Sisustuskuumetta pukkaa

Kuten taannoiseen faktapostaukseen kirjoitin, on mulla viime aikoina ollut kunnon sisustuskuume päällä. Aina säännöllisin väliajoin näitä iskee ja nyt se iski kyllä sitten ihan kunnolla! Meillä on pitkään ollut pientä tilanpuutetta, kun kaksi ihmistä asuu yksiössä ei oikeasti ole varaa keräillä mitään turhaa nurkkiin. Itse pidän minimalistisesta sisustuksestakin, eli hyvin vähän kaikkea koristetta sun muuta. Mitä kliinisempää, sen parempi. 🙂 Jotta säilytystilaa saataisiin hieman lisää, juurikin siis kaikille tärkeille papereille sun muille materiaaleille tilasin muutama viikko sitten Kodinykkösestä hyvin pelkistetyn korkeamman senkin/lipaston joka tulee toimimaan samalla tv-tasona. Lipasto saapuu tänään, joten pitääkin ottaa sitten päivitettyjä ”kotikuvia”, kun sen saa koottua. 🙂 

Nuorempana makuuni oli tumma puu ja sellainen hieman synkempi sävytteinen sisustus. Nykyään taas olen alkanut pitämään ihan kauheasti valkoisesta ja pyrinkin ostamaan kaiken sisustuselementin tuossa värissä. Meillähän on tummanruskeat laminaattilattiat ja keittiönkin puutasot ovat tummaa puuta. Itse en pidä noista tummista sävyistä nykyään enää yhtään, pienentää kämppää ihan valtavasti! Onneksi kuitenkin sisustuksella pystyy vaikuttamaan ja juuri se tilaamani senkki onkin valkoinen, lamput ovat valkoisia ja mielessä pyörii vielä valkoinen minipöytäkin parilla tuolilla. Lisäksi olen miettinyt suurta valkoista peiliä, tai peiliä jossa on paksut valkoiset puuraamit. Olisi niin upea! Toinen elementti, josta pidän hirveästi on erilaiset puukorit, tai punoskorit. Aivan ihania ja jos isompi asunto olisi niin niitä löytyisi kyllä ehdottomasti useampia! 

Meillähän on tällä hetkellä käyttämättömänä seisova parvikin asunnossa, joka tullaan tosiaan purkamaan tulevan putkirempan yhteydessä. Itse en pitänyt parvella nukkumisesta ollenkaan. Ilma on tuolla katon rajassa niin tajuttoman huono, kylmillä säillä aivan liian kylmä ja kuumilla taas tuntuu, että happi loppuu. Ymmärrän sen kätevyyden yksiöissä mutta niin, varmaan aikatavalla makuasioita kuka siellä nukkumisesta pitää ja kuka ei… Mä uskon, että meidän keittiö näyttää paljon avarammalle, kun se parvi irroitetaan siitä yläpuolelta ja tilalle tulee vaan korkea katto ylöspäin. Jos joku nyt haluaa kurkata miltä se kotimme tosiaan näyttää, tai näytti viime joulun aikaan niin tässä kodista useampia kuvia. Toki siellä on muutoksia tapahtunut tänä aikana mutta sen perus ”rakenteen” voi nähdä näistä kuvista. 🙂 Kun tämän syksyn hankinnat on saatu valmiiksi pitääkin tehdä uutta kotipostausta.

Alla vähän fiilistelykuvia sisustuksesta joka on eniten makuuni. Paljon valkoista ja elementteinä sitä puuta. Alimpien kuvien sisustus on ehkä hieman liian tukkoista mutta se valkoinen fiilis on noissa se mistä diggaan. 

Onko muilla havaittavissa sisustuskuumetta näin syksyn tullen? 🙂

* Kuvat ikea.fi ja asko.fi

Rakas kalenterini

Kalenteri on itselleni yksi tärkeimmistä ”asusteista”. Se kulkee käsilaukussa päivittäin mukana ja sinne merkataan kaikki menot, tärkeät muistutukset ja välillä jopa omia ajatuksiakin. Kalenteri on hyvin henkilökohtainen kapistus ja mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta kurkata toisen kalenteriin. Se on vähän kuin kännykkä tai sähköposti, hyvin henkilökohtainen. Musta on aina ihanaa, kun kesän loputtua saa ostaa itselleen jälleen uuden kalenterin ja aloittaa sen ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Vanha on alkanut jo vuoden kiikutuksen näyttämäänkin siltä, että joutaa jo lipaston laatikkoon. 🙂 Itse löysin oman 2014-2015 kalenterini Suomalaisesta ja hetken siellä valikoimaa hypisteltyäni päädyin tähän pinkkiin, hieman pehmeämpikantiseen yksilöön. Myös kalenterin koko on hyvin tärkeä. Se ei saa olla liian pieni mutta ei liian suurikaan, lisäksi itse haluan jokaisella päivällä olevan oman sivunsa juurikin niitä ajatuksia ja mietteitä varten.

Nuorempana kirjoitin päiväkirjaa päivittäin ja edelleen suurin osa noista ”muistelmista” on tallessa. Aina joskus niitä sitten on tullutkin lueskeltua ja naureskeltua oikeasti omille ajatuksilleen. Kuinka esimerkiksi parikymppisenä olikaan niin naivi ja epävarma itsestään. Kaikki teksti perustuu sellaiselle itsensä etsimiselle ja asioiden kyseenalaistamiselle. Mutta toisaalta, noinhan sen kuuluukin olla. Nuorena on oikeus olla nuori ja nuoruudesta kasvetaan aikuisuuteen. Siksipä on mahtavaa pitää nuo päivikset tallessa ja jos joskus omia lapsia siunaantuu on noita hyvä lukea siinä vaiheessa, kun oma lapsi on esimerkiksi murrosiässä. Ehkä lastaan pystyy ymmärtämään paremmin, kun voi lukea omia ajatuksiaan samasta elämänvaiheesta. Olisi aika mahtavaa jos jaksaisi vielä tälläkin ikää kirjoittaa kunnolla ajatuksiaan ylös, nykyään vaan tuntuu aina olevan johonkin ”kiire”. Onhan toisaalta tämä blogikin eräänlainen päiväkirja, vaikkakaan ei niistä syvimmistä aatoksista mutta kuitenkin. Katsotaan mistä kalenterini täyttyvät seuraavan vuoden aikana ja millaisin tarkoituksin se tuleekaan minua palvelemaan! Ehkä tuleva vuosi tuo sen sivuille jotain uutta. 🙂 

Kirjoittaako moni teistä kalenterin sivuille päiväkirjaa tai koetteko sen ylipäänsä yhtä tärkeäksi kapistukseksi, kuin täällä koetaan? 🙂