Riisikakkuja, joissa päällä banaaninpaloja ja maapähkinävoita. Vielä mieluiten sokeritonta sellaista. Näihin tällaisiin kuviin olen törmännyt suhteellisen usein tuolla blogiviidakossa. Kuulostaa todella herkulliselta ja ajattelin itsekin kokeilla tuota ”reseptiä”. Meitin vaan, että mikähän riisikakkujen ravinto- arvoista tekee sellaisen, että niin moni treenaava niitä suosii? Niissähän ei ole juurikaan kaloreita mutta ne ovat pelkkää prosessoitua valkoista riisiä, mikä taas nostaa verensokerit rytinällä ylös. Myös sokereita ja suolaa saattanee löytyä hieman liikaakin… Itse en jaksa olla nöpönnuuka mutta mietin mikä saa porukan, joka mitä ilmeisemmin syö todella tarkasti, niin syömään noita höttöpaloja?

Itse olen aikamoinen hapankorppu-hirmu ja tiedän, että ne eivät ainakaan ole mitään terveyspommeja ja niitä uppoaa helposti useampi jos oikein vauhtiin pääsee. Niihin tulee vaan niin helposti HIMO! Joskus luin jostain, että hapankorppujen rouskutuksen ääni aikaansaa sen, että niitä tekee mieli kokoajan syödä enemmän ja enemmän. Voi olla hyvinkin paikkansa pitävää. 😀 Hapankorpuista tulee kuitenkin fiilis, että ovathan ne nyt vähän terveellisempiä kuin nämä riisiympyrät. Kuituja ainakin jos ei muuta?! 🙂 

Kaikesta huolimatta ostin kuitenkin eilen ihan huvikseen tuollaisen riisikakku paketin, viime kerrasta on varmaan vuosia? En sitten tiedä, juuston kanssa ei ainakaan mitenkään erityisen toimivaa… Lisäksi noista tuli mielestäni sellainen enemmänkin nälkäinen olo, eli tuntui kuin olisi syönyt ”tyhjää”. En nyt siis pelkkiä riisikakkuja popsinut mutta ensihätään noita nappasin siinä toivossa, että kestän ruokailuun saakka. Voi olla, että paremmin toimii tosiaan sellaisena herkkuversiona?! Itse en kyllä lämmennyt erityisemmin, tokihan taas puhutaan makuasioista, joista ei vaan voi kiistellä… Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä noista kakkusista? Miksi niitä syötte ja minkä kanssa jos näin?