Älä Laihduta -päivän mietteitä
Tänään vietetään Syömishäiriöliiton Älä Laihduta -päivää. Päivän tarkoitus on kyseenalaistaa laihduttaminen automaattisena terveystekona ja haastaa arvostamaan vartaloiden monimuotoisuutta kapeakatseisten kauneusihanteiden sijaan. Älä laihduta -päivä muistuttaa myös siitä, kuinka kaikenlaiset kehot ovat tasavertaisia ja arvokkaita. Ketään ei tulisi kohdella eriarvoisesti painon, koon tai ylipäänsä ulkonäön takia. Olen ottanut teemaan kantaa myös aikaisempina vuosina, mutta koska se on äärimmäisen tärkeä, haluan kirjoittaa aiheesta myös tänään.
Pitkäaikaiset lukijani tietävät, että olen aina ollut hoikkarakenteinen ja pienikokoinen. Kirjoitankin aiheesta ehkä hieman eri näkökulmasta kuin moni muu, mutta näen kehorauhan ja positiivisuuden koskevan kaikenkokoisia ja näköisiä ihmisiä. Paljon puhutaan ylipainoisista ja siitä, kuinka jokaisella on oikeus olla niin suurikokoinen kuin haluaa, kun taas hoikkuutta on jostain syystä yleinen vapaus kommentoida. Ei ole esimerkiksi kovin kauaa, kun ystäväni kertoi Jodelin keskustelusta, jossa puitiin kokoani. Miten olen näin laiha ja pidänkö itseäni väkisin nälkäkuurien avulla laihana? Tuo on myös hyvin tyypillistä, että ajatellaan hoikempien (en siis mielestäni ole mitenkään laiha) olevan nälkäkuurin vuoksi sitä mitä ovat – tietenkin, kuinkas muutenkaan? Monen on hankala käsittää, etteivät kaikki samalla tavalla kerää painoa ja osalla aineenvaihdunta on nopeampi. Siinä rinnalla, jos harrastaa liikuntaa, ei välttämättä voi olla kovin suurikokoinen ja sen ei pitäisi olla kenellekään ongelma.
En tiedä teistä, mutta mielestäni tuollainen keskustelu ei ole ok. Vaikka se ei minua satuta, koska olen siihen tottunut ja kuullut aiheesta läpi elämän, silti se edelleen välillä turhauttaa. Samalla tavalla, kun kenelläkään ei ole oikeus kommentoida toisten ylipainoa tai kertyneitä lisäkiloja, ei ole myöskään laihuutta. Jostain syystä laihtumista tai laihuutta kuitenkin kommentoidaan yleisemmin (tai tällainen käsitys minulla on) kuin ylipainoa. En tiedä onko se sitä, että laihuus nähdään edelleen yleisesti positiivisemmassa valossa, jolloin sen kommentoimisen ajatellaan olevan kehu? Vai häiritseekö toisen laihuus loppupeleissä enemmän kuin toisen ylipaino? Toki ymmärrän huolen siinä kohtaa, jos aidosti epäillään syömishäiriötä, mutta toisaalta sekään ei ole ulkopuolisten asia. Jos olen oikein ymmärtänyt, laihuuden kommentointi syömishäiriöiselle saattaa jopa kiihdyttää sairautta, sillä se koetaan positiivisena onnistumisena. Tässä kohtaa herääkin kysymys, miksi ylipäänsä kommentoida toisen kehoa tai sen koostumusta? Jos sen haluaa välttämättä tehdä, voisiko tämän tehdä vaikka kahden kesken toisen kanssa spekuloiden, mutta jättää sanomatta asianosaiselle?
Veikkaan nykypäivän pinnallisen ajatusmaailman tekevän sen, että vartaloita tarkkaillaan ja koetaan oikeudeksi kommentoida niiden mahdollisia muutoksia. On myös some, jossa ollaan kenties välillä myös vähissä vaatteissa ja sen pohjalta ajatellaan, että toisen keho on vapaata riistaa. Tietenkin me ollaan jokainen ihmisiä, eli joskus suusta vaan lipsahtaa jotain sellaista, mitä ei ollut tarkoitus sanoa, eikä ajatella loppuun saakka. Olen itsekin valitettavasti joskus kommentoinut muiden ulkonäköä, mitä sitä kiistämään. Kuitenkin yleisesti se ajatusmaailma, että jokainen saa olla sen kokoinen kuin on ja jokaisen tulee tulla hyväksytyksi siinä koossa, jossa on, on viesti, jota on tärkeää viedä eteenpäin. Ketään ei tulisi määritellä ihmisenä sen pohjalta, mitä painaa tai minkä kokoinen on. Jokainen vartalo saa myös muuttua matkan varrella suuntaan tai toiseen, eikä senkään tulisi olla kommentoitava asia! On hyvin tyypillistä, ettei jokainen meistä ole koko elämäänsä täysin samassa painossa, eikä painon vähentyminen tai lisääntyminen kerro välttämättä oitis mistään sen suuremmasta.
Jos vielä kirjaimellisesti päivän teemaan, niin Älä laihduta -päivän teema ei kuitenkaan kiellä laihtumista, mikä on tärkeä huomio! Päivän on tarkoitus muistuttaa siitä, että laihtuminenkin (jos siis haluaa laihduttaa) onnistuu parhaiten silloin, kun ei aktiivisesti laihduta. Eli laihtuminen ei ole missään nimessä huono asia, jos on kyse esimerkiksi terveydelle vaarallisesta ylipainosta. Toisaalta laihtumisen ei kuitenkaan kuulu olla ulkoa tuleva paine tehdä jotain keholleen, jos itse viihtyy nahoissaan. Tämän voi kääntää myös toisinpäin, eli mielestäni ei tarvitse lihottaa, jos viihtyy kehossaan.
Herättääkö aihe teissä ajatuksia suuntaan tai toiseen?
