Kurkistus laukkuuni

Naisena rakastan käsilaukkuja. Pieniä, suuria, nahkaisia ja mokkaisia. Ennen omistiin varmaan kymmenkunta turhaa laukkua, nykyään vaan muutaman mutta ne ovat sitäkin rakkaampia. Arkilaukkuja mulla on kolme kappaletta ja niiden käyttöä vaihtelen päivän ja fiiliksen mukaan. Oikeastaan jokainen noista on hieman eri tyylinen mutta kuitenkin lähestulkoon asuun kuin asuun sopivia. Harvoin ostankaan mitään väriläiskälaukkuja, joiden yhdistäminen on hankalaa. Mielestäni musta ja ruskean sävyt toimivat aina. En myöskään ole merkkivannoutunut mutta tykkään panostaa laatuun.

Tällä hetkellä arkikäytössä suosikkini on Louis Vuittonin Vintage Speedy 25, joka on hyvin patinoitunut mutta samalla mielestäni aivan ihana. Rakastan vintagea ja laukuissa se ajan henki tuo niihin tiettyä arvokkuutta. Siis ei niinkään rahallisesti vaan fiilikseltään. 🙂 Muhun esimerkiksi iskee paljon enemmän LV:n vintage värimaailma jo ihan sävynäkin kuin vastaava uutena.

IMG_1362-001IMG_1344-001

En höpöttele sen enempää laukuista vaan pureudunkin ylläri, ylläri sen sisältöön! En tiedä kiinnostaako ketään mitä laukkuni sisältää mutta kerrompa kuitenkin. 😀 Käsilaukustani ei löydä papereita joihin on purkka liimattuna tai muutenkaan läjää vanhoja kuitteja ja roskia. Tyhjään laukkuani siis säännöllisesti ja pidän sen suhteellisen siistinä. Tähän tietenkin vaikuttaa se, että laukkua tulee vaihdeltua päivän ja fiiliksen mukaan jolloin sisältöä automaattisesti tyhjentelee viikottain.

Jokaisella meillä on varmaan ne tietyt jutut jotka kulkevat veskassa päivästä toiseen. Mullakin tuo vakkarisetti pysyy lähestulkoon poikkeuksetta ja niillä tiedän selviäväni tilanteesta kuin tilanteesta.

No mitäs sieltä sitten löytyykään?

  • Hiuslakka tai muu suihke jolla saa sähköisyyden kuriin. Viime aikoina mukana on kulkenut KMS:n Free Shape muotoilu -ja viimeistelysuihke, joka taltuttaa oikukkaan tukan mukavasti. Pitäisikin ostaa taas matkakokoinen hiuslakka mutta empä vaan ole saanut aikaiseksi…
  • Kalenteri. Itselleni aivan ehdoton! Merkkaan sinne kaikki tärkeät menot ja päivät, ilman kalenteria olisin aivan hukassa…
  • Tangle Teezer matkakoossa. Tätä mallia olenkin tainnut jo muutamaan otteeseen blogissa hehkuttaa. Kooltaan pieni, eli menee hieman pienempäänkin laukkuun. Ehdoton plussa on tuo ”vastakappale” joka suojaa harjaa ja samalla ihan jo kaikkea muutakin laukussa olevaa.
  • Raakapatukka. Laukussani on lähestulkoon aina joku patukka hätävarana. Kuten olen joskus blogissakin kirjoittanut, saattaa mulle iskeä heikotuksia perinnöllisen alttiuden vuoksi ja jos näin käy, on saatavilla oltava äkkiä jotain verensokerit kohottavaa! Itse inhoan ja ällöän kantaa banaania laukussa vaikka sekin sinällään hyvä ja halpa verensokerit kohottava olisi. En tiedä teistä mutta mun mielestä banaania on myös kiusallista syödä julkisilla paikoilla… Tuntuu, että etenkin miehet katsovat vähän irvokkaasti, hahah. Tai sitten mun villi mielikuvitus taas vaan laukkaa…
  • Lounarit. Yksi parhaimmista keksinnöistä, selvää säästöä.
  • Avaimia, duuniin ja kotiin. Nyt kotiavain -nipussa on itseasiassa enemmän kuin laki sallii sillä siinä on edellisenkin kämpän avaimia.
  • Meikkipussukka joka sisältää kaiken tarpeellisen eli huultenrajauskynän, huulipunia, kajalin, puuterin ja poskipunan. Joskus myös jotain muuta extraa mutta koitan pitää sen kevyenä ja mukana vaan oikeastaan ne tarpeelliset hätävarat.
  • Rahapussukka/lompakko. Ja joo tämän hetken tilanne tuolla saraa on aika säälittävä. Mulla on ollut sama lompakko nyt varmaan jo pari vuotta ja tällä hetkellä se on niin epäsiisti, että joku hätävara oli saatava tilalle siihen saakka kunnes saan hankittua uuden. En enää kehtaa käyttää sitä, koska saumat repeilevät. 😀 Haluan kuitenkin ostaa kunnon lompsan, joten nyt mennään hetki tällaisella pienellä Ginan pussukalla siihen saakka kunnes saan päätettyä millaisen lompakon hankin.

