Sunnuntai- aamu Suomessa. Aamulenkki lähes suoraan sängystä, suihku, aamukahvi ja terveellinen aamupala, sekä blogi. Nyt tuntuukin jo aika kotoisalle. 🙂 Anyways, ensimmäistä matkapostausta olisi nyt sitten luvassa. Vihdoin sain kuvat pakettiin ja voin alkaa kokoamaan näistä postauksia. Niin ja vielä suur kiitos Canonille lainakamerasta, EOS- M- minijärkkäristä, jolla kuvasin kaikki matkakuvat. Mielettömän hyvä kamera, jolla oli ilo kuvata. Kameran pieni koko oli mitä mainioin rantakassissa, eikä se paljoa painanutkaan.
Mutta sitten matkaan. Eli valkkasimme tosiaan äkkilähdön Turkkiin, Alanyaan alle viikko ennen lähtöä. Turkkiin oli paljon tarjolla noita all inclusive- paketteja, joten mekin päädyimme sellaiseen. Ja näin jälkeenpäin voin sanoa, että oltiin kyllä erittäin tyytyväisiä tuohon! Jatkossa ehdottomasti all inclusivella jos vaan mahdollista. Oli ihan mahtavaa, kun ruokapolitiikasta ei tarvinnut huolehtia, eikä liioin juomistakaan. Meillä tuohon kuului useampi ateria päivässä ja snackseja allasalueella, sekä kaikki paikalliset alkoholi- ja virvoitusjuomat. Vettäkään ei tarvinnut kertaakaan ostaa, kun hotellilta sai kaiken.
Tämä hotellimme, Boulevard sijaitsi ihan loistavalla paikalla, Alanyan rannan tuntumassa (n.150 m rantaan). Hotelli oli viihtyisä, siisti ja täyden palvelun hotelli. Hotellilta ei myöskään ollut kovin pitkä suuremmille pää basaari- alueille tai ns. ytimen baareihin ja muuhun meininkiin. Eli sijainniltaan täydellinen.
Maisemia hotellin partsilta.
Ostettiin ekana päivänä pieni vesipiippu, joka hajosi jo kättelyssä.
Saku sai sen kuitenkin jollain ihmeen kaupalla hetkeksi toimimaan ja saatiin nautiskella muutamat hatsit. 🙂
Tässä postauksessa ajattelin keskittyä enemmän tähän ruokapuoleen. Meillä tosiaan oli tuo täyden paketin hotla, joten ulkona syöminen jäi vaan muutamaan kertaan. Hotellillamme oli kolme kertaa päivässä suuremmat buffet- ruokailut, eli aamiainen, lounas ja illallinen. Ilmeisesti tämä käytäntö on suurimmassa osassa Turkin all inclusiveja. Buffetit olivat kattavia ja tarjolla oli aina runsaasti kasviksia ja hedelmiäkin. Itse pidän sen verran paljon raikkaasta safkasta, että annoin kyllä suuret plussat tuolle salaattien määrälle! Itse en ole punaisen lihan ystävä ja tämän vuoksi välillä oma ruokailuni jäi hieman kasvisruokapainotteiseksi. Kanaa- ja kalaa, kun ei ollut tarjolla päivittäin. Lämpimiä ruokavaihtoehtoja oli kuitenkin ihan riittävästi ja kasvisruokailijatkin oli huomioitu. Ainut miinus hotellin ruoasta oli ehkä mausteiden vähäisyys, ruoka oli usein saman makuista ja mausteita joutuikin itse lisäilemään. Noh, pieni vaivahan tuo on.
Alanyassa on paljon mahdollisuuksia syödä myös ulkona. Ravintoloita on lähes vieri vieressä ja kilpailu on kovaa. Meillä oli onneksi nuo all inclusive- rannekkeet, joten saatiin kävellä suhteellisen rauhassa, edes välillä. 😀 Ruoan hinta ei ole mielestäni mitenkään halpaa, eli lähemmäs kymmentä euroa menee hyvän safkan hinnat ja siitä ylöspäinkin helposti. Toki aina on paikkoja, joissa pääsee vitosellakin mutta yleisesti ei ole turistialueella ainakaan erityisen halpaa. Ja yksi juttu mikä oli itselleni täysi yllätys, oli se, että Turkissa voi tosiaan maksaa paljon euroilla. Mehän vaihdettiin liiroja, joilla on myös suhteellisen helppo maksaa mutta eurot ovat kyllä kovassa huudossa. Paikasta riippuen euroilla on joko halvempi tai kalliimpi maksaa, riippuu hieman kurssista (kyse kuitenkin hyvin pienistä eroista). Jos haluaa kuitenkin oikein tarkka olla, kannattaa kysyä molemmat hinnat ja maksaa sillä valuutalla, jolla tulee halvemmaksi. 🙂 Niin ja juomat ovat kalliita, etenkin alkoholi. Toki paikalliset viinit ja bisset lähtee edullisemmin mutta ravintoloissa esimerkiksi drinkkien hinnat ovat korkeita! Täysin Suomen hinnoissa siis mennään. Tuolla on kuitenkin monissa paikoissa happy hour:eja, joten niitä kannattaa hyödyntää jos on alkoholijuomia nauttimassa.
Jos on bilelomalle lähdössä, niin tuolla on kyllä baareja joista valita. Me eksyttiin kerran kaveriporukan kanssa paikalliseen ”Robinhoodiin”, joka oli suurehko yökerho/disco ja viihdyttiin siellä korkeintaan viisi minuuttia. Aivan kamalaa, musiikki mielettömän kovalla, ihmisiä aivan hirveästi ja hiki vaan virtasi, hyi!Mua alkoi ahdistamaan jo heti samantein ja näin kävi onneksi muillekin. Tarjolla on kuitenkin paljon rauhallisempia paikkoja ja sellaisia tunnelmallisempia kuppiloita. Karaoke- baarejakin on lähes vierivieressä ja paljon paikkoja, joissa on live- esiintyjiä. Eli ihan villiksi yö- eläimeksi tuolla ei tarvii alkaa. 😀
Ja muutamia ruokakuvia matkalta:
Makeita jälkkäreitä oli tarjolla ihan mielettömästi.
Vaikka mäkin makean ystävä olen niin nämä olivat jo niin äklömakeita, että jäi kyllä syönti vaan muutamaan kertaan.
Ja best part, breakfast.
Ja tuolla oli ihan mielettömän hyvä ”valkoinen kahvi”, joka tosin oli ihan kahvikoneesta.
Sitä jäin todella kaipaamaan!
Pitääkin tsekkailla kaupan kahvihyllyä ensi kerralla hieman tarkemmin jos löytäisin jotain vastaavaa Suomesta.
Tämä oli tosiaan vasta eka postaus ja lisää vielä tulossa. 🙂
Kyselkäähän jos jotain kysymyksiä heräsi!
