Ihana lauantai

Täällä lauantai on lähtenyt käyntiin niillä perinteiksi muodostuneilla jutuilla. Laiskan hitaalla aamulla ja banaanipannareilla. Itse en koskaan arkiaamuisin voisi kuvitellakaan, että ehtisin pannareita väsäämään, joten täällä ne ovat ehdottomasti viikonlopun ”luksusta”. Huomenna sitten nautiskellaan jälleen brunssista, tällä kertaa Fazerilla. Noista brunsseista on alkanut muodostua ihan jo tapa poikkeuksen sijaan. Mutta mikäs siinä, onhan se mukava kerran viikossa syödä valmiissa pöydässä. Minulle aamiainen on aterioiden suosikki ja varmaankin siksi, että rakastan kaikenlaista raikasta syötävää. En niinkään välitä pihveistä ja muista ”raskaista” ruoista vaan freesit jutut joista tulee hyvä olo, ovat niitä omia suosikkejani. Brunsseilla syön myös vapaammin, tosin jogurtit kierrän kaukaa mutta jotain pehmeää täysjyväleipää syön yleensä pari palaa. Harvassa paikassa nimittäin on gluteenittomia vaihtoehtoja. Tosin jostain luin, että Fannyssa olisi nykyään gluteeniton brunssi?! Onko joku käynyt testaamassa? Kuulostaa niin mielenkiintoiselle, että pakko joku kerta käydä kokeilemassa!

Tänään tein banaanipannarit ”suklaisessa” muodossa sillä hyväksi havaitsemallani reseptillä, jolla kyseiset pannarit aina väsään. Lisätään se nyt vielä tähän kertauksen vuoksi.

Suklaiset banaanipannarit

  • 3 kananmunaa
  • 2 banaania
  • 1/2 tl kookossokeria
  • 1 rkl ACTIWHEY mautonta heraa (muukin käy)
  • 1 rkl psyllliumia
  • 1-2 tl raakakaakaota
  • 1 tl suolaa
  • Loraus hunajaa

Sekoitetaan blenderillä ja paistetaan kookosöljyssä. Tarjoilin itse puoli jäisten mansikoiden ja mustikoiden, sekä kookoshiutaleiden ja hunajan kera. Aivan taivaallisen hyviä!

IMG_1858-003IMG_1865-001

Viikonloppuaamuisin mulla on myös tapana hieman ”huoltaa” itseäni, eli toisinsanoen lakata kynnet, kuoria iho ja laittaa naamio, rasvata kroppa, sekä mahdollisesti värjätä kulmakarvat. Kulmakarvat tosin värjään tyyliin kerran kuussa mutta kuitenkin. Arki-iltaisin itsensä hemmottelu jää niin vähäiselle, joten miksi sitä ei nautiskelisi viikonloppuisin jos on aikaa?

Kävin viime viikolla Vichyn blogi -tilaisuudessa Kämp Spassa, johon ihana Nora minut kutsui. Kyseinen merkki on ollut itselleni täysin tuntematonta kauraa ja tiesinkin ainoastaan, että kyseessä on apteekin tuotesarja. Vichy on tosiaan apteekkisarja mutta se, että heidän valikoimissaan on tuotteita myöskin normaalille iholle oli itselleni uutta. Apteekkituotteet mieltää niin helposti vain herkän ja kuivan (tai muun ongelmaisen) ihon tuotteiksi mutta tästä sarjasta löytyy kyllä jokaiselle jotain. Vichy sarjan perustahan on Vichy Thermal Spa -lähdevesi, joka sisältää yhteensä 15 eri mineraalia ja on 100 % luonnon raaka-aine.

Kuten olen täälläkin maininnut, omistan ihon joka ei vaadi kosteutusta edes talvisin. Oikeastaan käteni ovat ainoat, jotka kuivuvat. Rakastan kuitenkin erilaisia vartalovoiteita, mutta vain ja ainoastaan hyvän tuoksuisia ja nopeasti kuivuvia. Mielestäni ei ole mitään ällöttävämpää kuin puolirasvaisena vaatteiden päälle pukeminen tai lakanoihin kömpiminen. Hyvä rasva kuivuu oikeasti muutamassa minuutissa, eikä sen kuivumista pidä joutua odottelemaan tuntitolkulla. Sain tilaisuudesta mukaan pussukan Vichyn uuden Idea Body -sarjan vartalonhoitotuotteita ja nyt jo sieltä on muotoutunut itselleni yksi suosikki ylitse muiden. Tämä kyseinen söpössä purnukassa majaileva vartalovoide on paitsi ihanan tuoksuinen, juurikin nopeasti imeytyvä. Sen verran visuaalinen ihminen olen, että myös tuo purnukan ihanan pehmeä sävy houkuttelee rasvailemaan. Tästä tulee kaunis olo. 🙂

