Olemme kokonaisuus
Olemme kokonaisuus jossa mieli ja keho tekevät yhteistyötä. Jos mieli järkkyy ja elämässä tapahtuu mullistavia asioita suuntaan tai toiseen, keho reagoi tähän. Ilo tuo vartaloomme mielettömän hyviä fiiliksiä, onnellisuutta ja sellaista balanssia. Mikään paikka ei kolota ja flunssakin tuntuu hyvin mitättömälle jos olemme mielentilaltamme onnellisia. Ikävät asiat taas saavat aikaan niitä päinvastaisia fiiliksiä ja kehomme voi jopa sairastua sen seurauksena, että mielemme voi huonosti.
Itse olen käynyt viime kuukausina läpi hyvin vaikeita asioita ja ollut paikoitellen todella maassa. Kirjoitan tästä blogissani varmasti lähitulevaisuudessa, kunhan jokainen palanen selkiytyy päässäni ja löydän oikeat sanat. Vielä näin ei vaan ole, enkä oikein osaa pukea sanoiksi mitä tunnen. Vaikka kaikki tavallaan onkin hyvin selkeää niin välillä tuntuu, että asiat ovat yhtä sekamelskaa. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja siihen luotan edelleen vahvasti.
Ainakin yhden tarkoituksen olen jo löytänyt, nimittäin olen päässyt huomattavasti syvemmälle minuuteen. Viime kuukausina olen miettinyt todella paljon itseäni kokonaisuutena, tapaani reagoida asioihin ja toimintamallejani. Sain joululahjaksi ihan mielettömän hyvän kirjan ”Läsnäolon voima”, joka on jo tähän mennessä opettanut minulle itsestäni niin paljon! Olen todella pitkään elänyt ajatusten sekamelskassa tunteitani tukahduttaen tai pantaten. Keskittymättä oikeasti siihen oleellisimpaan, mitä teen tai olen. Asia on johtanut toiseen ja lopulta olen ollut niin ”tukossa”, enkä siis fyysisesti vaan henkisesti. Minä, joka luulin olevani tasapainoinen ja henkisesti hyvinvoiva olenkin ihan kaikkea muuta…
Tässä siis päästään jälleen siihen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikka sitä ajattelisi, että joku ikävä asia tai vaikka selvittämätön riita kumppanin kanssa ei vaikuta ja saan sen sysättyä sivuun, niin ei se niin mene! Loppupeleissä jokainen sivuun työnnetty asia astuu esiin, ennemmin tai myöhemmin. Ja jos tilanne äityy äärimmilleen on siinä räjähdysvaara ja jopa vaara fyysiseen ahdistumiseen. Tästä lähin olenkin aina rehellinen tunteilleni. Asetan vaikka itseni naurunalaiseksi, kunhan sanon mitä tunnen.
Liian usein me myös elämme joko menneessä tai tulevassa. Tapa on oikeasti niin huono, sillä meidän tulisi elää tässä hetkessä! Tämä on ollut myös sellainen edellä mainitsemastani kirjasta oppimani, joka on todella auttanut minua tässä elämäntilanteessa. Se, että en alituiseen mieti menneitä ja sitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin vaan keskityn nykyhetkeen. En myöskään murehdi tulevaa, vaikka se suuria muutoksia elämääni mukanaan tuokin. Toki tulevaisuutta saa suunnitella mutta se on tärkeintä, että suhtautuu siihen positiivisella mielellä ja odottavasti. Ei peläten tai murehtien. Miten en olekaan tätä aikaisemmin ymmärtänyt?
Välillä on niin siistiä oivaltaa asioita ja nähdä ne eri perspektiivistä. Toisinaan itseään pitää tarkastella ikäänkuin ulkopuolisen silmin ymmärtääkseen jotain merkittävää. Toisinaan taas lukea se mustaa valkoisella ajatuksen kanssa. Mikä tapa toimii kullekin. Tärkeintä on kuitenkin oppia itsestään jotain kautta ja olla valmis kehittymään.
Jos heräsi ajatuksia saa kommentoida! Muuten toivotan oikein ihanaa tiistaita jokaiselle, lumikinoksista huolimatta. :)