Näitä asioita kaipaan maaseudulta
Vaikka olen asunut Helsingissä jo 11 vuotta, koen silti pohjimmiltaan olevani maalaistyttö. En mikään karjatilan tuotos vaan Satakunnassa sekä Pohjanmaalla varttunut. Uskon että maaseutu jättää tietynlaiset jäljet ihmiseen ja vaikka olenkin täysin kaupunkilaistunut, kyllä minussa asuu edelleen sellainen luonnon rauhaan säännöllisesti kaipaava maalais-sielu. On myös paljon asioita, joita maalla tehtiin eri tavoin verrattuna siihen, miten ne kaupungissa tehdään. Ihan jo pelkkä arkikin on aika erilaista ja vaikka itse koen sen tänä päivänä täysin normaaliksi ja hyväksikin asiaksi, niin kyllä silti toisinaan mietin näitä maaseudun ja pääkaupungin eroavaisuuksia. Ystäväni Iines on kirjoitellut muutamankin kerran muistojaan Jyväskylästä, jonka tiimoilta innostuin itsekin aihetta pohtimaan. Itse olen tosin asunut ison osan elämästäni vielä pienemmillä paikkakunnilla, joten perspektiiviä todella löytyy…
En muista olenko koskaan kertonut mutta olen syntynyt Tampereella, jonka jälkeen asunut Keravalla, Lapualla, Karvialla, Himangalla, Seinäjoella ja nyt Helsingissä. Pisimmät ajanjaksot elämästäni olen viettänyt Helsingissä mutta ennen tätä Lapualla ja Karvialla. Lapua on kyllä kaupunki mutta hyvin pieni sellainen verrattuna Helsinkiin ja Karvia ainoastaan +2000 asukkaan kunta. Itseäni aina hieman huvittaakin ihmisten puhe pienistä paikkakunnista silloin, kun populaatiota on +10 000, koska itse on tosiaan asunut pitkiäkin aikoja myös aidosti todella pienissä paikoissa. Kaikki on toki suhteellista mutta sanoisin, että parin tuhannen ihmisen kunta on pieni verrattuna useampaan Suomenkin kaupunkiin… Tällä hetkellä kun mietin elämääni, en kyllä näe minkäänlaisia mahdollisuuksia, että palaisin Suomen sisällä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. En sano etteikö siellä olisi paljon hyvää ja ylpeänä kannan ”maalaistytön” leimaa mutta kyllä elämäni on silti Helsingissä.
Vaikka elämäni on täällä ja pidän Helsinkiä kotina, on täällä moni asia toisin kuin maalla. Välillä kaipaankin tiettyjä asioita ja ne korostuvat erityisesti joissain tilanteissa. Tänään haluan jakaa kanssanne sen, mitä minä maaseudulta kaipaan. Mitkä asiat ovat niitä, joiden perään toisinaan haikailen ja jotka olen sekä maalla että pääkaupungissa asuneena merkille pannut. Ohessa siis 8 x seikkaa, joita maaseudulta ikävöin.
Rauha – Ei varmaan tule yllätyksenä että maaseudun rauha on se, mitä paikoitellen kaipaan. Vaikka en asu Helsingin ytimessä, kyllä hälinää on silti yötä päivää. Toisinaan kaipaankin sitä rauhaa että kun ulos astuu, ei mistään kuulu yhtään mitään. Maalla on tilaa olla, tehdä ja hengittää. Sanotaanko näin, että siellä on lääniä. Etenkin Pohjanmaan lakeudet tuovat ihanaa tilan ja vapauden tuntua.
Tuttavalliset naapurit – Kun kananmunat on loppu, ei tarvitse lähteä välttämättä kauppaan vaan voit lainata naapurilta. Helsingissä naapureihin on vain harvoin tuttavalliset välit enkä ainakaan itse kehtaisi soittaa kenenkään ovikelloa siinä kohtaa, kun jotain kaipailisin. Kaupungissa jokainen elää omaa elämäänsä eivätkä naapurit kovin usein ole kuin kasvoilta tuttuja. Itse tosin moikkaan heitä aina, mikä mielestäni kuuluu hyviin käytöstapoihin…
Pienistä asioista iloitseminen – Vaikka tähän voi pyrkiä kaupungissakin, on se maalla jollain tavalla helpompaa. Kun ei ole liikaa aktiviteetteja ja ihmeellisyyksiä ympärillä, sitä oppii nauttimaan askeettisimmista asioista ikään kuin automaattisesti. Lintujen laulu, koskematon hanki, luonto ja puhdas ilma ovat seikkoja, joista nauttiminen käy maalla helpommin. Maalla on mielestäni enemmän myös sellaista luppoaikaa, jonka vuoksi sitä ehkä käyttääkin aikaa enemmän yleiseen nautiskeluun.