IMG_1905-003

Aloitin myös lueskelemaan, pitkästä aikaa. Mua on aina kiehtonut elämäkerrat ja tämä Barack Obaman elämäkerta kiinnostaa todella paljon. Asutaan tosiaan väliaikaisesti ystäväni asunnossa, joten täältä tekee mielenkiintoisia löytöjä. Hänellä on oikea kirjojen kaarti tuolla kaapissa. Itse luin lapsena todella paljon mutta vanhemmiten kaikki vapaa-aika on mennyt ihan muuhun. Oikeastaan arki-iltaisin lukemiselle ei vaan tunnu jäävän aikaa ja viikonloppuisin on monesti niin paljon kaikkea muuta. Lukeminen on mielestäni kuitenkin todella mielenkiintoista ja kehittävää. Bloggarina lukeminen tekisi hyvää myös kirjoitustaidoilleni, jotka eivät ehkä äidinkielellisesti aina ole ihan priimaa kamaa. Kun lukee täydellisen oikoluettua tekstiä, saa varmasti paljon mallinnusta myös omaan tekstiin ihan jo huomaamattaankin.

IMG_1830-003

Kuinka teillä on lähtenyt viikonloppu käyntiin? Toivottavasti oikein rentouttavasti! Itse aloitan kohta Kaylan treenit, pidin eilen vapaan vaikka olisi ollut viikon kolmannen treenin vuoro mutta olin niin väsynyt. Mieluummin vaihdan päiviä hieman jotta saan kaikki tehot irti. Tänä viikonloppuna on muutenkin sellainen ”akkujen lataus” viikonloppu, joten huomenna jaksan hyvin lenkkeillä lenkin, joka on merkattu tälle päivää. Kaylan treeneissä siis sunnuntai on se ns. sapattivapaa. Voisinkin itseasiassa huomenna tai alkuviikosta kirjoitella teille hieman noita treenikuulumisia ja mitä olen kyseisestä ohjelmasta pitänyt. 🙂 Mitä kommentteja olen lukenut, monia taitaa homma kiinnostaa.

Toivottelen jokaiselle oikein ihanaa ja rentouttavaa lauantaita! 

Muka niin itsenäinen

Olen koko elämäni ajatellut olevani kovin itsenäinen ja omissa oloissa viihtyvä. Lapsena vietin paljon aikaa itsekseni, omia leikkejä leikkien ja koiran kanssa puuhastellen. Teininä en innostunut ollenkaan muiden tavoin Shellin kulmilla notkumisesta, pidin sitä täytenä ajanhukkana. Vielä näin aikuisenakin nautin omasta tekemisestä ja olemisesta. En kuitenkaan ole epäsosiaalinen, tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa mutta rakastan sitä omaa tilaa. Mun ei tarvitse joka päivä istua kahvilla kavereiden kanssa tai ravata blogitilaisuuksissa.

Olen tosiaan myös parisuhteessa ollut nämä kaksi ja puoli vuotta sellainen, että kaipaan sitä omaa aikaa säännöllisesti. Voitte kuvitella, kun asutaan yksiössä on välillä kaipuu siihen omaan rauhaan suuri. Ollaan mieheni kanssa aika tiiviisti yhdessä, eli päivittäin vietetään aikaa toistemme seurassa ja kumpikaan ei toistaiseksi ole matkannut viikkoa pidempään niin, että jouduttaisiin olemaan erossa. Hän kuitenkin lähti muutama päivä sitten reissuun ja olo on ollut jollain tapaa kovin yksinäinen. Olen koittanut painaa menemään ja puuhata paljon kaikkea jottei se ikävä laskeutuisi. Kotona ovat onneksi nuo kaksi kisulia joista on seuraa ja läheisyyttä mutta silti, jotain vaan puuttuu. Silloin, kun sitä omaa aikaa on ei se vaan tunnu niin ihmeelliselle, odottaa koska se toinen palaa, hehee.  Aloinkin miettimään olenko sittenkään niin omaa rauhaa rakastava? Vai onko se vaan sitä, kun on toisen kanssa kokoajan niin haluaa välillä tehdä omia juttuja? 

Tai sitten minä vaan olen muuttunut? Ehkä pitkään parisuhteessa olo tekee meistä riippuvaisia toisesta ihmisestä? Rakkaus ja kiintyminen saa olon tuntumaan yksinäiselle silloin, kun se toinen ei ole siinä vaikka ihan vaan hengailemassa, tai kuuntelemassa päivän kuulumisia. Se toisen ihmisen läsnäolo tuo jotain tiettyä turvaa ja rauhaa. Tavallaan puhun todella paljon sen puolesta, että suhteessa molemmilla tulee olla myös oma minuus eikä pelkästään kaikessa me mutta pakko myöntää, että tässähän ollaan ilmeisesti jo aika kiintyneitä. 😀 Tottakai kaikkeen tottuu ja varmasti myös siihen jos toinen on paljon poissa. Meillä vaan, kun tuota läsnäoloa on todella paljon on sitä ihan pasmat sekaisin jos toinen lähteekin matkalle. Mielenkiintoista. Viikonlopuksi on onneksi hankittuna jo paljon tekemistä ettei yksinäisyys iske. 😀

Miten te koette yksin olemisen? Kokeeko muut suhteessa elävät samanlaisia fiiliksiä jos toinen on poissa? Onko parisuhde tehnyt teistä läheisriippuvaisempia?

IMG_1780-004IMG_1782-003IMG_1778-001IMG_1784-002