Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja. Viime viikonloppuna katselin pitkästä aikaa mummolassamme vanhoja albumeja ja sain idean napsia muutamista vanhoista kuvista tuplakuvia. On sitten ainakin edes jotain tallessa, kun albumit ajanmittaan katoavat tai mätänevät. Kuka tietää? Kuvat näyttäisivät olevan aika samalta aikakaudelta, ainakin mun hampaista päätellen. 😀 Aivan ihania muistoja heräsi kuvia katsellessa ja päätin muutaman niistä jakaa täällä bloginkin puolella. Lapsuudestani en ole täällä pahemmin avautunut ja en nyt sen koommin aikonutkaan. Muutaman sanan ajattelin kuitenkin kertoa siitä millainen lapsi olin, omien ja muiden muistojen mukaan. 

Ensinnäkin, olin ensimmäinen lapsi ja minun syntyminen tähän maailmaan oli kuulemani mukaan hankala, ei siis mikään helppo ensisynnytys. Painoin yli neljä kiloa, eli ihan pienin vauvakaan en ollut. (Toivottavasti itse en joudu koskaan tuollaista pötköä synnyttämään!) No sitten mitä tuohon vauvaaikaan tulee, minulla oli kaikenlaisia masuvaivoja ja siksi olinkin aika itkuinen. Muuten olin rauhallinen ja ehkä jopa hieman ujokin lapsi. Puuhastelin paljon omia leikkejä ja nyt, kun muistelee mulla oli mitä ihmeellisepiä ”kausia” lapsuudessa. Kehittelin aina kaikenlaista. Milloin pidin koulua ja kerhoa kavereille, yhdessä vaiheessa vedin ”balettia”, sitten leikoin vaatekuvastoista paperinukkeja ja tein niille maton päälle kodin kaikesta lehdistä leikellyllä. Sitten mulla oli kausi, että olin innostunut savitöistä, maalasin kiviä ja kaupittelin niitä naapureille, seuraavaksi olinkin jo WWF:n pandamyyjä ja kiersin pitkin kylää kauppaamassa heidän tuotteitaan. Urheilin paljon, kävin kuvataidekerhossa, soitin musiikkiopistossa poikkihuilua, kävin 4H:ssa jne. Jokaiselle päivälle taisi olla oma harrastuksensa.