Turvallisuus – Itse ainakin olen kokenut maaseudun aina kaupunkeja turvallisemmaksi paikaksi elää ja olla. Ovia ei ole pakko laittaa edes lukkoon kotoa kauppaan lähtiessä, sillä rikollisuutta nyt vaan on vähemmän. Jos mietitään myös suurempia uhkia, niin esimerkiksi terrorin uhka on pienempi maaseudulla kuin pääkaupungissa tai muissa suuremmissa kaupungeissa.
Luonto – Ehkä parasta maalla on puhdas luonto ja siellä vallitseva seesteisyys. Olin lapsena paljon luonnossa mistä on jäänyt jonkinlainen pieni kaipuu luonnon ääreen. Myös järvet ja järvimaisemat ovat ehdottomasti se, mitä kaipaan! Mökkielämää olisi ihanaa viettää useammin, sillä siinä on oma taikansa.
Vapaus – Mielestäni maaseudulla ihmisillä on huolettomampi suhtautuminen esimerkiksi pukeutumiseen ja ulkonäköön. Ei välitetä, missä kuteissa käydään kaupassa tai noin muutenkaan kiinnitetä niin paljon huomiota ulkoisiin seikkoihin. Vaikka itse pidänkin pukeutumisesta, kyllä mielestäni on oma taikansa siinäkin että voit käydä toppapuvussa vaikka kaupassa tai ravintolassakin eikä kukaan ihmettele.
Yhteisöllisyys – Pienillä paikkakunnilla puhalletaan ikään kuin yhteen hiileen. Sitä ajetaan oman kunnan asioita ja tosiaan tunnetaan melkeinpä kaikki kylän asukkaat edes kasvoilta. Vaikka muutimmekin paljon lapsuudessani, kyllä silti muistan aistineeni sen pienten paikkojen yhteisöllisyyden ja intiimimmän tunnelman. Kaupungissa kaikki elävät omaa elämäänsä eikä ketään kiinnosta miten muilla kuin omalla lähipiirillä menee.
Lumiset talvet – Ilmastonmuutos on toki vaikuttanut myös maaseudun lumi tilanteeseen mutta kyllä talvi on sellainen ajanjakso, joka on ehdottomasti paras maalla. Kaupungissa se on lähinnä loskaa ja kuraa mutta maalla sentään edes hieman siedettävämpää. Niihin aikoihin kun asuin itse maaseudulla, olivat talvet kovin lumisia ja no – talvisia. Noita aikoja omalla tavallaan kaipaan. Onneksi on Lappi ja siellä lunta sentään vielä riittää…
Siinä tosiaan kahdeksan asiaa joita saatan maaseudulta paikoitellen kaivata. Mitä taas en kaipaa, ovat juoruilu ja se, että kaikki tietävät toistensa asiat, etäisyydet ja välimatkat, palveluiden suppeus sekä tietynlainen avarakatseisuuden puute. Viimeisin kohtakin lienee vuosien mittaan muuttumassa mutta koska maalla asuu edelleen huomattavasti paljon vanhempaa sukupolvea, on siellä tietynlaisia vanhanaikaisia ja jopa rasistisia ajatusmalleja. Tietenkään ei saa yleistää mutta kyllä itse uskon siihen, että kaupungissa ihmiset näkevät enemmän erilaisuutta, jonka vuoksi se koetaan normaalimpana. Ymmärränkin että monen vähemmistöön kuuluvan voi olla helpompi elää suurkaupungin sykkeessä kuin tuhannen ihmisen paikkakunnalla Keski-Suomessa…
Tässä kohtaa olisi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia aiheesta! Te kaikki jotka olette maalta kotoisin, mitä sieltä kaipaatte ja mistä olette lähtöisin?