Eilen käytiin pitkästä aikaa mieheni kanssa treffeillä. Joskus painotin sitä kerran kuussa sääntöä, vai oliko se joskus kerran viikossakin -sääntö? Siitä on oikeasti nyt lomien jälkeen vaan lipsuttu ja paljon! Ei hyvä homma… Toisten mielestä parisuhde ehkä toimii hyvin vaikka ei kävisikään koskaan missään ulkona syömässä jne. mutta itse olen sitä mieltä, että kyllä sitä yhteistä aikaa on vaan järjestettävä. Se, että molemmat tekevät siellä kotona omia juttujaan on tokikin sitä arkea ja samalla tietynlaista yhdessäoloa, mutta onko kumpikaan läsnä siinä mielessä, että se toinen olisi prioriteetti numero yksi? Noup. Siispä itse ainakin liputan ehdottomasti treffien ja yhdessätekemisen puolesta! Ovat aika elinehto pitkälle ja toimivalle parisuhteelle. 

Yleisesti ottaenkin musta tuntuu, että lomalta paluun jälkeen elämä on ollut aivan liian hektistä. Tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken ja et ehdi tekemään puoliakaan siitä mitä pitäisi. Tai mitä haluaisit tehdä. Lisäksi on ollut fiilis, etten ole pystynyt panostamaan oikein mihinkään täysillä. Kaikessa on mukana puolittain… Iltaisinkin menee nukkumaan ihan liian myöhään, koska ei yksinkertaisesti ehdi aikaisemmin ja sitten taas aamuisin on ihan kuoleman väsynyt. Mietin jo minkä ihmeen vitamiinikuurin seuraavaksi vetäisin, jotta jaksaisin tehdä kaiken minkä haluaisin?! Kovin positiivista torstai-höpinää. 😀 Pakko varmaan vaan hieman priorisoida asioita, eiköhän se balanssi taas jostain näin loman jäljiltä löydy? Miten teillä on sujunut tämä alkusyksy? Voiko joku kenties samaistua fiiliksiini? 

Alla muutama kuva treffiasustani. Oli muuten ensimmäinen ilta aikoihin, että tarvitsi päälleen takin ja farkut. Syksy!