Istun tässä kotosalla, tulin joku aika sitten työkavereiden kanssa syömästä ja nyt on sellainen fiilis, että haluan vaan olla ja pysähtyä. Havahdun aina välillä siihen, miten tukka putkella sitä painaakaan menemään ja tulee yhtäkkiä pakottava tarve olla yksin, ajatella ja miettiä. Aivan liian harvoin pysähtyy ja pohtii elämäänsä kokonaisuudessaan, niitä ihmisiä, jotka tuovat sisältöä siihen, työtä, vapaa- aikaa, kaikkea sitä mistä elämä yksinkertaisuudessaan muodostuu. Ja tätä pohdintaa pitää tehdä kiitollisena, aika moni meistä on kuitenkin saanut niin paljon ja harvoin me ymmärretään asioiden arvoa ennen kuin ne menetetään. Itse omistan niin paljon, saan rakkautta ja voin rakastaa, joten multa ei oikeasti puutu yhtään mitään. Ei yhtään mitään. Onhan se aika klisee mutta näin se menee, loppupeleissä kaikki saattaa sortua mutta ihminen kestää jos hänellä on rakkautta. 

Myös omaa arvomaailmaa on syytä välillä pohtia. Tämä maailma on näemmä sellainen paikka, jossa annetaan enää niin vähän arvoa ns. vanhanaikaisille, ”perinteisille” arvoille. On coolia olla trendikäs ja elää tämän nykyajan mukaan, ja tämä voi tarkoittaa montaakin asiaa… Itse olen monissakin jutuissa ehkä hieman vanhanaikainen. Arvostan pitkiä avioliittoja, vanhempien ihmisten työmoraalia ja moraalia joka asiassa yleensäkin. Välillä tuntuu, että nykyään moraali on enää pelkkä iso kysymys- merkki. Tärkeintä on toimia omien mielihalujen mukaan, satutti ne sitten läheisiä tai ympärillä olevia, saatika sitten omaa sydäntä. Itse en puhu tässä korkealta, koska mulla oli myös jossain vaiheessa arvot todella kateissa ja toimin ikävällä tavalla monissakin jutuissa. Onneksi ajatusmaailmani on kuitenkin muuttunut tässä vuosien saatossa suuresti ja ne hetkelliset ”nopeat” arvot eivät saa itseltäni enää minkäänlaista arvostusta.

Joo, en tiedä oliko tekstissä mitään ihmeellistä pointtia mutta kirjoitin nyt kuitenkin. En kirjoita enää nykyään päiväkirjaa vaan tätä blogia ja se on monesti mun tapa purkaa ajatuksia ja mieltä, kirjoittaa ajatuksia ”paperille”. Alla kuvia mun tämän mielen fiiliksistä, samalla niin paljon iloittavaa mutta samalla myös suru painaa sydämessä.