Tämän hetken ajatuksia treeneistä ja hyvinvoinnista
Juuri keneltäkään ei liene jäänyt huomaamatta, että fitness -keskustelut ovat taas pinnalla. Yksi bloggaaja julkaisi hieman ”karumman” ennen ja -jälkeen kuvat blogissaan ja siitähän se kohina alkoi. Kyllä, luin itsekin tuon jutun ja itse olin ehdottomasti kirjoittajan puolella. Kyllähän hän näyttää ensimmäisessä kuvassa pelottavan sairaalle ja mielestäni on tosiaan hienoa tuoda esille kyseisen lajin varjopuoliakin. Kuten missä tahansa urheilulajissa (jos sitä harrastetaan kilpailutasolla), fitneksessäkin vedetään kroppa aika äärimmilleen, jopa sen oman terveyden uhalla. Itse en halua lähteä nyt enää toistamaan itseäni, olen meinaan varmaan kymmenen kertaa kertonut mitä mieltä itse lajista olen. Elikkä, tarkoitus ei nyt ole haalia niitä vihaisia fitneksen puolustajia kommenttiboxiin vaan lähinnä kertoa millainen kehonkuva itselläni on ja mitä itse ajattelen nykyään vartalostani ja siihen liittyvästä hyvinvoinnista.
Lähdetääs ihan alusta. Eli olen tosiaan harrastanut liikuntaa lapsesta lähtien. Ala-asteella urheilin Piirikunnallisella kilpailu -tasolla ja kiersin kisoja pitkien matkojen juoksussa (600 m ja 1500 m, sekä pidemmät matkat). Mulla oli tuolloin harjoitusohjelma ja isäni valmensi minua. Kalenterissani oli viitenä päivänä viikossa treenit, jotka painottuivat kesäisin juoksuun ja talvisin hiihtoon. Hiihdin siis talvella luisteluhiihtoa vastaavasti kisatasolla. Mulle on lapsesta saakka kehittynyt sellainen tapa, että viitenä päivänä viikossa on treenit. Liikunta on itselleni elämäntapa ja aika iso osa hyvinvointiani.
Minun ei ole koskaan tarvinnut liikkua siksi, että laihtuisin. Voisin kai sanoa, että olen siinä mielessä onnekas. Jossain vaiheessa kuitenkin tarkkailin syömisiäni todella paljon, vedin kaikki mahdolliset light -tuotteina ja käytin makeutusaineita, laskin kaloreita, söin valmiskeittoja jne. HYI. Tuolloin en myöskään treenannut salilla ollenkaan lihaksia, koska pelkäsin niitä. Olin löysä vaikkakin hoikka. Puhutaan nyt siis ajasta about 20-23 ikävuodet jolloin elämäni oli muutenkin aika sekaisin. Moni on ihmetellyt kasvojeni muutosta noista ajoista niin kyllä, käytin silloin todella paljon alkoholia mikä piti kasvoissani jatkuvaa nestepöhöä. Nuo ajat olivat elämässäni oikeastaan sellaista aikaa jonka elin jonkunlaisessa sumussa, en tunnista itseäni sieltä ja tein niin paljon vastoin omia arvojani. Nojoo, tämä lipsui nyt ehkä vähän aiheesta mutta halusin tuoda esiin sen, etten ole itse todellakaan aina osannut laittaa omaa todellista hyvinvointia etusijalle.
Nykyään olen treenannut kuntosalilla muutaman vuoden, kerännyt siinä ajassa lihasmassaa ja kiinteyttänyt vartaloani huomattavasti. Voisin oikeasti sanoa, että olen parhaimmassa kunnossa kuin koskaan. Nyt mä jo arvaan kuinka osa tulee kommentoimaan kuinka mussa ei ole lihasta jne. Ihan sama mulle. 🙂 Itselleni tärkeintä on nykyään oma hyvinvointi ja enemmänkin se miten kohtelen kehoani. Esimerkiksi en enää missään tapauksessa voisi syödä tuollaista kuraa kuin aikaisemmin. Mieluummin panostan hyviin raaka-aineisiin kuin lasken kaloreita ja syön light -tuotteita. Myös treenaamisen suhteen sellainen ns. pakkopulla meininki on hävinnyt ja nykyään treenaan kehoani kuunnellen. Yhtään flunssaisena mua ei saa enää lenkkipoluille. Tämän hetken aika ihailee sellaista täysillä vetämistä ja kehonsa rääkkäämistä, pitäisi kuitenkin muistaa se lepokin ja, että kehittyminen tapahtuu juurikin levossa.
Itselleni on tärkeää omata myös hyvä kunto pelkän fyysisen kunnon lisäksi. Tällä tarkoitan hengityselimistön kuntoa ja jaksamista. Mielestäni jokaisen olisi kyllä hyvä tehdä muutama kävely tai juoksulenkki per viikko eikä pelkästään huhkia salilla. Aika monikaan salilla paljon treenaava ei välttämättä jaksa juosta edes vitosen lenkkiä. 🙂 Tämä on sinällään vähän hassua, koska ajatellaan olevan hyvässä kunnossa mutta ollaanko sitten kuitenkaan? Tätä en nyt sitten tarkoita pahana kenellekään. Toki jokainen voi itse päättää treenimuotonsa ja kaikki eivät tykkää aerobisen vääntämisestä. Itse olen saanut aerobisesta aikamoista voimaa, energiaa ja jaksamista, joten omalla kohdallani se on ehdoton juttu. Vedän sitten vaikka salin juoksumatolla jos talven kelit tulevat vastaan lähitulevaisuudessa mutta lenkeistä en luovu! Omalla kohdallani petrattavaa on venyttelyssä. Se on itselleni sellainen vastenmielinen välttämättömyys jota tulee aika paljon laiminlyötyä. Ehkä meillä kaikilla on kompastuskivemme?
Itselleni on tärkeää omata myös hyvä kunto pelkän fyysisen kunnon lisäksi. Tällä tarkoitan hengityselimistön kuntoa ja jaksamista. Mielestäni jokaisen olisi kyllä hyvä tehdä muutama kävely tai juoksulenkki per viikko eikä pelkästään huhkia salilla. Aika monikaan salilla paljon treenaava ei välttämättä jaksa juosta edes vitosen lenkkiä. 🙂 Tämä on sinällään vähän hassua, koska ajatellaan olevan hyvässä kunnossa mutta ollaanko sitten kuitenkaan? Tätä en nyt sitten tarkoita pahana kenellekään. Toki jokainen voi itse päättää treenimuotonsa ja kaikki eivät tykkää aerobisen vääntämisestä. Itse olen saanut aerobisesta aikamoista voimaa, energiaa ja jaksamista, joten omalla kohdallani se on ehdoton juttu. Vedän sitten vaikka salin juoksumatolla jos talven kelit tulevat vastaan lähitulevaisuudessa mutta lenkeistä en luovu! Omalla kohdallani petrattavaa on venyttelyssä. Se on itselleni sellainen vastenmielinen välttämättömyys jota tulee aika paljon laiminlyötyä. Ehkä meillä kaikilla on kompastuskivemme?
Millaisia ajatuksia teillä on treenaamisesta ja hyvinvoinnista? Heräsikö samaistuvia fiiliksiä tekstiini vai päinvastoin? Onko suhtautumisenne treenaamiseen kokenut samankaltaisia muutoksia vuosien saatossa?
