Introvertti/ambivertti ja ekstrovertti parisuhteessa
Mainitsin tuossa taannoin, kuinka kumppanini kanssa olen käden käänteessä sosiaalisissa tilanteissa, joihin en omatoimisesti ajautuisi. Hän on meistä se ekstrovertti ja ylipäänsä sosiaalisesti rohkeampi isossakin joukkiossa. Minä olen kyllä sosiaalinen ja puhelias, kunhan tunnen ihmiset ja olen ns. turvallisella maaperällä, mutta täysin tuntemattomien seuraan en kovin usein omaehtoisesti hakeudu ja olen huomattavasti varautuneempi uusien ihmisten seurassa. Tämä johtuu pitkälti varmasti introverttiudestani ja siitä, että sosiaaliset kontaktit vievät itseltäni enemmän energiaa kuin kumppanini kaltaiselta ekstrovertilta. Ekstrovertti ihminen elää ja hengittää sosiaalisia tilanteita, saaden niistä energiaa. Minä taas uuvun herkästi, etenkin täysin tuntemattomien ja uusien ihmisten seurassa. Toki on olemassa poikkeuksia, joissa tuntemattoman ihmisen kanssa on heti yhteinen sävel ja juttu lähtee oitis luistamaan, mutta tätä ei ihan joka viikko tapahdu. Monesti kaltaiseni varautuneisuus nähdään ylimielisyytenä tai haluttomuutena tutustua uusiin ihmisiin. Sitä se ei kuitenkaan oikeasti ole – ei ainakaan ensimmäisen osalta, vaan kyse on energiatasoista ja siitä, että tuntemattomiin tutustuminen vie itseltä energiaa, kun joku toinen taas saa siitä energiaa. Voin rehellisesti myös myöntää, että jos minun pitäisi päivittäin viettää aikaa ystävien kanssa, uupuisin siitäkin pitkässä juoksussa. Olin tällainen jo lapsena ja sitä olen edelleen.
Tämä on ollut mielenkiintoinen huomata näin parisuhteessa, kun ollaan tässä mielessä erilaisia. Vaikka välillä kumppanin ekstroverttius on ärsyttänyt tilanteissa, joissa ei yhtään jaksaisi jutella kenellekään randomille, niin yleisesti ottaen pidän hänessä tuosta sosiaalisesta ja rohkeasta puolesta. Tuo puoli vie nimittäin minutkin säännöllisesti mielenkiintoisiin tilanteisiin, joihin en olisi päätynyt ilman häntä. On ollut myös helppo tutustuttaa hänet ystäviini, koska hän on avoin ja heti mukana porukassa. Hänen kanssaan ei tarvitse miettiä, tuleeko hän toimeen ihmisten kanssa koska tiedän, että hän tulee toimeen kaikkien kanssa. Tämä on ehdottomasti yksi ekstroverttien parhaista puolista! He ovat ihanan sosiaalisia ja liikkuvat sulavasti ihmisjoukossa heittäen ilmoille ne parhaat vitsit ja vieläpä ääneen.
Olen usein miettinyt, olenko kuitenkin loppupeleissä ambivertti, joka on ehkä 60 % introvertti ja 40 % ekstrovertti? Nautin työskennellä yksin ja saan parhaiten asioita aikaan ollessani yksin. En ole koskaan pitänyt ryhmätöistä, vaikka tietenkin niihin kykenen. Tykkään rauhasta, mutta kaipaan säännöllisesti menoa ja meininkiä, eli en jaksa olla vaan kotona jatkuvasti. Nautin keskustella tuttujen ihmisten kanssa, mutta mieluiten vain muutaman ihmisen kanssa samaan aikaan. Kestän kyllä small talkia puolituttujen kanssa, mutta en kovin pitkään ja jos tilanne jatkuu liian kauan, ahdistun ja pyrin pakenemaan paikalta. Välillä olen spontaani ja vähän hullukin päätöksissä, kun taas välillä harkitsen asioita tosi tarkkaan. Ystävien seurassa olen puhelias ja villi jutuissa, kun taas tuntemattomien seurassa hiljaisempi. Nautin huomiosta, mutta vain tietyissä määrin, eli minulla ei ole tarve olla juhlien keskipiste koko iltaa. Tarvitsen omaa aikaa ja tilaa, enkä tykkää täyttää kalenteria liian täyteen. Stressaannun herkästi turhan tiukasta aikataulusta ja paikasta toiseen juoksemisesta. Olen samaan aikaan herkkä, mutta jämäkkä kaikessa, mitä teen. En ole tavallaan ujo, enkä arka, mutta en myöskään hakeudu uusien ihmisten pariin omaehtoisesti ja pidän ihmisiin määrättyä henkistä ja fyysistä etäisyyttä (pidin jo ennen koronaa).
