Aika monesta asiasta olen blogissani avautunut mutta en varmaan koskaan raha-asioistani. Tämä lienee kuitenkin ihan tavallista sillä rahankäyttö, palkka ja muu siihen liittyvä ovat kaikki hyvin henkilökohtaisia juttuja (vaikka verotustiedot julkisia ovatkin…). Ajattelin kuitenkin nyt hieman raottaa tätä ”mysteerin verhoa” ja kirjoittaa teille ajatuksiani rahasta, sen käytöstä ja säästöprojektista jota olen käynnistelemässä.

Olen saanut mielestäni hyvän kasvatuksen rahan käytön suhteen. Mulle on tehty pienestä saakka selväksi, että rahan eteen on tehtävä töitä. Aloitinkin kesätöillä mansikkamaalla, kun olin kuudennella luokalla ja siitä saakka olen ollut töissä joka kesä ja valmistumisen jälkeen mulla on kokoajan ollut työpaikka. Ja itseasiassa opiskelujen ohessakin olen tehnyt töitä. Raha jota olen saanut työnteosta on mennyt milloin elämiseen, hankintoihin, matkustamiseen jne. Mulla on ollut aikoja, että olen käyttänyt rahaa harkiten ja aikoja jolloin olen tuhlannut huolimattomasti kaiken.

En ole oikeastaan koskaan elämässäni tehnyt valintoja rahan vuoksi. Mulle raha ei tuo onnellisuutta vaikka sen olemassa olo tietenkin luo turvaa. Raha on kuitenkin tässä maailman ajassa elementti jonka kautta aika moniin ihmisiin hiipii pahuus, itsekkyys, oman edun tavoitteleminen ja jopa narsismi. Monille raha kertoo ihmisestä ja siitä kannattaako kyseiseen tyyppiin vaikka edes tutustua. Itse en ole koskaan ymmärtänyt tuollaista ajattelutapaa ja puistattaakin ajatus ihmisistä joille raha on se elämää ohjaava seikka. Mulle henkilökohtaisesti raha on maksun väline ja sillä pystyn tekemään hankintoja, sekä mahdollistamaan elämyksiä ja reissuja. Koska en koskaan ole ollut suuren rahapotin tavoittelija, olen myös osittain valinnut kouluttautumiseni sen mukaan. Tai en ole itseasiassa koskaan miettinyt, että haluan ammatin jossa tienaisin maltaita. Siksipä olenkin tässä, en tienaa kymppitonnia kuussa mutta silti koen olevani hyvin toimeen tuleva. 🙂 Ja en usko, että olisin yhtään onnellisempi vaikka tienaisinkin sen kymppitonnin, vai?

Mulla on elämäni aikana tosiaan ollut erilaisia rahan käytön vaiheita. Joskus olen elänyt hyvinkin tiukilla ja toisinaan todella rennosti. En ole kuitenkaan koskaan ollut pihi tai saita. Olen oikeastaan aina ollut sellainen, että ostan jos mieli tekee. Välillä siis useammin ja välillä harvemmin. 🙂 Siitä huolimatta olen kuitenkin aina pyrkinyt siihen, että joka kuukausi saisin edes jotain säästöön. Summan ei välttämättä tarvitse olla satoja mutta jos vaikka edes 100 € kuussa, tietenkin kuukaudesta riippuen. Välillä tuntuu, että menot kasaantuvat ja toisinaan taas saa helposti sivuun useita satoja. Viime aikoina mua on suunnattomasti ärsyttänyt, että en ole saanut säästöön niin paljon kuin haluaisin. Mielessä siintää jo muutamia hankintoja, reissuja jne. ja jotta nämä voin toteuttaa, tekisi muutaman kuukauden säästäminen kutaa. Olen kuitenkin huomannut, että sellaiseen kuluttamiseen jää ikään kuin koukkuun. Jos on vaikka parikin viikkoa ettei osta mitään ylimääräistä, siihen tottuu. Kierrät automaattisesti kaukaa kaikki ”sudenkuopat” ja vältät ansaan joutumista. Sitten taas niinä aikoina, jolloin ostat vähän väliä jotain ”tarpeellista” rahat hupenevat alta aika yksikön ja säästöistä on turha edes unelmoida. Tuostakin tulee sellainen tapa ellei sitä vaan ronskisti katkaise. Viime aikoina musta on kehkeytynyt vähän tuollainen tuhlari. Kymppi sinne tai kymppi tänne. Ei hyvä!

Kuten olen joskus aikaisemminkin maininnut mulla ei tällä hetkellä ole intressejä säästää esimerkiksi omaan asuntoon. Tavallaan tämä ajattelutapani mammonan suhteen pätee ehkä tuossakin, eli mulle oman asunnon omistaminen ei merkkaa mitään. Mieluummin nautin elämästä muilla tavoin, kuten vaikka matkustaen. Enkä tietenkään voi väittää etten tykkäisi pukeutumisesta, sisustamisesta, harrastuksista ja erilaisista hankinnoista näihin liittyen. Eli myöskin paljon mieluummin teen noihin liittyviä ostoksia kuin vaikka laitan kaiken säästöön kämppää varten. Esimerkkinä Pradan laukkuun tai kameran objektiiviin säästäminen on itselleni paljon mieluisampaa, kuin omaan asuntoon säästäminen. Fiksua tai ei mutta ehkä joku sai sen pointtini kiinni. Eli mieluummin käytän rahani siihen, jota voin elää tässä ja nyt, kuin siihen joka palvelee mua vaikka vuosien päästä. Olen kuitenkin vielä nuori, joten miksi en nauttisi elämästä? Toki meillä on erilaisia aatoksia siitä mikä on elämästä nauttimista ja toiselle se voi olla se oman asunnon ostaminen. Minulle se vaan ei ole sitä.

Jonkun mielestä tämä on varmasti todella väärä tapa ajatella mutta itse en jotenkin pysty enkä halua edes miettiä kymmenen vuoden päähän. Tällä samalla ajattelumallilla olen elänyt oikeasti aina enkä tiedä tuleeko se edes muuttumaan. Varmaan jos lapsia hankkii niin ehkä viimeistään siinä vaiheessa? Toisaalta ei ole varmasti yhtä oikeaa tai väärää tapaa elää elämäänsä. Pääasia lienee onnellisuus ja sen tavoittelu. Meille jokaiselle tuokin asia voi toteutua niin monella eri tapaa…

Näiden pohdintojen ja ”raotusten” lisäksi tämän postauksen on tarkoitus olla itselleni sellainen säästöprokkiksen aloittamisen lähtölaukaisu (ja ehkä myös jollekin teistä). Haluan nyt tosiaan skarpata tuon sukan varteen laittamisen kanssa, jotta voin hankkia niitä suurempia hankintoja joista olen nyt jonkun aikaa haaveillut. Ehkä se on helpompaa, kun tekee tästä virallista. 😉 Loistavia tapoja tähän on avata säätötili oman pankin sisällä tai esimerkiksi *Nordnettiin.

Musta olisi myös todella kiva kuulla teidän ajatuksia rahasta ja tavoista säästää? Laittaako moni teistä joka kuukausi säästöön kuinka suuren lohkon ja mitä varten? Mihin teillä menee rahaa? Ostatteko vaan välttämättömät vai tuhlailetteko?

PS. Kirpparille lisätty muutama tuote! 😉