Tuijotan tätä tyhjää blogitekstiruutua ja en vaan oikeasti tiedä mitä kirjoittaisin. Silti on fiilis, että jotain on kirjoitettava mutta inspis on tosiaan aika nollassa… Ja tämä ei ole pelkästään mikään maanantain meininki vaan yleisesti ottaen fiilis bloggailuun on viime aikoina ollut aika ailahteleva. Mulla on vähän se, että jos teen jotain niin haluaisin panostaa siihen täysillä. Toisaalta itseltään ei pitäisi vaatia liikoja vaan kaikki pitäisi tehdä vaan niin hyvin kuin mahdollista. Kirjoitin tästä fiiliksestä jo tuossa loppukesästäkin, jolloin se oli vielä vahvemmin pinnalla. Viime päivinä mulla on varmaan enemmänkin ollut se etten ole vaan kerennyt panostamaan blogiin vaikka kuinka haluaisin. Mä en oikeastaan edes tiedä miksi mun päähän on iskostunut ajatus, että vähintään kerran päivässä on postattava. Jos en postaa niin sitten on tyyliin fiilis, että miksi edes kirjoitan? 😀 Outoa.

Ehkä se on toisaalta tämä nykypäivän suunnaton kilpailu bloggaajienkin kesken. Kokoajan pitäisi olla parempi ja parempi, paremmat kuvat, laadukasta tekstiä, mielenkiintoisia juttuja, kova postaustahti jne. Välillä elämässä ei vaan ole mitään sen ihmeellisempää ja musta tuntuu tavallaan tyhmälle kirjoittaa edes jotain samoja arkihöpinöitä vaikka voi olla, että moni haluaisi juuri niitä lukeakin. Itselläni ei ole joka päivä uutta laukkua esiteltäväksi saatika uusia kenkiä. Välillä oikeasti tuntuu, että blogimaailma on menossa ihan hulluun ja vääristyneeseen suuntaan. Kuten tämä koko maailma. Rahaa käytetään kuin roskaa ja sellaisia hankintoja joita ennen tehtiin pari kertaa vuodessa tehdään nykyään tyyliin joka kuukausi. Aivan hullua. Alkuun blogit olivat maanläheisiä päiväkirjoja, nykyään niin iso osa on uuden kalliin tavaran esittelyä ja kiiltokuvia. Näiden kauniiden kuvien takana on usein kuitenkin paljon muitakin fiiliksiä kuin sitä iloa ja onnellisuutta.

Toisaalta jokainenhan me kirjoitetaan omasta elämästämme. Jonkun toisen elämään kuuluu uusi Louis Vuitton joka kuukausi, omaani ei. Uskon kuitenkin, että täällä on muutama jotka tykkäävät lukea blogiani juuri siksi ettei blogini ole pelkkää materiaa. Tai näin mä ainakin toivon. 🙂 Tottakai itsekin rakastan muotia ja vaatteita mutta kohtuus kuitenkin kaikessa. Onnellisuus ei mielestäni tule tavarasta vaikka pieniä onnentunteita se uusi laukku saattaakin meissä naisissa herättää. Se tärkein onnellisuus lähtee ihan jostain muusta, sisältä ja syvemmältä. Sieltä mistä löytyy sydän ja sielu. 

Tämän postauksen sisältö nähtävästi heitteli aika paljon, maanantai. Mutta pointti oli lähinnä siinä, että pelottaa mihin blogimaailma menee. Itse en halua mennä virran mukana vaan toivoisin, että pystyisin pitämään blogini jollain tapaa edes henkilökohtaisena. Onhan materiasta huomattavasti helpompi kirjoittaa mutta kuinka moni jaksaa katsella pelkkää pintaa? – No itseasiassa varmaan aika monikin. 😉 Itse vaan haluaisin inspiroida ihmisiä muullakin saraa kuin pelkän pukeutumisen tai muun ulkoisen suhteen. Nämä ehkä sitten välillä aiheuttavat paineita ja lopulta motivaatio saattaakin kadota hetkeksi mutta onneksi se on kai sieltä vielä kaivettavissa. Mäkin olen niin tunteideni mukana menevä ihminen, että toisena hetkenä saatan olla maailman onnellisin ja toisena maailman surullisin.

Mitä mieltä te olette blogimaailmasta ja siitä millaisia tämän päivän blogit ovat? Heräsikö ajatuksia? Anyways, energistä viikonalkua jokaiselle! 🙂