaan kaipaa matkustamista samalla tapaa kuin aikaisemmin kaipasin. Ehkä alkusyksystä haikailin hieman aurinkoon, mutta sekin taisi olla jotain tyhjyyden tunteen täyttämisen kaipuuta.

Olenkin tottunut tähän uuteen normaaliin ja hyväksynyt sen, etten nyt hetkeen pääse Suomen rajojen ulkopuolelle. Toivon, että jossain kohtaa taas pääsen, mutta en enää kaipaa matkustamista samalla tavalla kuin aikaisemmin tai pidä sitä elinehtona. Hauska juttu, miten onnellisuutta tuottavia asioita oppii löytämään myös läheltä, kun se jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Yrittäjän elämä on haastavaa

Yksi vuoden sisään muuttunut mielipiteeni koskee yrittäjyyttä. Pelkäsin pitkään yrittäjäksi ryhtymistä, sillä minua oli peloteltu yrittäjyyden ”hankaluudesta” ja olin lukenut siitä, kuinka vaikeaa yrittäjillä on Suomessa. Tämä väite on kuitenkin kumoutunut tässä vuoden sisään aivan täysin, vaikka korona onkin tuonut monelle haasteita ja näin myös minulle näin loppuvuodesta. Itse yrittäjyys ei ole kuitenkaan ollut tähän syynä, vaan jo mainitsemani epidemia. Elämä yrittäjänä on ollut helpompaa kuin kuvittelin, eikä byrokratiakaan ole aiheuttanut harmaita hiuksia toiminimiyrittäjälle. Siispä lämmin suositus yrittäjyydelle, mikäli sellaisesta haaveilet!

Oliko joukossa muuttuneita mielipiteitä, joihin voit samaistua tai joista olet eri mieltä?