Parisuhteen arjessa meidän erilaisuus ei tässä mielessä ole onneksi törmäyskurssilla. Vaikka kumppanini on ekstrovertti, osaa hän olla myös aloillaan ja vietetään paljon aikaa rauhassa kahdestaan. Toisaalta hän tekee työtä, jossa tuo sosiaalinen tarve täyttyy ja varmasti tästä syystä hän kykenee iltaisin olemaan rauhassa, eikä tarvitse jatkuvasti olla mitään sen erikoisempaa tekemistä. Minulla taas tuo yksinolon tarve täyttyy päivisin, kun teen monta tuntia itsekseen töitä. Toki myös koen, että saan kumppanin seurassa olla oma itseni, enkä koe parisuhdetta sosiaalisesti kuormittavaksi. Voin olla tunteja hiljaa, jos haluan ja saan omaa tilaa sen, mitä tarvitsen. Ehkä salaisuus piileekin siinä, että osataan nähdä toisen tarpeet, fiilikset ja olotilat. Ollaan paljon yhdessä, mutta kyetään myös antamaan toiselle tilaa silloin, kun huomataan, että toinen sitä tarvitsee. Ja toki olemme eläneet suurelta osin korona-aikaa yhdessä, jolloin sosiaalisia tilanteita on ollut vähemmän. Oikeastaan vasta viime kuukausina niitä on alkanut olemaan tarjolla enemmän.
Olen aikaisemmin ollut parisuhteessa, jossa kahden ihmisen erilaisuus koitui lopulta suhteen kohtaloksi. Erilaisuus voi siis olla ongelmallista, jos ei ymmärretä toisia ja puhuta yhteistä kieltä. Nykyisessä suhteessa koen vahvasti, että meillä on yhteinen sävel, ymmärrys ja mikä tärkeintä, keskusteluyhteys – vaikkei täysin samasta puusta veistettyjä ollakaan. Ollaan toki myös huomattavasti vanhempia, eli kummallakaan ei ole jatkuvaa tarvetta notkua bileissä joka viikonloppu. Monestihan nimittäin nuo ovat niitä sosiaalisia tilanteita, joista pariskunnat riitelevät – kun toinen menee liikaa yössä, eikä itseä kiinnosta, tai päinvastoin. Tietenkin voidaan puhua ihan yleisellä tasolla ihmisten näkemisestä ja heidän kanssaan ajan viettämisestä. Mielestäni parisuhteessa kummankaan ei tule rajoittaa toisen näkemisiä tai tekemisiä, mutta molempien tulisi ymmärtää toisen mahdollinen erilaisuus. Introvertti ei jaksa samalla tavalla ihmiskontakteja kuin ekstrovertti, eikä tämä ole kiinni halusta tai tahtotilasta. Mikäli ekstrovertti taas kaipaa lisää sosiaalisia kontakteja, tulee hänen saada nähdä ihmisiä, vaikka sitten ilman kumppania. Mielestäni maailman tuhoisinta on alkaa rajoittamaan toista tai yrittää muokata toisesta samanlaista kuin itse on. Toki monesti parisuhteen myötä ihmiset kasvavat samaan suuntaan ja halut saattavat muuttua saman suuntaisiksi, mutta ei missään nimessä aina.
Olen monta kertaa miettinyt, että jos olisin todella sosiaalinen ekstrovertti ja menevä, olisimme varmasti jatkuvasti jossain menossa. 😁 Eli tavallaan sanoisin, että kyllä introverttius minussa rauhoittaa kokonaisuutta aika paljon ja ehkä ihan hyvä näin. Tällaisina ollaan aika hyvä tiimi.
Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia dynamiikkoja teillä on suhteessa? Miten toimii 100 % introvertin ja ektrovertin suhde?