Millainen on sinun laukkusi sisältö? Löytyykö sieltä samankaltaisia juttuja kuin minun laukustani? 🙂

IMG_1320-003IMG_1308-002IMG_1317-002

Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?

Pelko on mielestäni jo sananakin pelottava ja tunteena vielä pelottavampi. Itse olen pelännyt elämäni aikana monia asioita. Lapsena pelko oli hyvinki konkreettista, pelkäsin esimerkiksi hämähäkkejä ja murtovarkaita. Tuo jälkimmäinen on mielestäni aika hasardi mutta jossain vaiheessa lapsuudessani suuri omakotitalomme aiheutti minussa pelkoa siitä, että esimerkiksi siellä saunassa lymyää joku sinne kuulumaton. Muistan tuon tunteen edelleenkin, yksin kotona ja kuulet rasahduksia. Ei kivaa! Aikuisiällä tuollaiset pelot ovat osoittautuneet turhiksi, harva tyyppi nimittäin murtautuu kotiisi ainakaan kerrostaloasunnoissa Helsingin Kantakaupungissa. Mulla on kyllä vilkas mielikuvitus eli monesti kuvittelen kaikkea, ollut aina. Saatan kaupungilla kulkiessani kuvitella erilaisia outoja tilanteita eteeni. Ja joo, älkää kysykö miksi mutta noilla ei tosiaan onneksi ole tekemistä todellisen pelon kanssa. 😀

Jos multa kysytään mitä pelkään, joudun hetken miettimään. Itseasiassa eilinen juoksulenkkini kului siihen, että mietin tätä asiaa päässäni. Mulle yksin tehtävät juoksulenkit ovat niitä terapeuttisia tuokioita, jolloin mieleen pulpahtelee kaikenlaista. Joskus olen pelännyt enemmänkin mitä nykyään. Jossain vaiheessa esimerkiksi kuolema aiheutti mussa aika paljon pelkoa. Mitä tapahtuu, kun maallinen vaellus päättyy? Miltä kuolema tuntuu? En tiedä mutta mua on aina jollain tapaa kiehtonut kuolema ja esimerkiksi kuolemantapaukset jäävätkin pyörimään päähäni hyvin pitkäksi aikaa. Järkytyn aina todella paljon esimerkiksi tuiki tuntemattomien uutisoitavien henkilöiden kuolemista, saatika sitten omien läheisteni. Edelleenkin lähes päivittäin mietin miltä isovanhemmistani tuntuu nyt, ovatko he jossain paremmassa paikassa ja miltä itse kuolema sillä hetkellä tuntui. Tajuaako sen, kun oma hetki koittaa? Vaikka uskon kuoleman jälkeiseen elämään niin silti tuota mietin ja paljon. Ehkä ajatuksissani on kuitenkin jotain pelkoa mitä jos itse kuolenkin nuorena? En halua, haluan elää hyvän ja pitkän elämän.

Itse pidän pelkoa tavallaan vihollisenakin. Suuret elämänmuutokset, jotka saattavat olla hyväksi ja tarkoitettu eivät tapahdu, koska pelko vie uskalluksemme tehdä näitä asioita. Helppo olla siinä tutussa ja turvallisessa kehdossa. Jos rohkaistuu ja voittaa pelkonsa saattaa saada elämäänsä PALJON hyvää. Monia pelottaa sitoutuminen, yksinäisyys, äitiys, sinkkuus, sairaudet, työpaikan menettäminen, rahapula, lama, sota tms. Itsekin koen noita pelkoja ajoittain mutta aina koitan miettiä, että elän täällä tätä ainoaa elämääni ja se, että pelkäisin muutoksia on täysin turhaa. Itse saan toki turvaa myös uskostani Suurempaan ja koen, että elämässäni ei tulee eteen tilannetta jossa pelko voisi ottaa ylivallan. Pelko on kuitenkin inhimillistä. Kukaan meistä ei ole Jumala ja siksi me pelkäämme.

Ompas positiivista pohdintaa. 🙂 Musta tuntuu, että teksti jäi hieman vajavaiseksi, ajatus katkeili ja en loppupeleissä keksinyt suoranaisia asioita joita pelkäisin. Pelkään milloin mitäkin elämässä mutta pyrin voittamaan ne pelot. Pelko voi olla vaikka hetkellinen, esimerkiksi riitatilanteet joissa huudetaan kovaan ääneen. Niitä pelkään. Sairaudet, syöpä ja läheisten menettäminen. Nuo kaikki ovat kuitenkin asioita joita ei voi eikä pidä ennalta pelätä. Pelkoon elämänsä hukkaaminen on turhaa.

Miten te muut koette pelon? Onko teillä joku asia ylitse muiden jota todella pelkäätte? Koetteko pelkoa ihan arkipäiväisissä asioissa vai vaan suuremmissa elämänmuutoksissa?

IMG_6153-001