Ovatko suomalaiset miehet tossun alla?

Tämän blogitekstin ajatukset kumpuavat viime viikolla Hesarissa olleesta Heli Vaarasen (Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja) tekstistä ja siitä seuranneista keskusteluista, sekä mielipidejutuista ympäri somea. Jopa A-Studiossa maanantaina asiaa puitiin, onko suomalainen mies tossun alla? 

Kun itse luin jutun ensimmäisen kerran ja siitä seuranneet muut oheisjutut, nauroin. Ihanko oikeasti? Vielä pahempi oli katsoa tällä viikolla uutiset, jossa kahdelta mieheltä kysyttiin kuka heidän perheessään määrää. Molemmat ihan tosissaan vastasivat kuin yhdestä suusta ”Nainen päättää kaikesta”. No mitä teille sitten jää, kysyi toimittaja? Miehet vastasivat tähänkin yksimielisesti, että eipä muuta kuin työnteko. Apuaaaa!!!?? Olin samaan aikaan järkyttynyt, sekä huvittunut. Onko tämä nykypäivän miesten miehisyys ja itsearvostus? Eikä tämä siis periaatteessa ole edes naurunasia. Minua vaan nauratti.

Itse olen aika vahva nainen ja välillä varmaan vähän liikaakin päällepäsmäröin. Minut on kasvatettu toimeliaisuuteen ja sellaiseen asenteeseen, että teen töitä ja oikeasti saan aikaiseksi asioita. Olen suorasanainen ja en koskaan jää sormi suussa ihmettelemään. Tarvittaessa avaan vaikka viemärit tai hoidan ns. miesten töitä. Itselläni on myös omat mielipiteet, eikä minusta koskaan tule naista joka elää miehen varjon alla. En myöskään ole koskaan hamunnut itselleni puolisoa, jonka rahoilla voisin elää tai jonka ostamista laukuista hakea elämääni sisältöä. Mielestäni tuo on jotain sellaista, joka syö jokaisen ihmisen itsekunnioitusta ja arvostusta. Tätä ei tokikaan pitäisi tapahtua päinvastoinkaan, eli jos mies on naisen elätettävänä on sekin mielestäni hieman huolestuttavaa. Itse näen miehen roolin tasavertaisena kumppanina ja puolisona, sekä tyyppinä joka myös toteuttaa itseään ja tuo leipää pöytään. Nämä roolimallit lähtevät aika pitkälti kotoa ja näin myös omalla kohdallani.

Vaikka arvostan hyvin paljon vahvoja naisia, mielestäni miehen tulee kuitenkin loppupeleissä olla perheen pää. Tavallaan en siis kannata mitään vanhanaikaista mies määrää -periaatetta, mutta jollain tapaa miehellä tulee kuitenkin olla sellainen ote ja auktoriteetti. Itse ainakin arvostan mielettömän paljon niin miehiä kuin naisiakin, jotka tekevät mitä tahtovat ja etenevät elämässään päämäärätietoisesti. Miehissä tietynlainen kunnianhimo ja määrätietoisuus on aina viehättänyt. En osaisikaan elää ihmisen kanssa, joka haluaisi minun päättävän kaiken. Miehellä tulee olla ohjat käsissä ja hänen tulee tietää mitä tekee. Toki tällä en tarkoita sitä etteikö miehissä saisi olla herkkyyttä ja empaattisuutta, mutta ehkä ymmärrätte mitä haen takaa? Miehisyys on ihan jotain muuta kuin asenne, että nainen päättää kaapin paikan.

Näiden lukemieni juttujen jälkeen kyllä hieman huolestuin. Kokevatko miehet oikeasti tänä päivänä noin suurta alemmuuden tunnetta? Todella ikävää. Ehkä tämä on seurausta siitä, että naiset ovat tosiaan monesti väsyneitä perheenäitejä, jotka hoitavat siellä kotona kaiken ja siksi sättivät miehiään? Kyseessä voi olla myös se, että kaksi täysin sopimatonta luonnetyyppiä ovat yhdessä. Mielestäni kummankaan ei tulisi joutua parisuhteessa kokemaan minkäänlaisia vähemmyydentunteita. Tämä voi olla myös seurausta siitä, että tänä päivänä monesti naiset ovat yhtä menestyneitä, tai jopa menestyneempiä kuin miehet. Itsehän kannatan todellakin tasa-arvoa ja sitä, että yhtälailla naiset kuuluvat johtotehtäviin kuin miehetkin. Eli periaatteessa ketään ei tule syyttää tilanteesta. Ehkä tämän päivän miehillä on enemmän paineita juuri sen vuoksi, että nykyään nainenkin voi ja pystyy? Mies ei olekaan automaattisesti enää auktoriteetti vaan perheessä on toinenkin, jolla on jotain sanottavaa.

Mielestäni tässä tilanteessa jokaisen pariskunnan tulisi tarkastella suhdettaan, niin naisen kuin miehenkin. Onko sitä itse se sättivä osapuoli vai kenties se tossun alla lymyilevä? Uskon, että kummassakaan tilanteessa ei ole hyvä olla. Mielestäni myös naisten tulisi ehdottomasti miettiä miten miehiään kohtelevat ja lytätäänkö sitä miehisyyttä jatkuvasti alas. Toisaalta taas miehen tulisi ottaa itseään niskasta kiinni ja olla mies. Hankalia asioita vaikka tavallaan mielestäni sellaisia, joiden tulisi olla elämässä ikäänkuin luonnostaan.

Vai miten te tämän havahduttavan uutisen koette? Onko mielestänne perheissä syytä vallita tasa-arvo, tai onko useamman miehen tossun alla oleminen jo huolestuttavaa? Onko teidän puolisonne tossun alla tai oletteko siellä itse? Kumpi teidän perheessänne tekee suuret päätökset, onko se perheen nainen vai mies, tai kenties molemmat? Olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajattelette tällaisesta uutisesta? :)